Pettäjä

13. Karkaus

Niko POV

Parkkeerasin autoni Ollin talon pihalle, astuin ulos autosta ja kävelin ovelle, avasin oven ja menin sisään.
- Moi, kuulin Onnin huutavan keittiöstä.
- Moi, vastasin Onnille.
Riisuin ulkotakkini ja kenkäni ja sit menin olohuoneen kautta keittiöön. Keittiön pöydän ääressä istui Olivia selailemassa puhelintaan, Onni teki ruokaa.
- Eiks teijän vanhemmat oo tullu kotii viel? Kysyin.
- Ei, ne meni jonnekki juhlii ja ne tulee vasta joskus yöllä kotiin, Onni vastasi.
- Okei, sanoin ja menin istumaan keittiön pöydän ääreen Oliviaa vastapäätä.
Olivia nosti katseensa mua päin ja mä katsoin Oliviaa hymyillen.
- Miten koulupäivä meni? Kysyin.
- Ihan hyvin, Olivia vastasi.
Hetken päästä kuultiin kun ulko ovi aukeaa.
- Moi, kuulen Ollin huutavan eteisestä.
- Moi, Onni vastasi.

- - timeskip iltaan - -

Istuin keittiön pöydän ääressä, Olivia käveli keittiöstä rappusille. Katsoin Oliviaa hymyillen.
- Ens yönä me karataan yhdessä, sanon Olivialle.
- Mitä? Olivia sanoo ja kääntyy katsomaan minua kysyvällä ilmeellä.
- Ootan sua ulkona etupihalla keskiyöllä nii tuo ulos sillo, sanon.
- Hyvää yötä, Olivia sanoo ja naurahtaa.
Katson kun Olivia käveli rappusia ylös omaan huoneeseensa. Kaikki muut olivat nukkumassa paitsi minä, nousin ylös seisomaan ja menin vierashuoneeseen jossa oon asunut nyt tän 1 vuoden ajan.

- - timeskip keskiyöhön - -

Odotin ulkona Oliviaa, hetken päästä kuulen kun ulko ovi avautuu ja Olivia kävelee ulos.
- Tuu, sanon ja alan kävelemään pois pihasta.
Olivia ei vastannut mitään vaan alkoi kävelemään perässäni. Hetken päästä vastaan tuli metsä, kävelin metsään ja lopulta löysin polun jota pitkin aloimme kävellä. Ei mennyt kuin pari minuuttia kunnes olimme jonkun kallion päällä.
- Noniin Niko, nyt sulla on mahdollisuus, sä pystyt siihen, sanoin itselleni ääneen.
- Kenelle sä puhut? Olivia kysyi.
- Ei mitään, unohda koko juttu, sanoin ja käännyin katsomaan Oliviaa.
Olivia nyökkäsi ja katsoi minua kysyvällä ilmeellä. Kävelin hitaasti Oliviaa päin, Olivia alkoi kävelemään takaperin. Sama juttu jatkui kunnes Olivia käveli kallion reunaan ja liukastui. Onneksi sain hänet kiinni, nyt oli vain se juttu että kasvomme olivat liiankin lähellä toisiaan.
- Totaa joo, Olivia sanoo.
Autan Olivian takas ylös ja Olivia alkaa kävelemään pois kalliolta.
- Minne sä menet? Kysyn.
- Kotiin, en haluu jäädä täst kii ja mun jalkaan sattuu jote haluun nopee kotii, Olivia vastaa.
Nyökkäsin ja kävelin Olivian luokse, nostin Olivian reppuselkään ja aloin kävelemään kotia päin.