Käärme

Luku 3

Kävelen luuta kädessäni kohti huispauskenttää. Karsinnat pidettäisiin tänään ja pääsisin vihdoin luudan selkään.

Joukkueeseen pyrkijöitä on yllättävän paljon. Joukkoon mahtuu niin paniikin partaalla olevia kuin äärimmäisen itsevarmoilta näyttäviä. Toivottavasti eivät ole ylimielisiä, sillä se on minun puolelta suora ei. Draco kuitenkin tekee lopulliset valinnat.

Sään puolesta parempaa päivää karsinnoille ei voisi olla. Taivaalla ei näy pilven pilveä. Vähän liian onnekkaita tämän vuoden karsijat. Kun itse hain joukkueeseen, satoi kaatamalla vettä ja tuuli sattui sopivasti kuljettamaan pisarat lähes vaakatasossa päin naamaa.

"Valmiina katsomaan, kun nöyryytän noita onnettomia nelosluokkalaisia", Mattheo kysyy otettuaan minut kiinni parilla hölkkäaskeleella.

"Painu helvettiin", totean tylysti. Minua ei kiinnostaisi jutella Mattheolle pätkääkään. Hyvä fiilikseni katosi samalla hetkellä, kun hän avasi suunsa. Aurinkokin taisi mennä pilveen, vaikkei taivaalla pilven pilveä ollutkaan.

"Sinäpäs olet pirteällä tuulella tänään. Toivottavasti hymysi on yhtä leveä, kun ilmoitat minulle päässeeni joukkueeseen", Mattheo sanoo virne naamallaan.

Voisin saada tuon omahyväisen hymyn katoamaan hänen kasvoiltaan muutamissa sekunneissa. Se olisi oikeasti melkein jopa mestaruuden menettämisen arvoista. Harmikseni Draco ei ole Mattheon joukkueesta jättämisestä samaa mieltä.

"Tapa minut", huokaisen Dracolle astuessani hänen viereen. "Ja haudalle valkoisia miekkaliljoja."

Draco vilkaisee sivulle, jossa Mattheo kävelee kohti paria kaveriaan.

"Mitäs tällä kertaa?" hän kysyy huokaisten.

"Sitä tavallista. Omahyväisyyttä ja ylimielisyyttä vaikka kuinka paljon muille jakaa. En vain enää jaksaisi yhtään häntä", totean. "Mutta eiköhän aloitella. Mikä on suunnitelma?"

"Aiheuttaa pelkoa ja lisätä kaaosta", Draco virnistää. "Mutta jos totta puhutaan, ei mitään hajua. Varmaan samalla kaavalla mennään kuin viime vuonnakin. Kaikki aika, jonka olen käyttänyt kauden suunnitteluun on mennyt johonkin muuhun. Käytännössä tiedän jo joukkueen, joten karsinnat ovat vain muodollinen tapahtuma tänä vuonna."

"Eiköhän sitten vain aloitella. Jotain nopeaa tekniikan tsekkausta ja sitten vain pelaamaan?" kysyn ja Draco nyökkää.

Alkuun kaikki sujui hyvin. Joukkueet saatiin muodostettua ja syntyi ihan tasaväkinen ottelu. Seurasin itse Dracon kanssa sivusta ja esitimme huomioita muutamista pelaajista. Halusimme joukkueen tueksi pelaajia, jotka kävisivät vain harjoituksissa, jotta saisimme kunnollisia pelikokemuksia ennen tupien välisiä otteluita.

"Brown on oikeasti kehittynyt. Mattheo sai kilpailijan", huomautan innoissani Dracolle.

"Olet oikeassa. Mutta Mattheo ei ota tätä tarpeeksi tosissaan. Tiedät itsekin, että hän pystyy parempaan", Draco toteaa.

"Mikset sitten potki häntä vähän persuksille? Eikö sinua yhtään häiritse Mattheon ylimielisyys?" kysyn suoraan.

"Ainakin häneltä löytyy itseluottamusta", Draco sanoo kohauttaen olkiaan. 

"Et ole tosissasi!" parahdan. Toki Mattheolta löytyy myös itseluottamusta, mikä on tärkeää. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei Dracoa voisi vähempää kiinnostaa muu puoli Mattheon luonteesta, vaikka niilläkin on haittoja. Ylimielisyyden ilmeneminen liikana itsevarmuutena saattaa aiheuttaa huolimattomuutta ja tarpeellisen keskittymisen puuttumista peleissä.

"Tiedostan kyllä, että Mattheo on välillä ylimielinen. Totuus vain on puhtaasti se, että häneltä löytyy ominaisuuksia, joita Brown ei omaa. Mattheo tarjoaa joukkueelle paremmat voittomahdollisuudet, vaikka loppupelissä en uskokaan, että voitto jää kiinni pisteistä. Pidän kyllä todennäköisenä sitä, että Brown pystyy pitämään eron alle 150 pisteessä, jotta minulla on mahdollisuus napata sieppi ja tuoda voitto tuvallemme. Ero tulee vain siinä, että jos Mattheo on pitäjänä, vastustaja saa maksimissaan 50 pistettä pelin aikana", Draco toteaa, eikä minulla ole oikein mahdollisuutta väittää vastaan, sillä hän on oikeassa.