Työnnän tunteita sydänkammioihin ihan niinkuin ne ois aina ollutkin siellä,
mutta ei ne mahdu sinne.
Ne paisuu ja räjähtää ja rönsyilee ja välillä säikähtää.
Silloin ne käpertyy solujen pimeimpiin nurkkiin,
sulkee itsensä mustina hahmoina syvimpiin
multiin, kunnes ne taas räjähtää.
Mulla on tunteita ranteissa ja nielussa ja sormenpäissä ja kesäruusuissa.
Ne järisyttää mun maailmoja ja pyörryttää mun varjoja niin paljon,
että välillä mä yritän polttaa ja itkeä ja huutaa ja oksentaa niitä ulos,
mutta se ei auta mun suussa maistuu rauta aina, kun olen liian kauan hiljaa,
kunnes mä taas räjähdän.
Sydänkammiot valuu valtoimenaan, ja se virtaa, hengitän keuhkoihin verta ja tunteita,
mutta uloshengityksellä ne vaan voimistuvat ja kasvavat ja versoilevat ja juurtuvat, ranteet ja kesäruusut säikähtävät.
KAMU SEDANG MEMBACA
Jumalat itkevät öisin
PuisiLukiolaisen höpsöä sanahelinää Runoja kaikille, jotka ovat joskus olleet hukassa. Käy lukemassa ja inspiroidu, mä oon tosi hyvä. Oot ihana<3
