kuunkajo kaatuu vasten kosteita silmäkulmiasi
valaisee pisamien täplittämiä kasvojasi
heittää ilmaan tahmeaa valoa
joka takertuu verkkokalvoihin
ja rikkoo koristeikkunat
emmekä ole enää turvassa
varjossa
varjoina
toistemme iholla
ihollesi
väännän käsistäni naakkaparvia
varjokuvia
tanssii poskillasi
takertuu tatuoinneiksi
ihollesi
iholleni
kierrät kätesi leijoniksi
sulaudun osaksi
käsilläsi kerrottua tarinaa
tarraan siihen koko solurihmastollani
katsoakseni ripsiesi havinaa
kuu viljelee iholle valon siemeniä
varjoeläimesi kiljuvat kyyneliä
naakat huutavat peltojen yllä
piiloutuvat ihon alle
kunnes kuu tunkeutuu väkisin
läpi lasittomien ikkunoiden
leijonat palavat luuvankiloissaan
ja tatuoinnit hapertuvat irti ihostaan
kuunkajo viskaa valoa kasvoillemme
niin että
kohta mekin
katoamme varjojen lailla
ESTÁS LEYENDO
Jumalat itkevät öisin
PoesíaLukiolaisen höpsöä sanahelinää Runoja kaikille, jotka ovat joskus olleet hukassa. Käy lukemassa ja inspiroidu, mä oon tosi hyvä. Oot ihana<3
