Käärme

Luku 6

Huispaustreenit päättyivät juuri ja kävelemme joukkona hikisiä luihuisia takaisin koululle. Minulla on sudennälkä ja toivon tosiaan, että kerkeämme syömään ajoissa.

"Hyvät treenit, Bea", Mattheo huikkaa minulle.

"Kiitos. Ja samoin", vastaan.

Aserauhan sopimisesta on kulunut kohta kuukausi. Pidin tietoisesti etäisyyttä Mattheoon pidempään kuin kaksi viikkoa, jonka hänelle olin silloin asettunut rajaksi. Keskustelimme kuitenkin noin viikko sitten uudestaan asiasta, ja nyt olemme kavereita. Tai ainakin yritämme olla. Valehtelisin, jos sanoisin että se olisi minulle helppoa.

"Tosin jatkossa kannattaisi kiinnittää vähemmän huomiota kentän laitaan ja enemmän peliin", Mattheo kiusoitteli. Kaverillista kuittailua on ollut ilmoilla aika paljonkin, mikä ei ole helpottanut tilannettani ollenkaan.

Ne muutamat viikot, jotka vietin erossa Mattheosta olivat suoraan sanottuna kamalia. Mattheo oli minulle oikeasti mukava silloin, kun satuimme käytävillä näkemään. Ja erityisen mukava hän on ollut huispaustreeneissä. Kun tahallinen toisen satuttaminen on puuttunut, olen alkanut huomaamaan, kuinka mukava tyyppi hän oikeasti on. Kaiken lisäksi minulla on ollut aivan liikaa aikaa omille ajatuksilleni. En ole saanut päästäni bileissä näkemääni Mattheon ilmettä. Se herättää minussa liiallista toiveajattelua.

Olen alkamassa ihastumaan häneen. Ja sitä kaikista vähiten haluaisin. Hän on satuttanut minua kouluvuosien aikana niin paljon, että olisi vain säälittävää ja heikkoa minulta, jos kehittäisin itselleni kunnon tunteita häntä kohtaan. Niinpä olen yrittänyt ohjata ajatuksiani toiseen suuntaan.

"Haha. Kävin vain häätämässä vakoilijan pois", puolustan itseäni. Tosiasiassa tiedämme molemmat Mattheon kanssa, että en piitannut ollenkaan siitä, että Miles Hall oli seuraamassa treenejämme. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin nyppimään, kun Draco käski minua häätämään poikakaverini helvettiin meidän treeneistä. Poikaystävä on aivan liian voimakas ilmaisu. Pidämme Milesin kanssa vain hauskaa, siinä kaikki. Plussaa on se, että saan ajatuksiani pois Mattheosta.

"Tuota ei usko Dracokaan", Mattheo toteaa huvittuneesti.

"Itselläsikään ei kyllä ole mitään varaa sanoa. Muistuttaisinko, kenen kanssa itse tulit treeneihin?" kysyn virne naamallani, vaikka oikeasti ajatus sattuu. Mattheo ei ole suostunut myöntämään mitään kenellekään joukkueestamme, mutta viime aikoina hän on viettänyt epäilyttävän paljon aikaa Pansy Parkinsonin kanssa.

"Me nyt olemme Pansyn kanssa aina olleet tekemisissä. Hän on ollut jo useamman vuoden ystäväni. Hall ei ole tainnut oikein kaveerata aiemmin kanssasi?" Mattheo kiusoittelee ja tuhahdan.

Emme kerkeä käymään suihkussa tai vaihtamassa kamoja, joten kuljemme kaikki joukkueena suoraan suureen juhlasaliin. Ruokaa on vielä onneksi saatavilla, eikä mene kauaa, kun kaikilla meistä on edessämme lautaset kukkurallaan ruokaa. Istun reunapaikalla Victorian vieressä. Vastapäätä minua on Draco, jonka vieressä istuu Mattheo. Aselevostamme lähtien olemme alkaneet viettämään nelistään aika paljonkin aikaa.

Tungen ruokaa suuhuni kuunnellen samalla Dracon koontia treeneistä. Hän selittää jotain siitä, kuinka toisen lyöjistämme pitäisi saada tarkkuutta enemmän lyönteihinsä. Ryhmy lentää joskus vaarallisen lähelle pelaajiamme. En jaksa keskittyä kovinkaan suuresti hänen puheeseensa, sillä olen liian keskittynyt saamaan ruokaa alas. En leikkinyt, kun sanoin, että minulla on sudennälkä.

"Bea, kyllä sitä ruokaa saa vielä kohta lisää. Ei katoa tässä viiden minuutin sisään", Mattheo toteaa huvittuneena syömistahdilleni.

"Tuhpa khiinni", mutisen suu täynnä ruokaa ja saan muun porukan nauramaan. Lopulta hymähdän itsekin.