Käärme

Luku 11

"Valmiina otteluun?" Mattheo kysyy istuessaan viereeni. Tungen viimeisen palan paahtoleipää suuhuni ennen kuin vastaan.

"Todellakin. Koulu ei stressaa yhtään, niin kaiken keskittymisen voi laittaa peliin. Tosin voitto on aika varma tänään, vaikka eihän sitä ikinä tiedä", totean. Vastassa olisi puuskupuh, joka ei viimeisenä parina vuotena ollut pärjännyt kovinkaan hyvin.

"Niin, ei sitä ikinä tiedä jos puuskupuh onkin tehnyt kunnostautumisen viime vuodesta, vaikka kaikki parhaat pelaajat heiltä ovatkin lähteneet", Mattheo virnisti ja alkoi keräämään lautaselleen aamupalaa.

"Hei älä viitsi, tuot vaan meille huonoa onnea mollaamalla vastustajaa", totean ja otan uuden haukun paahtoleivästäni.

"Saa kyllä aika paljon huonoa onnea olla matkassa, että me hävittäisiin. Vaatisi useamman pelaajan loukkaantumista tai sitä, että meillä ei olisi etsijää", Mattheo sanoo kuulostaen hyvin varmalta.

Tuhahdan, vaikka kuitenkin tiedän, että Mattheo on oikeassa. Puuskupuhin pitäisi olla varma voitto, tai muuten joukkueemme tilanne vaikuttaisi erittäin huolestuttavalta.

"Burton, Riddle, mitä te siellä teette? Kentällä pitäisi olla kymmenen minuutin päästä, eikä teillä kummallakaan ole oikeanlaista varustusta", Dracon huuto kuuluu suuren salin ovelta.

Käännymme molemmat Dracon suuntaan ja Mattheo huikkaa: "Relaa vähän Malfoy, pelin alkuun on vielä monta tuntia. Ei me olla koskaan oltu näin aikaisin aloittamassa lämmittelyä."

"Meillä on taktiikkapalaveri ja lyhyet treenit, ettekö saaneet tietoa? Käykää vaihtamassa kamppeet, ja jos ette ole 10 minuutin päästä kentällä, tiedätte, mikä odottaa", Draco huikkaa ja jatkaa matkaansa.

"Poikaystäväsi on kyllä yksi pikku paskiainen aina toisinaan", Mattheo toteaa muutaman kirosanan kera.

"Muistuttaisin sinua, että hän on myös paras kaverisi", sanon ja tungen paahtoleivän viimeisen palan suuhuni napatessani toisen matkaan mukaan. "Ja sinuna pitäisin kiirettä, mä en ainakaan halua juosta kentän ympäri kymmentä kertaa. Enkä muuten varmana ole punnertamassa yhden yhtäkään etunojaa."

"Ai enää et edes kiellä, että Draco on poikaystäväsi. Kuinka suloista", Mattheo virnistää noustessaan.

"Älä edes aloita", mulkaisen Mattheota. Vaikka virallisesti olemmekin yhdessä Dracon kanssa, emme pidä kovin suurta mellakkaa asiasta. En edes puhu Dracosta poikaystävänäni, vaikka aihetta ehkä olisi. Viime aikoina tunteeni Mattheota kohtaan olivat onneksi alkaneet himmenemään, vaikka eivät ne kokonaan olleetkaan lähteneet. Olin alkanut kuitenkin välittämään Dracosta enemmän kuin aiemmin, ja huomasin muutoksen itsekin.

"Sanoimpahan vain. Et kauheasti sitä itse esille tuo", Mattheo kohautti olkiaan.

"Nirhaan sut", sanon turhautuneena ja nousen pöydästä.

"Sun pitää ensin saada mut kiinni", Mattheo sanoo virne naamallaan. Hän tietää, että on minua nopeampi, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta saada häntä kiinni juoksukisassa. Päätän kuitenkin yrittää.

Pinkaisen Mattheon perään, joka on jo saanut pienen etumatkan.

"Kauan viimeisestä lenkistäsi oikein on Burton? Välimatka vain kasvaa", Mattheo kiusaa hetken päästä vilkaistessaan taakseen.

"Turpa kiinni, Riddle", tuhahdan, "itse asiassa omassa kunnossasi taitaa olla parannettavaa, kun et saa tyttöä karistettua kannoiltasi."

"Tiedät itsekin, että sinua ei voi ihan tavalliseen tyttöön verrata", Mattheo huikkaa huvittuneena. Hän ei edes kuulosta hengästyneeltä. Suorastaan epäreilua.