Käärme

Luku 10

Ensimmäiset lumihiutaleet olivat saapuneet pari päivää sitten ja peittäneet Tylypahkan pihamaan valkoiseen. Pimeys oli vähentynyt huomattavasti tämän takia, mutta mielialani ei ollut siitä huolimatta kohonnut. Mattheon näkeminen Pansyn seurassa teki edelleen kipeää, joskin osasin jo nykyään kääntää huomioni Dracoon nopeasti.

Olimme tehneet jutustamme Dracon kanssa virallista, tosin asiasta ei siltikään tiennyt kovin moni. Pari puuskupuhia olivat kerran yllättäneet meidät luutakomerosta, mutta juttu ei ollut siitä huolimatta lähtenyt leviämään. Ja hyvä niin. Tosin en kyllä tiedä, ketä edes jaksaisi kiinnostaa se kenen kanssa seurustelen.

"Säkö siis menet jouluksi kotiin?" Hermione kysyy ja saa minut nostamaan katseeni tyhjästä pergamentista.

"Joo, vietetään joulu pitkästä aikaa Riddlejen kanssa", kerron. Se oli meillä lapsuudessa aina perinteenä, mutta perinne lakkasi, kun emme tulleet enää Mattheon kanssa toimeen. Kun sitten vanhempamme kuulivat, että olimme tehneet aselevon, vanha perinne otettiin taas käyttöön. Ihanaa kerrassaan, etenkin jos Pansykin tulee pistäytymään.

"Auts", Hermione sanoo. Hän tietää tilanteeni täysin. Joka ikisen ajatuksen ja kysymyksen, jotka ovat tulleet mieleeni. En yksinkertaisesti voi puhua asiasta Victorialle, sillä en jostain syystä saa itseäni sanomaan, että olen kusessa hänen veljeensä.

"No, ainakin mulla on Victoria", totean yrittäen kuulostaa edes jotenkin iloiselta.

"Entä jos kutsuisit Dracon? Tai siis, jos Pansykin on tulossa?" Hermione ehdottaa ja saa minut pudistamaan päätäni.

"Turhaa se olisi. Sitä paitsi Dracokin on ainoa lapsi, enkä halua, että hänen vanhemmat joutuvat viettämään joulun ilman Dracoa", vastaan.

"Musta tuntuu, että Dracon vanhemmat pärjäävät kyllä yhden päivän ilman poikaansa. Bea, ole nyt ihan rehellinen, onko sulla joku muu syy jättää Draco kutsumatta?" Hermione kysyy hieman painostaen. En pidä yhtään siitä, kuinka hän näkee suoraan lävitseni. Toki olen myös kertonut hänelle ihan kaiken, joten hänen on helpompi lukea rivien välistä.

Vilkuilen ympärilleni varmistaakseni, ettei ympärillä ole ketään. Kirjasto ei ehkä ole paras paikka puhua henkilökohtaisista asioista, mutta toistaiseksi paikalla ei ole muita meidän lisäksi. Kaikki ovat nauttimassa vapaapäivästä ulkona tuoreen lumen takia tai vastaavasti villasukkiin ja viltteihin kietoutuneina takan äärellä makuusaleissa.

"Pansyn tuleminen ei ole varmaa. William on tulossa, joten Vic tulee olemaan kiinni hänessä sen pari päivää, ennen kuin he lähtevät viettämään joulua Williamin perheen luokse. Toisin sanoen mulla on mahdollisuus viettää aikaa Mattheon kanssa kahdestaan. Katsoa, onko siinä mitään mahdollisuutta, että meidän välille voisi tulla edes jotain. Ja mä tiedän, että tää kuulostaa hullulta, mutta kun mä välillä ihan oikeasti uskon, että tässä voisi olla jotain. Mä en osaa selittää sitä, mutta mä vaan näen sen Mattheosta välillä. Se katsoo mua vähän eri tavalla kuin normaalisti aina silloin tällöin, ja mä en pääse vaan siitä yli. Mun on pakko tietää, onko siinä oikeasti jotain, vai voinko mä vaan unohtaa koko jätkän ja keskittyä Dracoon," huokaisen.

"Voi Bea", Hermione huokaisee. "Mä sanon tämän nyt vain hyvää tarkoittaen, mutta sun pitää mennä eteenpäin. Mä olen nyt kohta seurannut kuukauden sun säätämistä Dracon kanssa, vaikka olet edelleen kusessa Mattheoon. Mattheo seurustelee Pansyn kanssa, ja sä seurustelet Dracon kanssa. Mattheo ei seurustelisi Pansyn kanssa, jos sillä olisi sua kohtaan tunteita. Vaikka se onkin ollut sua kohtaan aika paskamainen muutamat viime vuodet, sillä on silti käytöstavat ja se on oikeasti mukava tyyppi. Vaikka sen sä olet tainnut kyllä tässä huomata", Hermione toteaa pudistellen päätään.

"Seurustelenhan mäkin Dracon kanssa, vaikka mulla on tunteita Mattheota kohtaan", huomautan alakuloisena.

Hermione ei sano aluksi mitään, mutta toteaa muutaman sekunnin päästä: "Eikä se todellakaan ole reilua Dracoa kohtaan. Lupaa mulle, että joulun jälkeen sä myös oikeasti unohdat Mattheon, koska Draco on suhun oikeasti aika pahasti kusessa."

"Mä lupaan. Kuukausi, ja Mattheo on unohdettu, jos en näe merkkejäkään tunteista mua kohtaan lomalla", lupaan. "Meetkö sä muuten jouluksi kotiin?" kysyn vaihtaen puheenaihetta.

"Joo. Vietän joulun ihan perheen kanssa, mutta menen uudeksi vuodeksi Conroylle", Hermione kertoo ja naamalleni nousee tietäväinen virne.

"Ai ollaan vai jo edetty sille tasolle, että toisen vanhemmat voidaan tavata?" kiusoittelen. Hermione vain naurahtaa, mutta näen silti pienen punan kohoavan tämän poskille. Vaikka hänelläkin on ollut pitkään juttua korpinkynnen johtajapojan kanssa, ovat he olleet virallisesti yhdessä vasta muutaman viikon.

"En mä ajatellut ottaa siitä niin paljoa paineita. Pahempi tilanne se Conroylle tulee olemaan, koska hänen vanhempansa ilmeisestikin nauttivat poikansa nolaamisesta hänen ystäviensä edessä. Etenkin, kun on tyttöystävä kyseessä", Hermione virnistää.

"No hyvä, ettet sitä stressaa. Entäs sitten se, että kirjaimellisesti koko koulu saa tietää teidän seurustelusta tanssiaisissa?" kiusoittelen hymyillen. Tänä vuonna järjestettäisiin poikkeuksellisesti joulutanssiaiset jonkin vuosipäivän takia, mutta kukaan ei muistanut, minkä kunniaksi juhlia oikeasti vietettiin. Ketään ei tuntunut kiinnostavan tanssiaisten syy, vaan itsessään se, että tanssiaiset pidettäisiin. Koska Hermione ja Conroy olivat johtajatyttö ja -poika, he toimisivat tapahtuman juontajina, eli toisin sanoen pitäisivät vain jonkinmuotoisen alkupuheen juhlapäivän kunniaksi. Conroy oli luvannut Hermionille tekevänsä jotain, minkä jälkeen kenelläkään ei olisi epäilystä siitä, kenelle Hermione kuuluisi.

"Älä muistuta", Hermione voihkaisi. "Olen jo nähnyt asiasta painajaisia, ja se päivä lähestyy aivan liian nopeasti. Siihen on alle kolme viikkoa, enkä ole yhtään valmis. Tais siis, on meillä Conroyn kanssa jo puhe tehtynä valmiiksi, mutta en ole valmis siihen, mitä Conroy on suunnitellut", Hermione tuskailee.

"Mutta onpahan ainakin kerralla laastari repäisty", hymähdän.

"Kun mä en haluaisi repäistä sitä laastaria ollenkaan. Mä pidän aina nämä asiat omana tietona, vaikka kyllä ne silti välillä leviää muiden tietoon. Conroysta ei voi oikein sanoa samaa", Hermione tuhahtaa huvittuneena.

"Joo, siinä olet kyllä oikeassa", virnistän. Conroyn seurusteluhistoria on oikeastaan jokaisen tylypahkaa käyvän tiedossa, sillä Conroy ei oikein ikinä ole peitellyt toimiaan tai välittänyt siitä, mitä muut ajattelevat tai puhuivat hänen toiminnastaan.

"No, joka tapauksessa, mun on mentävä", Hermione sanoo vilkaistuaan kelloaan. "Lupasin tutoroida Harrylle ja Ronille viime liemitunnin aihetta, kun pojat eivät oikein saaneet aiheesta kiinni. Nähdään huomenna!" Hermione huikkasi kerättyään kirjansa ja lähdettyään kohti kirjaston uloskäyntiä. Vilkutan ystävälleni ja käännän katseeni takaisin tyhjään pergamenttiin. Tiedän jo valmiiksi, etten tule saamaan mitään tehtyä, sillä ajatukseni pyörivät aivan jossain muualla kuin pimeyden voimilta suojautumisen läksyissä.

Kirjoitettu 24.12.23 (Hyvää joulua kaikille!)
Sanoja 948