I want you || Harry Styles (Completed)

6. Luku

Muokattu

VIVIAN

"Janicella on erittäin paha aivotärähdys ja hän on valitettavasti vaipunut koomaan. Hänen kylkiluitaan on murtunut muutama. Myös värttinäluu ja reisiluu ovat murtuneet. Selviytyminen on aika epätodennäköistä", sairaanhoitaja sanoi pahoittelevalla äänensävyllä. Kyyneleitä valui poskilleni ja yritin pyyhkiä niitä pois. Se oli mahdotonta.
"Saako hänet nähdä?" Augustus kysyi värisevällä äänellä.
"Toki. Hän on kerroksessa 5 huoneessa 79", sairaanhoitaja sanoi ja näytti suuntaa hissille. Nousin sohvalta ylös ja Gus lähti perääni. Gusin poskille oli valunut muutamia kyyneliä.
"Pojat jäätteks te tänne?" kysyin nyyhkäisten. He pudistivat päitään ja lähtivät seuraamaan meitä. Menin hissiin ja painoin viidennen kerroksen nappulaa. Hississä ei ollut lainkaan ahdasta. Olihan se sentään niin iso että sinne mahtui sairaalasänky. Harry katsoi minua jotenkin pahoittelevalla katseella. Hissi pysähtyi viidenteen kerrokseen. Ryntäsin ulos hissistä pojat perässäni. Etsin katseellani huonetta 79. 75, 76, 77, 78, 79. Vihdoin pääsimme huoneelle. Jäin ovelle odottamaan muita. Gus ja pojat tulivat hieman takanani. Gus meni jo huoneeseen sisälle.
"E-ehkä te-teidän pitäis j-jäädä tänne", sanoin änkyttäen kyyneleitä valuen poskilleni.
"Joo", Louis sanoi rauhallisesti. Pojat istuivat sohvalle, joka oli seinän vieressä. Vedin syvään henkeä muutaman kerran ennen kuin astuin sisään. Sain itkuni loppumaan. Janice makasi elottoman näköisenä sairaalasängylle kytkettynä erilaisiin laitteisiin. Augustus istui tuolilla hänen vieressään ja piti Janicea kädestä kiinni. Hänen päänsä oli painettu sängyn reunaa vasten ja nyyhkytyksestä päätellen hän itki. Menin toiselle puollelle Janicen sänkyä. Otin hänen toisesta kädestään kiinni. Hänen kasvonsa olivat elottomat ja hänellä oli happinaamari.
"Janice rakas sä et saa kuolla", sanoin ja kyyneleet valuivat taas poskilleni. Katselin Janicen elottomia kasvoja ja niiskaisin.
"Gus", kuiskasin hiljaa. Gus nosti kasvonsa ylös sängyltä ja katsoi minua itkuisilla silmillään.
"Janice selvii. Va-varmasti. Se, se on vahva tyttö", sanoin ja yritin piristää Gusia.
"To-toivotaan", Gus sanoi ja niiskaisi.

Olimme Gusin kanssa istuneet jo varmaan kaksi tuntia Janicen vierellä. Itkuni oli loppunut jo aikoja sitten.
"Mä meen jo kotiin", sanoin Gusille. Nousin tuoliltani ylös, Gus nousi myös. Halasimme vähän aikaan.
"Pärjäile", sanoin ja Gus vastasi nyökkäämällä. Lähdin huoneesta ulos. Kello oli jo varmaan kolme yöllä. Yllätyin kun pojat istuivat vieläkin sohvilla. Niall ja Zayn olivat nukahtaneet toisiinsa nojaten, Liam selaili jotain autolehteä ja Harry ja Louis olivat kännyköillään.
"Mennään kotiin", sanoin pojille. Harry ja Louis havahtui kun kuulivat ääneni. Louis ja Liam alkoivat herättelemään Niallia ja Zayniä. Harry asteli luokseni. Hän veti minut tiukkaan halaukseen. Painoin pääni hänen rintakehälleen. Kyyneleet olivat taas lähellä. Nyt en aikonut itkeä.
"Me lähetään viikon päästä takas Lontooseen", Harry sanoi. En halunnut, että he lähtevät. En pärjäisi ilman ketään. Olisihan minulla Gus ja Janice, jos hän nyt heräisi koomastaan.
"O-okei", sanoin ja niiskaisin. Kyyneleet tulivat silmiini, mutten antanut niiden valua poskilleni. Tai no, en antanut niiden kastella Harryn paitaa. Harry irrottautui halauksesta. Niall ja Zayn oltiin saatu herätettyä. Kävelimme Harryn kanssa lähemmäs muita poikia.
"Me heitetään sut kotiin", Liam sanoi ja hymyili pienesti. Yritin hymyillä takaisin, mutta se näytti ehkä enemmän irvistykseltä.
"Kun mä-mä en haluis nukkuu yksin", sanoin ja käänsin katseeni jalkoihini. Tunsin käden olkapäälläni. Nostin pääni ylös.
"Ei sun tarviikkaan. Sä voit tulla meille", Louis sanoi ja hymyili.
"Kiitti", sanoin ja halasin Louisia pienesti. Lähdimme hiljaisuuden vallitessa kohti Louisin autoa.
"Mä meen etupenkille!" Niall huudahti ja lähti juoksemaan kohti autoa. Naurahdimme pienesti. Pojat kipusivat autoon ja jäin vaan katsomaan auton ulkopuolelle mihin istuisin. Louis istui kuskin paikalla ja Niall pelkääjän paikalla. Louisin takana istui Liam, Liamin vieressä Zayn ja reunimmaisena Harry.
"Tuu nyt tänne autoon sisälle", Louis hihkaisi etupenkiltä.
"No mihin mä muka istun?" kysyin ihmetellen.
"Mun syliin", Harry sanoi ja virnisti. Kiipesin Harryn syliin autoon. Hän piti käsiään ympärilläni. Painoin pääni Harryn olkapäälle ja taisin nukahtaa.

"Viv", Harry kuiskasi korvaani. Olin jonkun käsivarsilla. Varmaankin Harryn.
"Missä sä haluut nukkua?" Harry kysyi hiljaa kuiskaten. Varmaankin, etteivät muut heräisi.
"En ainakaan yksin", sanoin ja haukottelin. Minua lähdettiin kantamaan yläkertaan. Painoin pääni Harryn rintakehälle ja nukahdin uudestaan.

Heräsin siihen, kun minulla oli tosi kuuma. Tunsin ympärilläni jonkun lihaksikkaan käden. Käännyin ympäri ja näin Harryn kasvot. Hän tuhisi söpösti. Sanoinko juuri söpösti? No ihan sama. Pääni särki ihan tolkuttomasti. Johtui eilisestä juomisesta ja itkemisestä. Hätäännyin. Kello olisi jo varmaan vaikka kuinka paljon ja minä vaan nukuin. Yritin irrottaa Harryn otetta minusta, mutten onnistunut. Kiemurtelin sängyllä samalla pääni jyskyttäen.
"Harry!" huudahdin. Harry säpsähti hereille ja huomasi kätensä. Nousin äkkiä sängyltä ja vedin farkkuni jalkaani.
"Mihin sulla on noin kiire?" Harry kysyi haukotellen.
"Kouluun tietenki", tuhahdin. Aloin selvittämään hiuksiani.
"Et sä mee kouluun", Harry sanoi haukotellen jatkaen: "koko viikkoon". Suuni loksahti auki.
"En mä voi olla koko viikkoa pois koulusta", sanoin hämmästellen.
"Tietenki voit. Mä soitin sun rehtorille aiemmin aamulla", Harry sanoi huolettomasti silmät kiinni. Aloin etsimään kelloa seinältä. Kaksitoista. Huokaisin helpotuksesta. Ei koulua viikkoon! Lösähdin takaisin sängylle, kuitenkin vähän kauemmaksi Harrystä.
  "Mulla särkee pää tosi paljon", sanoin ja nostin käteni otsalleni. Painoin otsaani voimakkaasti, jotta kipu hälvenisi. Se ei kadonnut mihinkään.
"Mee pyytää Louisilta Aspirinia", Harry sanoi ja nousi istumaan. Huomasin, ettei hänellä ollut paitaa. Silmäni kiinnittyivät hänen vatsa- ja rintalihaksiin. Kuola melkein valui lattialla asti. Okei ei sentään. Kävelin makuuhuoneen ovelle ja avasin sen. Eteeni avautui kolme käytävää. Yksi oikealle, yksi vasemmalle ja yksi suoraan.
"Ja mistä mä löydän Louisin täältä linnasta?" kysyin Harryltä huvittuneena.
"Se on varmaan keittiössä tekemässä aamupalaa", Harry sanoi ja viittoi menemään käytävää pitkin suoraan. Lähdin kävelemään käytävää pitkin. Yhden oven takaa kuului kovaäänistä kuorsausta ja toisen takaa hihittelyä. Huomasin edessäni rappuset alakertaan. Astelin ne hiljaisesti alakertaan. Toivon, etten törmää keneenkään tuntemattomaan. Nenäni täytti puuron ja hedelmien tuoksu. Seurasin sitä keittiöön. Louis ja Liam istuivat keittiön pöydän vieressä.
"Saanko mä särkylääkettä?" kysyin hiljaisesti pojilta säikäyttämättä heitä.
"Toki", Louis sanoi ja hymyili.

//tää luku on varmaa toooosi tylsä mut yritän kehitel ens lukuu vähä jotai ei nii tylsää. Oon miettiny alottaisinks uude tarina. Kommentoikaa alas ehdotuksii kenest 1D pojast tekisin se fici. MUT SIIN EI OLIS ZAYN MUKAN. Kertokaa mielipiteit näitte lukuje pituuksist et onks nää liia lyhyit vai tarpeeks pitkii!😄