Luku 4 | Puhelu

135 10 0
                                    

|Joelin nk.|
Tuijotin puhelintani sohvapöydällä. Tänään olisi illalla jotkut halloweenbileet Porkoilla, mutta Aleksia ei vieläkään näy. Missä helvetissä tuo jätkä on? Bileet eivät ole kunnolliset ilman Aleksia.

"Joel mä en usko että sen puhelimen tuijottaminen auttaa yhtään missään" Mimosa samoi ja istuutui viereeni voileipä kädessä, josta päätin ottaa haukun.

"No mitä mun pitäis tehä?" kysyin suu täynnä leipää.

"Kokeile soittaa" Mimosa ehdotti ja omi sitten leivän itselleen. Pohdin hetken, mutta päädyin tulokseen että ainakin yrittäisin soittaa.

"Onks Amanda missä?" kysyin samalla kun etsin Aleksin numeroa.

"Omassa huoneessa leikkimässä barbeilla ja kuuntelee musiikkia" Mimosa vastasi hieman hymyillen.

"Hyvä juttu" tokaisin ja puhelin alkoi tuuttailemaan. Odotin muutamien tuuttauksien verran, kunnes painoin punaista. Spämmin jälleen muutamia viestejä Aleksille ja yritin soittaa uudelleen. Muutama tuuttaus ja puhelimeen vastattiin.

"Moi?" Mimosa sanoi rauhallisena.

"Aleksi?" sanoin, sillä en kuullut mitään muuta kuin hengitystä.

"Tää puhuu!" jokin ääni hihkaisi.

"Persfones anna se tänne" Aleksin ääni sanoi jossain taustalla.

"Kuka on Joeliina? Sun tyttöystävä?" tuntematon ääni sanoi, ilmeisesti Persfones.

"Hetkonen, mitä mä sanoin puheluista, niihin ei vastata" Aleksi tuhaisi tiukasti ja ääni koveni joten Aleksi luultavasti saisi puhelimensa pian itselleen.

"Aleksi missä sä oot?" kysyin hämmentyneenä.

"No, kerran kun toi idiootti vastas tähän puheluun niin kai voin jutella, oon Lapinlahdella" Aleksi vastasi.

"Mitä?! Miks?" kysyin.

"Ollin äidin luona" Aleksi vastasi.

"Ollin äidin luona?" kysyin entistä hämmentyneenä.

"Joo ja oon saanu selville aika vitun hyviä tietoja" Aleksi sanoi ja tuo taisi istua alas jollekin sohvalle äänestä päätellen.

"Mä oon nyt niin hämilläni että kerro kaikki" sanoin ja odotin.

"No, sä varmaan muistat sen reiän Kristan mahassa? Niin, no normaali ihminen nyt ehkä kuolee jos maha lävistetään, mutta Krista ei oo ihan täysin normi ihminen. Sain selville että se ämmä kuolee vasta kun sen sydän ja aivotoiminta on täysin pysähtynyt, silleen ihan sama mitä sen keholle käy, kunhan sydän ja aivot toimii niin se elää. Hullua. Kyllä, mutta siitä voi olla meille apua Hermestä vastaan" Aleksi selitti.

"Hetkonen jätkä, ootko sä Lapinlahdella löytämässä apuja Hermeksen pysäyttämiseks ja et oo puhunu kenellekään meistä asiasta?" hämmästelin.

"No, on täs vähä muukin syy" Aleksi mumisi.

"Sun ja Ollin riita?" kysyin.

Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2Where stories live. Discover now