Pettäjä

2. Jää

Olivia POV

Mä luulin etten tuu saamaa ollenkaa kavereit täält leiriltä, mut olin väärässä, sain uuden parhaan kaverin. Jasmin, se on mun veljen parhaan kaverin eli Joonaksen pikkusisko, saman ikäinen ku mä, käydään samaa koulua ja ollaan nähty koulussa monta kertaa mut ei vaa olla juteltu toisillemme mut nyt meil oli se mahdollisuus jutella. Istuttiin penkillä ulkona kylmässä ja meidän edessä oli meri joka oli siis jäässä koska nyt oli vasta Tammikuu ja se jää ei ollu kerenny sulaa vielä.
- Mä käyn vessassa, sanon Jasminille.
- Juu, Jasmin sanoo.
Nousen ylös seisomaan ja laitan leiriohjelma paperin siihen penkille Jasminin viereen ja menin vessaan.

Jasmin POV

Otin puhelimen mun taskusta ja päätin selailla sitä kunnes Olivia tulee takaisin vessasta, yhtäkkiä rupesi tuulemaan ihan sikana ja mulle tuli viel enemmän kylmä. Se ohjelmapaperi meinas lentää tiehensä joten otin jonku pienen kiven ja laitoin sen siihen paperin päälle. Parin minuutin päästä rupesi tuulemaan taas ja se kivi lens pois sen paperin päältä ja se paperi lens jäälle.

Olivia POV

Menin takaisin Jasminin luo ja istuin siihe penkille.
- Missä se ohjelmapaperi on? Kysyn.
- No se lens tonne jäälle, Jasmin vastasi.
- Voi paska, sanon ja nousen ylös seisomaan penkiltä.
Kävelen jäätyneen meren rannalle ja olin nostamassa sitä paperia kunnes se lens vielä pidemmälle sinne jäälle. Oli pakko ottaa riski ja mennä kans sinne pidemmälle. Astuin askeleen eteenpäin kokeillaakseni että kestääks se jää.
- Hei älä mee, toi jää ei välttämättä kestä! Jasmin huutaa.
Astuin vielä askeleen eteenpäin ja katsoin Jasminia.
- Kestäähän tää, sanon.
Jasmin katsoo minua helpottuneella ilmeellä. Kävelen eteenpäin kunnes kuulen kuinka jää alkaa menemään rikki.
- Tuu pois sieltä! Jasmin huutaa hätääntyneenä minulle.
Olen kääntymässä takaisinpäin ilman sitä paperia kunnes se jää menee rikki ja tipun sinne mereen.
- APUA! Huudan paniikissa.
Vesi oli kylmää, niin kylmää että tuskin tunsin enään omia jalkojani. Jasmin katsoo tilannetta paniikissa rannalta.

Onni POV

Oon ulkona valmistelemassa seuraavaa ohjelmaa leiriläisille kunnes kuulen huutoa. Huudot kuuluivat rannalta ja kuullostivat myös oman siskoni eli Olivian huudoilta. Heitin maahan lapion mikä minulla oli kädessä ja aloin juoksemaan rantaa kohti. Kun pääsin rannalle niin näin vähän kauempana Olivian. Olivia on merihädässä ja kohta käy pahemmin jos hän ei saa apua. Menin jäälle ja aloin hitaasti kävelemään siskoni luokse kun pääsin hänen luokseen niin menin jäälle makaamaan.
- Ota mun kädestä kii, sanon Olivialle.
Olivia otti kädestäni kii ja nostin sen ylös merestä. Nostin Olivian syliin ja aloin kävelemään hitaasti takaisin rannalle päin.
- SOITA AMBULANSSI! Huudan Jasminille joka seisoi vieressäni ihan paniikissa.
Jasmin ei reagoinut käskyyn mitenkään joten laskin Olivian maahan makaamaan ja soitin itse ambulanssin paikalle. Meni joku 30min kunnes ambulanssi pääsi paikalle. Ensihoitaja juoksi Olivian luo ja alkoi tutkimaan häntä.
-  Joudumme viemään tytön sairaalaan tutkittavaksi, ensihoitaja sanoo ja nostaa Olivian ambulanssi autoon.
- Mä tuun mukaan, sanon ensihoitajalle kunnes muistin että mulla on täällä mun auto ja oon yks leirinjohtajista.
- Okei, ensihoitaja sanoo.
- Eiku unohtakaa, mä voin soittaa vanhemmille ja kertoa tästä asiasta, en tuu sittenkää mukaa, sanon.
Ambulanssi lähti viemään Oliviaa sairaalaan, otin taskusta puhelimeni ja soitin äidille:
- Moi äiti, sanon.
- Moi Onni, miten siel on menny? Äiti kysyy.
- No nyt on käyny niin että Olivia tippu mereen ja nyt se vietii sairaalaa, vastaa äidille itku kurkussa.
- Me lähetää sinne iskäs ja veljes kaa nyt, äiti sanoo ja lopettaa puhelun.