Käärme

Luku 5

Minun olisi pitänyt pukea päälleni se pahuksen villapaita. On minulla nyt sentään neule päällä, mutta syysillat ovat alkaneet viilenemään huomattavasti. Tai oikeastaan syysyöt, sillä kello on yli yksitoista maanantai-iltana.

Koputan Hermionen ikkunaan. Toivon, etten herätä muita heidän makuusalistaan. Tiedostan kyllä, etten oikein saisi olla täällä tähän aikaan, mutta en pystynyt nukkumaan. Viimeiset pari päivää Mattheon käytös on pyörinyt liikaa mielessäni, eikä Victoria oikein jaksa kuunnella valitusta veljestään. Ei varmaan Hermionekaan, mutta häneltä sentään saisin paremmat neuvot.

Hermione ilmestyy onneksi nopeasti ikkunan taakse ja avaa sen. Lennän luudallani hieman sivummalle.

"Kuule, jos olisin tunnollinen johtajatyttö, ottaisin luihuiselta pois kymmenen pistettä ja määräisin sinut jälki-istuntoon", Hermione huokaisee. Hän ei selkeästikään arvosta vierailuani.

"Mutta koska voit tänään poiketa tunnollisuudesta rakkaan ystäväsi vuoksi, et vähennä luihuisilta pisteitä ja ehkä suostuisit juttelemaan hänen kanssaan hetken?" kysyn toiveikkaasti.

"Enpä tiedä. Bea, helkutti sentään, eikö tätä voitaisi hoitaa huomenna?" Hermione kysyy.

"En mä saa unta. Pitää päästä purkamaan ajatuksia just nyt. Olisit kiltti. Mä kyllä korvaan tämän jotenkin", menen lupaamaan.

"Hyvä on", Hermione huokaisee. "Hyppää sisälle."

"Mä voin olla kyllä tässäkin. Ei mene kauaa", totean.

"Okei. Mistä halusit puhua?" Hermione kysyy

"Mattheosta", huokaisen. "Ja mä tiedän, että puhun koko ajan siitä, kuinka ärsyttävä hän on, mutta nyt on muutakin. Mattheo alkaa menemään aika pahasti yli ja on tässä kolmen viikon sisään loukannut mua jo viisi kertaa pahasti. Pahemmin, kuin mä oikeasti haluaisin myöntää. Ja mä en enää jaksa tätä. Mattheo tuntee mut liian hyvin, vaikka en haluaisikaan niin. Niiden perjantain bileiden jälkeen mä tulin takaisin oleskeluhuoneeseen ja olin jo menossa nukkumaan. Mattheo pysäytti mut ja alkoi saarnaamaan siitä, kuinka mä olen epäuskoinen mun tuvalle. Pussailin siis Miles Hallin kanssa", selvennän.

"Et ole vielä kertonut, mitä kaikkea bileissä oikein tapahtui", Hermione hymähtää selkeästikin huvittuneena siitä, että olen päätynyt jälleen jonkun kaulaan.

"Sori. Viikonloppu kului huispauksen ympärillä. Miten muuten sun ilta meni? Löysittekö sulle ketään jätkää?" kiusoittelen ystävääni.

"No tuota..." Hermione sanoo selkeästikin vaivautuneena ja suuni loksahtaa auki.

"Mitä?! Kerro kaikki!" hihkaisen.

"Shhh! Muut nukkuvat. Ja joku toinen kerta, tämän piti olla nopea visiitti", Hermione muistuttaa.

"Mutta enhän mä nyt malta puhua enää omista ongelmista!" parahdan. "Ihan tosi, Hermione, kertoisit nyt."

"Joku toinen kerta", ystäväni toteaa pudistettuaan päätään.

"Voit olla varma, että mä myös pidän huolta siitä, että kerrot koko jutun", virnistän.

"Varmasti. Voisitko kuitenkin jatkaa? Vaikka mä kuinka sua rakastankin, rakastan ihan yhtä lailla unta tällä hetkellä", Hermione haukottelee.

"Toki. Tosiaan, Mattheo on oikeasti satuttanut mua aika pahasti viime aikoina. Ja nyt ollaan menty siihen pisteeseen, etten mä enää edes saa nukuttua, kun sen sanat pyörii mun päässä", huokaisen. "Ennen on ollut helpompaa unohtaa hänen tyhmät letkautuksensa saman tien, mutta nyt on ihan eri juttu. Mattheon sanat ovat alkaneet mennä aika henkilökohtaisiksi. Niiden tarkoituksena on satuttaa, kun aiemmin tarkoituksena on ollut vain ärsyttäminen."