|Joelin nk. |
Istun kotona sohvalla ja rämpyttelen kitaraani, sillä sairaalalla oleminen alkoi stressaamaan liikaa.
Olen harvinaisen kyllästynyt muhimaan siellä. Miksi lääkärit eivät voisi olla kuin Ilona, parantaa kaikki pitkällä kosketuksella. Kaikki olisi helpompaa.
"Mitä mietit?" Mimosa kysyi ja istuutui viereeni.
"Vähän kaikkee" sanoin ja vetäisin epävireisimmän soinnun mitä ikinä.
"Mitä jos nollattais aivoja? Amandakin on Luukaksella Joonatanin kanssa" Mimosa sanoi ja siirsi kitaran pois sylistäni.
"Mitä sulla on mieles?" kysyin kun tuo tuli syliini.
"Mites ois, mennään syömään jotain, sit baarii vetää muutama ja tulla kotiin kattomaan mitä sit tapahtuu" Mimosa ehdotti ja suuteli huuliani.
"Niin paska idea että suostun" sanoin hymyillen.
"Okei sitten, vaihda nää vaatteet ja sit mennään" Mimosa sanoi ja nousi pois sylistäni.
"Mitä vikaa näissä on?!" ihmettelin.
"Ne on ollu sulla neljä päivää putkeen" Mimosa hihkaisi matkallaan kylppäriin. Katsoin harmaita collareitani ja mustaa NIN hupparia.
"No okei" mutisin ja suuntasin itseni vaatekaapille. Päädyin ykkös farkkuihini ja hihattomaan toppiin jotta kaikki tatuointini näkyy. Ehkä nämä voisivat olla jonkinlaiset treffit, emme ole olleet ulkona kahden pitkiin aikoihin.
Laitoin vielä hiukset fiksummin, laitoin Mimosan rakastamaa hajuvettä ja sidoin tennarini jalkaan. En halunnut hoputtaa, joten sain odottaa kiltisti eteisessä että Mimosa olisi valmis.
Pian tuo tupsahtaa eteeni musta vartaloa myötäilevä mekko päällä, hiukset kiharalla ja jalassa mustat nahkasaappaat.
"Mä voisin syödä sut" sanoin ja suutelin Mimosaa.
"Mennääs sitten" Mimosa sanoi ja työnsi auton avaimet käteeni. Heitimme takit vielä päälle, sillä tuo tammikuun keli ei ole lämmin.
"Minne me ees mennään?" kysyin kävellessämme autolle.
"Yhteen uuteen ravintolaan keskustassa" Mimosa sanoi hymyillen. Se sopi minulle.
..
Kaksi ja puoli tuntia sitten lähdimme kotoa, nyt istumme baarissa. Se ravintola oli aivan mahtava, ruoka oli erittäin hyvää ja seura vielä parempaa.
En vain saa silmiäni irti Mimosasta.
"Mä en tiiä mitä tekisin ilman sua" sanoin ja se oli totta, parin bissenkin jälkeen. Mielipiteeni ei muutu.
"Et luultavasti osais suunnistaa ees paperipussista pihalle" Mimosa sanoi naurahtaen.
"Taidat olla oikeessa" sanoin hymyillen.
Ilta meni sanotaanko että täydellisesti. En muista koska viimeksi minulla olisi ollut näin mukavaa, näin täydellistä. Kukaan ei häirinnyt meitä, ei yhtäkään ongelmaa. Liian hyvää ollakseen totta, mutta otan sen.
CZYTASZ
Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2
FanfictionTraumat. Taistelut. Ylä-aste. Bändi. Maailma..... Millaista elämä on kun Aurora on kasvanut jo teiniksi ja käy kahdeksannetta luokkaa? Onko traumat ja epänormaalit asiat unohduksissa? Entäpä ihmissuhteet? Seikkailu jatkuu, tosin ei se tässä välissä...
