Pettäjä

5. Vieras

Olli POV

Niko tuli siis meille pariks päiväks, mä en tiiä miks mut onhan se kiva saada jotai seuraa ku ei toi Onnikaa hirveesti mun kaa ole. Nyt mulla ois mahdollisuus kertoa mun Aleksi unista.
- Niko mulla ois sulle asiaa, sanon pienen hiljaisuuden jälkeen.
- No mitä? Niko kysyy.
Nyt mun on pakko kertoo sille.
- Mä oon nyt alkanu näkemään joka yö Aleksista unia, kerron.
- Mut siitähä on joku vuos ku te erositte, Niko sanoo.
- No joo mut mä en pääse siitä yli, sanon.
- Olli, Aleksi ei enää oo sun poikaystäväs, eikä se oo ottanu muhun ees yhteyttä sen jälkee ku erositte, Niko sanoo.
- Mä tiiän mut-, sanon kunnes Niko keskeyttää mut.
- Tuskin se on Joonakseen, Tommiin tai Joeli mitää yhteyttä ottanu myöskää, sun pitää antaa asian olla, sä et tuu pärjää jos sä vaan mietit kokoajan Aleksia joka ei ees oo ollu sun kaa mitenkää yhteydessä vuoteen, Niko sanoo.
Niko oli oikeassa, ehkä pitää yrittää unohtaa Aleksi.
- Kello on jo paljon, mä meen nukkuu, hyvää yötä, Sanon ja menen omaan huoneeseeni.
Vaihdan yövaatteet päälle ja menen sänkyyn makaamaan, sit mä nukahin.

- - timeskip viikko - -

Siitä on jo viikko ku Niko tuli meille, Olivia ei oo vieläkää päässy sairaalasta ees kotiin. Mä istuin keittiön pöydän ääressä ja join kahvii. Äiti oli keittiössä tekemässä ruokaa. Niko tuli keittiöön ja istui pöydän ääreen.
- Nii kauanko sä aattelit viel olla meillä? Kysyn.
Niko kattoo mua ja sit kääntää katseensa ikkunaa päin. Hetken päästä kuultii ku ovikello soi, nousin ylös seisomaan ja kävelin eteiseen. Mä avasin oven ja siel oli Joonas.
- Moi, Joonas sano vähä surullisena ja itkuisena.
- Ooksä kunnossa? Kysyn.
- Mä kerron sit, Joonas sanoo ja ottaa kengät ja takin pois ja kävelee keittiöön.

Joonas POV

Mä menin keittiöö ja huomasin Nikon keittiön pöydän ääressä, se katteli ikkunasta ulos vähä pelokkaan näkösenä. Istuin pöydän ääreen ja Olli käveli keittiöö ja istu kans pöydän ääree.
- Nii sun piti kertoo jotai, Olli sanoo ja kattoo mua.
Ainii, en mä tiiä viittinkö mä kertoo Ollille ja Nikolle siitä et oon ikävöiny jo viikon yhtä naista jota en tuu todennäkösesti tapaamaan enää koskaan.
- Ei mulla ollu sittenkää mitää, unohda, sanon.
Käänsin katseeni Nikoa päin joka katteli edelleen vähän pelokkaana ikkunasta ulos. Sit Niko käänsi katseensa takas mua ja Ollia päin, Niko tais säikähtää vähä.
- Apua Joonas millo sä tulit? Niko sanoo säikähtäneenä.
- Niko mikä sua vaivaa? Olli kysyy.
- Ei mikää, Niko sanoo ja alkaa kattoo taas ulos ikkunasta.

Olli POV

Mä en tiiä mitä tota Nikoa vaivaa, se on ollu tommone siitä asti ku se tuli tänne meille.
- Olli, muute Olivia tulee tänää kotii, Äiti huutaa keittiöstä.
Aloin hymyilemään, oli ihanaa kuulla että sisko tulee kotii ja nään sen taas pitkästä aikaa, mulla on ollu sitä iha vitun ikävä. Katoin Joonasta joka katto mua edelleen vähä itkuisena mutta hymyillen. Sit katoin Nikoa joka katto ikkunasta ulos ja huomasin sen hymyilevän kans.
- Mä lähen nyt hakee sitä Oliviaa kotii, jää sä tänne sun kavereitten kaa, äiti sanoo ja menee eteiseen pukemaan ulkotakin ja kengät ja sit se lähti.

- - timeskip 1h - -

Istuin edelleen keittiön pöydän ääressä Nikon ja Joonaksen kanssa, hetken päästä kuultiin kun ulko ovi aukeutui.
- Moi, äiti huutaa eteisestä.
Nousin ylös seisomaan ja juoksin eteiseen. Äiti meni olohuoneeseen ja mä syöksyin halaamaan Oliviaa ja Olivia vastasi halaukseen.
- Mulla oli sua tosi kova ikävä, sanon itku kurkussa.
- Nii mullaki sua, Olivia sanoo.

Niko POV

Mä kattelin ikkunasta ulos kunnes Olli tulee Olivian kaa keittiöö. Käänsin katseeni Oliviaa päin ja katoin Oliviaa hymyillen. Kun Olivia katto mua nii käänsin katseeni nopee ikkunaan takas.
- Niko, ooksä kunnossa, sä näytät iha tomaatilta, Olli sanoo.
- Joo oon mä, vastaan.

Olli POV

Mä en tiiä mitä tota Nikoa vaivaa, mut kai se kertois jos sitä vaivais joku joten en viitti kiinnittää siihe enempää huomiota. Hetken päästä meidän ovikello soi, äiti meni avaamaan oven.
- Moi! Kuului jonkun naisen ääni eteisestä.
- Moi, mitä sä täällä teet? Äiti kysyy.
- Mä tota muutin Suomeen, nainen vastasi.
Sitten tajusin kuka se oli, Oili, se ei oo ollu meihin yhteydessä 2 vuotee ja mulla on ollut tosi kova ikävä sitäkin, mut mä en tajua että ku nyt se yhtäkkiä muuttaa Suomeen takas ihanku mitään ei ois tapathunu. Menin eteiseen ja Oili katsoi mua hymyillen ja sit tuli halaamaan mua, sen jälkeen se meni vielä ulos ja mä menin sen perässä sinne.
- Kiitti Leksi kyydistä muute! Oili huusi jollekkin kaverilleen joka oli näköjään tuonut hänet varmaan lentokentältä kotiin.
Se kaveri astui ulos autosta, sillä oli mustat lyhyet hiukset ja sit mustat farkut, sil oli kans joku musta takki päällä ja valkoset kengät. Ku se nosti katseensa Oilia päin ja sit tajusin kuka se oli.