Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2

Luku 32 | Kauppa

|Ollin nk.|
Vaikka Ilona lähtikin Hermeksen mukana ties minne, olemme yrittäneet nauttia näistä muutamista päivistä ja ottanut vain rennosti. Kävimme kyllä keskustassa pyörimässä ja jopa laskettelemassa, siitä lapset ja Joonas tykkäsivät erityisen paljon ja pakko myöntää että kyllähän se ihan hauskaa oli. Mutta kivempaa on ollut vain makoilla lämpöisen viltin alla Aleksin kanssa kaakaomukit kädessä.

"Okei, eli huomenna on uudenvuoden aatto, joten pitäiskö meidän lähtee ostaan raketteja?" Tommi kysyi kun koko konkkaronkka oli alakerrassa.

"Uu joo! Mä haluun semmosen mikä tekee pinkin räjähdyksen!" Amanda hihkaisi.

"Mä haluun semmosen joka pitää ison äänen!" Joonatan ilmoitti.

"Mä haluun semmosen joka räjäyttää kyrvän avaruuteen" Joonas sanoi suu täynnä karkkia.

"Joonas, et saa" Niko sanoi.

"Miks en! Mut daddy sen päättää" Joonas sanoi ja katsoi Tommia koiranpentu ilmeellään. Tommi näytti vihaista ilmettä ja Joonas tajusi lopettaa. Repesimme kaikki nauruun. Kaikki paitsi Aurora, joka on ollut aika hiljainen meidän palattua takaisin tänne.

"No, mutta halukkaat matkaan mukaan!" Tommi sanoi ja kaikki änkesivät eteiseen yhtäaikaa.

"Miks me tehään tää aina? Kaikki samassa ahtaassa tilassa just samaan aikaan" sanoin naurahtaen ja päätin antaa vähän edes tilaa tuohon tiiviiseen eteiseen.

"Millasen atomipommin sä ajattelit hommata?" Aleksi kysyi.

"Semmosen mistä tulee teksti 'Aleksi on mun pörröpää, slay ah uh'" sanoin nauraen.

"Ei semmosta" Aleksi sanoi nyrpeä ilme naamallaan, mutta repesi kuitenkin nauruun.

"Noni, ehkä me voidaan mennä laittaan ulkovaatteita päälle" sanoin, kun eteisen ruuhka oli jo hieman rauhoittunut.

"Vauhtiiii!" Joonatan huudahti ulko-ovelta ja sulki sen sitten.

"Mennäänks me bussilla?" Niko kysyi.

"Ei me oikee muualle mahutakkaan ja kyl ny aina parkkipaikka löytyy" Tommi sanoi.

"No hyvä" Niko sanoi.

Kun saimme kengät vielä jalkaamme, suuntasimme bussille ja änkesimme sinne sisälle. Kaikki laskettelukamat olivat jääneet sinne, mutta kyllä sieltä tilaa vielä löytyi helposti.

Pienen ajomatkan jälkeen pääsimme kaupan pihaan ja siellä olikin juuri sopivasti tilaa meidän bussillemme.

"Muute, koska me mennään takas kotiin Helsinkiin?" Amanda kysyi kun kävelimme kaupan oville päin.

"Vietetään kivat uudenvuoden bileet ja sit vaikka parin päivän päästä lähetään kotiin. Miltäs kuulostais?" Joel sanoi.

"Okei, käy! Ja sit meidän pitää tulla tänne joskus uusiks koska tää on kiva paikka!" Amanda sanoi.

"Ehkä me parin vuoden päästä voidaan tänne taas tulla, pitää kattoo" Joel sanoi.