Käärme

Luku 13

"Ja Bea, onko agenteilta kuulunut vielä mitään?" Tom kysyy.

"Ei vielä, mutta Harpyijoissa mulla oletettavasti on paikka kyllä, kun viime kesän heidän kanssaan harjoittelin. Ollaan vasta puolessa välissä kautta, niin en vielä yhteydenottoja oletakaan", sanon pienen hymyn kera. Pistän suuhuni uuden haarukallisen kalkkunaa.

"Eiköhän sieltä yhteydenottoja tule runsaasti. Mattheo kertoi, että teit monta upeaa maalia", Tom sanoo. Hän on selkeästi ylpeä minusta, mutta en pysty itse keskittymään pelisuorituksiini.

"No, kai ne ihan hyviä olivat", hymyilen pienesti.

"Älä vähättele yhtään. Tiedämme kyllä, että olet mahtava pelaaja. Aiemmin Mattheo useasti kirosi, kuinka sinun piti aina onnistua", Tom virnistää.

"En tiennytkään", sanon nyt oikeasti huvittuneena ja nostan katseeni Mattheoon, joka istuu minua vastapäätä. Kohotan toista kulmaani, mutta Mattheo vain pudistelee päätään huvittuneena.

Käännän katseeni takaisin lautaseeni. Olen tarkoituksella vältellyt Mattheon katsetta tähän asti, ja keskittynyt vain syömiseen ja välillä keskusteluun osallistumiseen. Olen kiitollinen siitä, että Victoria laitettiin istumaan viereeni ja Will Mattheon viereen. Mattheon vieressä olisi ollut tällä hetkellä erittäin kiusallista istua.

Jouluillallinen sujui rauhallisesti loppuun. Jälkiruuaksi oli piparirahkaa, omaa suosikkiani. Olen iloinen, että Riddlet muistivat asian. Siitä on muutama vuosi, kun olemme viimeksi illallistaneet heidän luonaan.

Jaoimme toisillemme lahjat illan päätteeksi. Olin ostanut Victorialle rannekorun hänen lempimallistostaan. Vanhemmilleni olin hankkinut uuden teepannun. Äiti oli kertonut vahingossa rikkoneensa edellisen. Uusi teepannu kiehautti veden itse samalla sekunnilla, kun sen täytti vedellä. Riddleille olin hankkinut hienoa kirjepaperia ja mustetta, jonka väriä pystyi vaihtamaan toivomaansa. Muste oli ehkä hieman lapsellinen, mutta tiesin, että rouva Riddle tulisi pitämään siitä. Hieno kirjepaperi tulisi taas varmasti Tomilla käyttöön.

Olin myös kerennyt hankkimaan Mattheolle lahjan. Uusi luudanhuoltosetti odottaa parhaillaan avaamista Mattheon sylissä. Hänellä oli jo entuudestaan huoltosetti, mutta tiesin hänen tarvitsevan uuden. Muutama osa oli jo kulunut loppuun tai mennyt rikki.

Mattheo avasi käärepaperin ja katsoi uutukaista settiään. Se ei ollut mistään halvimmasta päästä, tiesin sen itsekin.

"Wou, keltä tämä on?" Mattheo kysyy kuulostaen kiitolliselta.

"Multa. Ajattelin, että tarvisit uuden", sanon hiljaa.

"Kiitos, Bea", Mattheo hymyilee ja pakotan pienen hymyn omille huulilleni.

Victoria oli hankkinut minulle myös rannekorun. "Ajattelin, että olisi kiva, että meillä olisi jotain samanlaista, mikä muistuttaa toisistamme", hän oli sanonut. Koru on samasta mallistosta kuin minun Victorialle hankkima koru, mutta silti hieman erilainen. Pidän siitä valtavasti. Riddleiltä sain herkkusetin pöllölleni Ailalle, suklaasammakoita ja uusia sulkakyniä. Vanhemmiltani sain uuden maajoukkuetason luudan, joka oli vasta tullut markkinoille. En pystynyt sanoin kuvailemaan, kuinka kiitollinen olin. Nyt pystyisin näyttämään taitojani entistä paremmin loppukauden ajan.

Vaikka lahjat eivät olleetkaan joulun pääasia, en pystynyt sivuuttamaan sitä, etten saanut Mattheolta lahjaa. Asia kirpaisi, vaikka yritinkin itselleni vakuutella, ettei se haitannut.

"Me aletaan lähtemään", Victoria ilmoitti, kun kaikki lahjat oli jaettu ja takan tuli alkoi himmenemään. Kello oli vasta kuusi, mutta Vic ja Will olivat menossa Williamin perheen luokse loppuillaksi, minne he jäisivät myös huomiseksi.