"Oletko nyt ihan varma, ettet halua lähteä?" Vic kysyy epäuskoisena kietoessaan huiviaan kaulaansa. Ystäväni on kihartanut tummat hiuksensa kauniille laineille ja käyttänyt valmistautumiseen hieman normaalia pidempään.Tänään olisi mahdollisuus lähteä Tylyahoon, jonne Victoriakin on lähdössä juhlistamaan poikaystävänsä Williamin syntymäpäiviä. William oli toivottanut minutkin tervetulleeksi, mutta olin ystävällisesti kieltäytynyt. Victoria olisi ainut, kenet oikeasti tunnen seurueesta, vaikka toki tiedänkin kaikki samalla vuosikurssilla olevat opiskelijat, joista Williamin kaveriporukka suurimmilta osin koostuu.
"Olen. En oikein jaksa mitään, mikä vaatii ylimääräistä energiaa tällä hetkellä. Vaikka seurassasi onkin aina mukavaa, small talk Williamin ystävien kanssa ei oikein nappaa", vastaan ja väläytän haalean hymyn ystävälleni.
"Mutta edes muuten vain? Ei sinun koko Tylyaho-vierailua tarvitsisi jättää välistä", Victoria tokaisee ja vilkaisee minua hieman huolestuneen näköisenä.
"En mä tarvitse sieltä mitään. Ja tämä tehtävä pitää muutenkin olla palautettuna maanantaiaamuna, niin saan keskittyä siihen nyt rauhassa kun suurin osa lähtee pois", totean. "Mutta älä välitä musta, vaan mene pitämään hauskaa! Vic, sä näytät upealta, ja William ei varmaankaan ilahtuisi jos sä myöhästyt lähdöstä ja et pääse sen takia menemään."
"Bea, sä tiedät itsekin, että Tylyahoon pääsee Hunajaherttuan kautta. Mua ei kauheasti kiinnosta, myöhästynkö mä lähdöstä vai en, vaan haluaisin sut oikeasti mukaan. Olet jättänyt viime aikoina aika paljon kivoja juttuja välistä", Vic huomauttaa ja saa minut tuhahtamaan.
"Se johtuu ihan vain siitä, että haluan keskittyä kouluun ja huispaukseen. Tämä on viimeinen vuosi, ja jotain pitäisi tehdä tulevaisuudenkin eteen", vastaan.
"Nimenomaan. Tämä on viimeinen vuosi. Meidän pitäisi ottaa siitä kaikki irti, eikä vain päntätä koulukirjoja", Vic inttää, mutta turhaan. Olen päätökseni tehnyt, enkä ole lähdössä Tylyahoon.
"Arvostan sitä, että yrität saada minut mukaan, mutta en ole lähdössä. Pidä hauskaa", sanon hymyillen Victorialle ja käännyn takaisin koulutehtäväni puoleen. Tiedän, että Vic haluaisi väittää vastaan, mutta hän myös tuntee minut ja tietää itsepäisyyteni. Niinpä Vic päättää antaa asian olla ja lähtee luihuisten oleskeluhuoneesta.
Avaan vieressäni olevan kirjan ja lähden etsimään tietoa liittyen edellisellä tunnilla tehtyyn taikaliemeen. Kalkaros oli antanut tehtäväksi raportin tekemisen, johon tulisi sisällyttää työvaiheet, tulokset, käytetyt ainesosat ja miksi mitäkin oli käytetty. Työvaiheiden selostus kävi onneksi helposti, mutta jokaisen ainesosan vaikutus juoman toimimiseen ei ollutkaan yhtä helposti raportoitu.
"Bea, oletko tietoinen paljon kello on? Meidän pitäisi olla menossa jo", kuulen Mattheon äänen ja nostan katseeni ylös kirjasta. Mattheo on oleskeluhuoneemme uloskäynnin lähettyvillä Pansy vierellään.
"En ole menossa. Pitäkää te vain hauskaa", sanon.
"Höpsistä. Sä olet tulossa mukaan", kuulen Dracon sanovan. Jätkä on juuri astunut ulos poikien makuukammiosta ja laittaa takkinsa viimeisiä nappeja kiinni.
"Victoriakaan ei saanut mun päätä käännettyä, enkä pidä teidän mahdollisuuksia onnistua yhtään sen korkeampina. Menkää vain, mun pitää tehdä joka tapauksessa tää raportti valmiiksi", totean.
"Bea, et ole tosissasi. Tämän kerran kun täältä pääsee pois, et edes halua lähteä", Mattheo tuhahtaa.
"En mä tarvitse Tylyahosta mitään. Menkää jo, myöhästytte muuten", vastaan.
YOU ARE READING
Käärme
FanfictionOlen käärme. Laskelmoiva, itsekäs ja myrkyllinen. Ja se on tuhonnut meidät lopullisesti. Beatrice Burton vihaa Mattheo Riddleä koko sydämensä pohjasta. Nuori miehenalku ei ole muuta kuin ilkeä Beaa kohtaan, eikä Beakaan sen kummemmin yritä miellyttä...