Ikisudet - Ikiaika

PROLOGI

 Aikoinaan oli vain kettuja kuin myös susia armeijan erikoislaboratoriossa, jossa niille tehtiin kokeita. Kun susi ja kettu oli saatu risteytettyä, alettiin seuraavaksi jalostukseen ottaa mukaan koiria. Kyseisten eläinten sekoituksia alettiin kutsumaan ikiaikaisiksisusiksi eli ikisusiksi.

Ajan saatossa osa koe-eläimistä päästettiin luontoon, mutta siitä ei seurannut mitään hyvää. Ihmiset alkoivat tuhota niitä. Sääntöjä muutettiin ja ikisusia sai alkaa tappamaan. Osa niistä oli kuitenkin niin kilttejä ja tottelevaisia, että ne annettiin armeijan käyttöön. Osa kuolemaan tuomituista selvisi elossa ja lisääntyivät. Luonnossa voi törmätä ikisusiin vieläkin. Osa luonnossa elävistä yksilöistä ovat kyllä kilttejä, mutta suurin osa on aggressiivisiä.

Aggressiiviset yksilöt ovat tappaneet monia ihmisiä ja eläimiä. Alue, jossa ikisusia näkee, on evakuoitu ja suojattu saaristo. Nykyään sinne vapautetaan monia yksilöitä, joita armeija koittaa käyttää  hyödykseen.

Armeijan käytössä olevat yksilöt yrittävät kesyttää muut. Kun uusi yksilö antautuu ihmisille, sen jäljitin siru aktivoidaan tai sellainen asennetaan. Pannassa on aina tunnistesiru, jolla kyseinen yksilö pääsee armeijan päämajaan turvaan.

Viime aikoina on eripuolilta maailmaa saatu kiinni kyseisiä yksilöitä. Suurin osa niistä on jouduttu lopettamaan ja pieni osa on siirretty saaristoon. Jalostus on myös yksi asia, mitä vieläkin tehdään. Osa armeijan kesytetyistä yksilöistä on siirretty takaisin laboratorioon tutkimuksien ja jalostuksen merkeissä.

Kolme vaarallisinta rotua ovat Karjalan itsemurhasudet, Ilomantsin miekkaketut ja Ruotsin rauta-akitat.

Kaksi kolmesta pennusta ovat ilkeitä ja aggressiivisiä, mutta yksi pennuista on erillainen. Aggressiiviset pennut ovat Zaco ja Syrbiella.

Zaco (#15668) on väriltään hiirenharmaa ja silmät ovat ruohon vihreät. Kaulassa hänellä on nauha, jossa on lumen valkoinen kristalli. Häntä on pitkähkö, mutta vähän tuuhea. Oikeassa takatassussa on kuusi arpea pohkeen kohdalla ja Kuono on hiilen musta. Hänen rakenne on aika lihaksikas ja turkki on sileä.

Syrbiella (#15670) on lumen valkoinen vaalean sinisin silmin. Hänen kaulassaan on nauha, jossa vuorostaan hiilen musta kristalli. Rintakehässä on kolme pitkää arpea, jotka ovat enemmän vasemmalla puolella. Syrbin turkki on tuuhea poskien ja hännän kohdalla.

Viimeinen pentu, joka on itse asiassa keskimmäinen, kiltein ja nimeltään Nykses.
Nykses (#15669) on todella tumman harmaa ja näyttää melkein mustalta. Nyksessillä on taivaan siniset silmät ja kaulassa on nauha, jossa meren sininen kristalli. Hänen turkkinsa on tuuhea ja häntä on tuuhea ja pitkä. Selässä on kolme syvää arpea. Hän on päättänyt tuhota serkkunsa suunnitelmat.

Zaco ja Syrbi ovat Karjalan itsemurhasuden ja Ruotsin rauta-akitan risteytyksiä. Nykses taas on Ilomantsin miekkaketun ja Karjalan itsemurhasuden pentu. Zacon ja Syrbin isä ja Nyksessin äiti ovat sisaruksia.  joten nämä kolme pentua ovat sukua toisilleen. Nykses, Syrbi ja Zaco laitettiin samaan häkkiin kasvamaan. Heitä käytettiin koe-eläiminä, kuten muitakin pentuja ja monia ikisusia.