|Ollin nk.|
Matkaa on nyt takana 10 tuntia ja se kyllä tuntuu jo hieman, mutta nyt pidämme taukoa Keminmaan Cittarilla.
Taisin olla ensimmäinen joka juoksi bussista ulos ja suorinta reittiä vessaan. Ei sille mitään voi jos hätä yllättää.
"Mä arvasin että löydän sut vessoilta" Aleksi sanoi sisään astuessaan nauraen kun pesin käsiä.
"Tuli kauhee hätä" mutisin ja menin kuivaamaan käteni.
"Onks kaikki hyvi? Oot ollu jotenki hiljane viimeset pari tuntii?" Aleksi kysyi.
"No ei kai mun ny koko aikaa tarvii puhuakaan" vastasin ja lähdin pois vessoilta.
"Olli! Venaa" Aleksi huikkasi perääni ja otti minut sitten kiinni.
"Käyn hakee välipalaa" sanoin ja kävelin kauppaan sisälle.
"Mikä sua vaivaa?" Aleksi kysyi takanani. Käännyin häneen päin ja katsoin vain häntä.
"Ärsyttää vaan, okei?" sanoin ja käännyin jatkaakseni matkaa.
"Olli! Puhu mulle" Aleksi sanoi ja juoksi viereeni.
"Ei oo mitää puhuttavaa" mutisin ja suuntasin itseni sipsihyllylle. Aleksi tarttui minua olkapäistä ja pakotti minut katsomaan häntä.
"Vaikka sua ärsyttäis joku pienikin juttu, haluun että kerrot mulle siitä, etkä pura muhun mitään sun kiukkuas jos mä en oo tehny mitään" Aleksi sanoi.
"Oot oikeessa, sori" sanoin ja annoin pusun Aleksin poskelle.
"Hyi! Homoja, sais hirttää ittensä!" kuulin ja huomasin, että sen huusi jokin vanha rouva, joka käveli pois hyvinkin pikaisesti.
Se saattoi hieman keventää tunnelmaa ja saada hymyn molempien meistä huulille.
"Tykkään enemmän ku hymyilet, mun pikku nälkäkiukkunen apina" Aleksi sanoi hennosti hymyillen. Ärsyyntymiseni alkoi vähitellen hävitä kun katsoin noita suloisia kasvoja.
"Mäki susta pikku gerbiili, mennään hakeen keksejä" sanoin.
"Mä haluun niitä astronautti keksei!" Aleksi hihkaisi.
"Se käy" sanoin.
Kun saimme ostokset tehtyä, palasimme takaisin bussille. Tosin huomasin, että samainen homofoobinen mummeli joka huuteli meille kaupassa, lastasi ostoksiaan viereisessä parkkiruudussa autoonsa.
"Kato, toi on se mummeli joka huusi meille" sanoin Aleksille.
"Oi perkele" Aleksi sanoi naurahtaen. Mummeli ei enään edes vilkaissutkaan meihin päin kun menimme bussiin sisälle.
"Olli luojan kiitos tulit takas näin pian!" Joonas huudahti.
"No? Mitä?" hämmästelin.
"Sain sen änäri pelin toimiin taas!" Joonas hihkaisi innoissaan ja ryntäsi bussin perälle.
"Ei päästäkään pitää keksi picnicii" Aleksi sanoi esittäen surullista.
YOU ARE READING
Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2
FanfictionTraumat. Taistelut. Ylä-aste. Bändi. Maailma..... Millaista elämä on kun Aurora on kasvanut jo teiniksi ja käy kahdeksannetta luokkaa? Onko traumat ja epänormaalit asiat unohduksissa? Entäpä ihmissuhteet? Seikkailu jatkuu, tosin ei se tässä välissä...
