Jumalat itkevät öisin

seinäruusu

mä en tiedä
kuinka hengittää muiden seurassa
ku musta tuntuu
ettei mun veri kierrä niiden kanssa
samassa tahdissa
samassa
sävellajissa
ja mä en tiedä
että millon on okei itkeä
millon mun pitää nauraa
milloin voin räpäyttää silmiä
niin etten vie liikaa tilaa
liikaa ilmaa
enhän mä vaan
oo sulle liikaa
en kai mä vie
liikaa
ilmaa
vaikka kuinka yritän
olla hengittämättä
ilma mun ja muiden vartaloiden välissä
kasvaa kehooni sellasina murattiköynnöksinä
ja ne kietoutuvat huoneen jokaisiin
takkuihin ja kaulavaltimoihin
niin ettei kukaan muukaan
voi enää hengittää
ilman yskintää
ilman keuhkoputken tulehdusta
joka johtuu musta
minä juurrutan itseäni lattialautoihin ja seiniin
kasvan sieraimeni umpeen
takerrun kiinni tapettiin

ruusujen ei tarvitse hengittää...