Alisen väkeä

10. Orion Forsman

Päämajan käytävillä kävi kuhina, kun Ronja kipitti Aarnin perässä. Aarnin pitkät jalat vauhdittivat tämän kulkemista niin, että Ronjalla oli hankaluuksia pysyä hänen perässään päämajan pitkillä, pehmeästi valaistuilla käytävillä. Jos Ronja ei olisi tiennyt, että Aarnilla oli hänelle vielä asiaa, hän olisi voinut vaikka vannoa, että Aarni yritti karistaa hänet kannoiltaan.

Ronja ei enää edes ontunut, vaikka oli vain hetki sitten loukannut jalkansa lasinsiruun; ennen heidän lähtöään keittiöstä Tyyri oli putsannut haavan, levittänyt sen päälle pihkalta tuoksuvaa salvaa ja sitonut sen harsoon. Salva oli vienyt kivun mennessään, eikä Ronja edes muistanut haavaa jalassaan.

He eivät olleet kahden; siellä täällä heitä vastaan kulki tutunoloisia olentoja, jotka loivat pitkiä, uteliaita katseita kapinallisten johtajan perässä kulkevaan, litimärkään ihmiseen. Ronja kuunteli korvat höröllään, kun hän kuuli päämajan olentojen kuiskivan keskenään heitä ohittaessaan. Hän saattoi vaikka vannoa, että kuuli olentojen kutsuvan häntä "Alisesta pelastetuksi ihmissiviiliksi".

Ronjan mieleen tuli välittömästi lentävä lause "kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään". Varmasti jokainen päämajan asukkaista tiesi, kuka hän oli ja miten hän oli päämajaan joutunut.

"En ole koskaan nähnyt, että Aamu antaisi jollekulle porttikiellon keittiöön", Aarnin ääni keskeytti Ronjan salakuuntelun ja ravisteli hänet takaisin nykyhetkeen. Aarni katseli häntä kultajuovaisilla silmillään olkapäänsä ylitse. "Aamu on yleensä pitkävihainen, epäilen, ettet pääse enää koskaan ruokalan keittiöön ilman valvontaa."

"Puolustuksekseni on sanottava, etten koskaan väittänyt osaavani kokata", Ronja naurahti. Aavistus ponnistelusta hänen äänessään sai Aarnin hidastamaan vauhtiaan. "Enkä ehkä osannut kuvitella, miten retuperälle kokkaustaitoni ovat päässeet. Olen ollut pitkään baarimikkona, mutta siihen tietämykseni elintarvikkeisiin loppuu."

Aarni oli vastaamassa hänelle, mutta jokin kiinnitti tämän huomion kauempana käytävällä. Ronja näki, että heitä vastaan käveli päättäväisin askelin tonttumuori Marjatta, jonka lyhyen olemuksen Ronja tunnisti kaukaa. Marjatta näytti kävellessään niin määrätietoiselta, että Ronja tiesi heti, että tällä oli jotain tärkeää tehtävää, eikä tämä varmasti hidastaisi vauhtiaan heidän kohdallaan. Heidät huomatessaan Marjatan ryppyisille, pyöreille kasvoille levisi leveä, ilkikurinen virnistys, joka paljasti tämän terävän hammasrivistön. Hän käveli melkein pomppivin askelin heidän ohitseen ja iski Aarnille kulkiessaan silmää.

Ronja huomasi, miten kireäksi Aarnin hartiat muuttuivat tonttumuorin jatkaessa matkaansa hänen ohitseen. Oliko kapinallisten pahamaineinen johtaja nolostunut? Ronjan huulilla viivähti aavistus hymystä, kun hän katseli edellään kulkevaa Aarnia, jonka tatuoidut kädet pujahtivat tämän housujen taskuihin.

He jatkoivat kulkuaan hiljaisuudessa, kunnes Aarni selvensi kurkkuaan, seisahtui erään oven edustalle ja kääntyi Ronjan puoleen. Ronja pysähtyi hänen viereensä ja katseli ympärilleen. He olivat päässeet asuintilojen käytävälle, heidän vieressään olevan oven ympärillä kasvoi erikoisen paljon köynnöksiä, saniaisia ja oudonvärisiä sieniä. Kasvit puskivat esiin seinän saumoista ja oven karmien väleistä, kurkottaen kohti seinällä olevaa tulikärpäsvalaisinta.

"Baarimikkona", Aarni toisti. Ronja ei voinut olla huomaamatta, miten vaivaantuneelta Aarni vaikutti. "En tiedä, kauanko joudut piilottelemaan päämajassa ennen kuin paluu normaaliin elämääsi on turvallista. Mutta jos haluat... Päämajan baarin työntekijöissä on ollut vajausta sen jälkeen, kun eräs haltijamme jätti päämajan. Jos tahdot, voisit -"

"Se kuulostaa oikein hyvältä", Ronja sanoi hymyillen ennen kuin Aarni ehti edes lopettaa lausettaan. "En osaa olla toimettomana. Tuttu tekeminen saa varmasti päivät kulumaan nopeammin."