hajoan kyyneliksi ja putoaviksi syyslehdiksi, kun kosketat mua niinkuin ihoni olisi varoen koottu mosaiikkitaivas
ammut siihen kraatereita
suudelmia
täytät minut myrkylläsi
suoneni kiertävät sinun ympärilläsi
sinä olet se aurinko
joka riehuu sisälläni
loistaa mosaiikkitaivaallani
puran itseni tuhkaksi ja atomeiksi, kun kosketat mua niinkuin tahallaan rikottua auringossa pakastettua ikkunalasia
viillät heroiinisanoilla
sormenpäilläsi
eli veitsillä
tai ehkä kuitenkin höyhenillä
maalaat mosaikkiitaivaan sirpaleiksi
suudelmilla
laukauksilla
mustelmilla
vangitset itkuiset sääriluuni
verenpurkaumien hapertamat sydänjuureni
valkoiselle betoniseinälle
kehyksiin
kultareunuksisiin
sinun käsiin
niillä helmeilee orjantappuraköynnökset
ja minä itken
onnesta
sinun ihanaa myrkkyäsi
minä olen masokisti
mutta jos vielä kerran rikot mun mosaiikkitaivaan
tapan sinut
ilman aseita
rikkinäisessä taivaassa ei ole lakeja
sidon sirpaleiset sydänjuuret
rikotut sirpaleettomat ikkunat
kyynelkanavien juovittamat sääret
umpisolmulle
enkä tunne enää mitään
vaikka tunnen ihan kaiken
kaipaan
myrkkyäsi
kaipaan
orjantappuraasi
kaipaan
kyyneliä ja putoavia syyslehtiä
kaipaan
kaipaan
kaipaan
itken
onnesta
lähtöäsi
en enää ikinä
korista seinääsi
ESTÁS LEYENDO
Jumalat itkevät öisin
PoesíaLukiolaisen höpsöä sanahelinää Runoja kaikille, jotka ovat joskus olleet hukassa. Käy lukemassa ja inspiroidu, mä oon tosi hyvä. Oot ihana<3
