Made Of Broken Stuff || Blind Channel 2

Luku 27 | Näky

|Ilonan nk.|
Kolerolla asiat todellakin olivat sekaisin. Heti sinne päästyäni, sain melkein tulipallosta päähän, joka ei todellakaan ole täällä normaalia. Yleensä täällä on kaunista, suhteellisen rauhaisaa, hauskaakin jopa. Mutta nyt, koko kaupunki oli tulen armoilla. Kirjaimellisesti.

Taivaalla lensi olentoja joita tänne ei kuulu, lohikäärmeitä ja tulenhenkiä.

"Ilona! Sairaalatupa on pääosin täynnä ampujia, mä toivon että et oo ruostunu!" Delfi huusi minulle kun juoksi luokseni.

"Miks täällä soditaan?" kysyin ja ammuin samalla yhtä palavalta vauvalta näyttävää tulenhenkeä, joka lensi pienillä siivillään. Nuoleni osuttua siihen, hän räjähti pölyksi.

"Mä en tiedä tarkalleen, sen tiiän että nää on Hermeksen apureita, varo" Delfi sanoi ja vetäisi minut sitten pois lentävän tulipallon alta. Paikassa jossa äsken seisoin, oli nyt noin metrin kokoinen kuoppa joka paloi.

"Onks Barbossa missä?" kysyin.

"En tiiä, mutta mun on palattava sairaalatuvalle, siellä tarvitaan ehkä toisiks eniten apua" Delfi sanoi ja lähti jälleen juoksemaan. Ammuin muutaman tulenhengen jotka yrittivät tähdätä Delfiin.

"EI OMPSUA!" yksi tulenhenki rääkäisi ennen kun hajosi tomuksi.

Lähdin juoksemaan kohti päärakennusta, samalla hiukseni vaihtoivat värinsä siniseksi ja letittivät itse itsensä. Vaatteeni vaihtuivat myös sotaan sopivammaksi.

"Ilona! Tänne!" Leo huusi minulle päärakennuksen portailta. Juoksin hänen luokse.

"Tiedäks sä paremmin että mitä vittua täällä tapahtuu?" kysyin katsoessani punaista taivasta.

"Hermes suuttu Päällikölle, lähetti nää pirulaiset tänne, enempää mä en tiedä" Leo kertoi ja räjäytti yhden lohikäärmeen pölyksi pelkällä ajatuksen voimallaan.

"Ai onks Hermeksellä jo näinki paljon voimia että se tämmösen sodan voi alottaa?" tokaisin ja virnistin hieman. En tiedä miksi, mutta ajatus tuntui huvittavalta.

"Ei Hermes täällä oo, on se edelleen nii heikko että se joutuu apukäsien kautta hoitaan hommat mutta sen voimat on kasvanu viikossa aivan älyttömästi" Leo selitti.

"Pitihän se arvata, mä lähen Helsingistä ja heti se pirulainen alkaa keräileen voimiaan" sanoin katsellessani palavia rakennuksia.

Vaikka Hermes ei itse paikalla olekaan ja on apureidensa avulla hyökännyt Kolerolle, samalla hän vahingoittaa myös koko maapalloa. Myrskynhenkien työtä häiriköidään aivan liikaa, myrskykellot ovat täysin sekaisin, joka tarkoittaa sitä, että maailman myrskyt ovat liian voimakkaita kun niitä ei rajoiteta.

Jos myrskynhenget ei pian tasoita tilannetta, koko maailma puhkeaa myrskyyn joka ei ikinä lopu. Maapallo tuhoutuu. Ja sitähän Hermes haluaa, mutta me emme sitä salli.

Katsellessani ympärilleni, huomasin nuoren Koleron soturin, Nadjan, joka ampui yhdellä nuolella pölyksi kaksi tulenhenkeä ja yhden lohikäärmeen.

"Nadjalle mitali, mikäli hän hengissä selviää!" huudahdin Leolle ja lähdin juoksemaan.

"Joo, minne sä meet?!" Leo huusi perääni.