I want you || Harry Styles (Completed)

8. Luku

Muokattu

VIVIAN (en sit yhtää tiä millai hautajaiset menee ku oon ollu vaa iha pienen hautajaisis)

Pappi oli juuri lopettanut puhumisen ja nyt olis arkun laskun aika. Janicen arkku kannettiin vapaalle hautapaikalle ja laskettiin alas monttuun. Kyyneleitä valui poskilleni. Sydäntäni raasti nähdä kun paras, ja melkein ainoa ystäväni laskettiin hautaan. Minä kävin heittämässä kukkakimpun hautaan muiden ihmisten mukana. Muutamat ihmiset sanoivat vielä pari sanaa ja sitten oli aika lähteä muistotilaisuuteen. Menin taas Gusin kyydillä. Muistotilaisuus pidettiin Janicen ja Gusin kotona. Muistotilaisuuteen tulivat Janicen lähimmät sukulaiset, muutamia hänen ystäviään koulusta ja tietenkin minä ja Gus. Poikia emme kutsuneet muistotilaisuuteen, koska eiväthän he Janicea tunteneet, ainakaan hyvin.

Muistotilaisuus loppui juuri ja kyyneliä tuli valutettua paljon. Janicen äiti, Gus ja hänen serkkunsa oli pitänyt muistopuheen. Kun oli ollut minun puheen vuoro, olin alkanut itkemään heti puheen alussa. Kaikki muistotilaisuudessa olleet olivat itkeneet. Nyt olin kävelemässä kotiin. Kieltäydyin Gusin kyydistä. Kyyneleitä valui vieläkin poskilleni. Matkaa ei ollut enää paljon jäljellä. Jalkoini sattui, sillä olin ollut koko päivän korot jalassa. Vielä hetki pitäisi kestää, että olisin kotona. Saavuin kotiovelleni ja avasin sen avaimillani. Nenääni lehahti kotoisa tuoksu. Jätin laukkuni eteisen pöydälle. Kello oli vasta seitsemän joten minulla oli hyvin aikaa toteuttaa suunnitelmani. Olin suunnitellut, että olisin koko loppu illan yövaatteissa, söisin paljon ruokaa, katsoisin itkuleffoja ja surisin Janicea. Tämä on viimeinen ilta kun suren häntä. Olen päätäänyt aloittaa alusta Lontoossa. Alan huomenna pakkailla tavaroitani ja etsiä kämppää Lontoosta. Voisin myös harkita ajokortin ja auton hankkimista. No ihan sama, suoritan ne sitten Lontoossa jos tarpeellista. Nyt menin huoneeseeni, vedin mekon pois päältäni ja heitin korkokengät kaappiin. Mekon jätin vaan lattialle. Vedin päälleni vaaleanpunaiset kangasshortsit ja sinimustan raidallisen t-paidan. Harjasin kiharretut hiukseni ja laitoin ne sotkuiselle nutturalle pääni päälle. Menin vielä kylpyhuoneeseen pesemään meikit pois. Nyt olisin valmis toteuttamaan suunnitelmani.
Olin katsonut jo titanicin ja itkenyt paljon. Herkkujakin oli mennyt, mutta en aikonut vielä lopettaa. Seuraavaksi katsoisin The Last Songin. Laitoin elokuvan pyörimään.

Heräsin järkyttävään selkäkipuun. Olin ilmeisesti nukahtanut sohvalle. Nousin ylös ja venyttelin selkääni. Ainiin, unohdin vissiin mainita, että jätin koulun kesken. Olisihan sitä ollut enää kaksi kuukautta. Menin keittiöön ja otin hedelmäkorista omenan. Avasin pöydällä olevan läppärin ja aloin nakertaa omenaa. Menin jollekin sivustolle, mistä löysi Lontoon taloja. Ei minulla oikeasti olisi varaa muuttoon, mutta olin saanut paljon perintöjä äidiltä ja isältä, kun he kuolivat. Selasin pieniä omakotitaloja. Muutama kivan näköinen löytyi. Silmääni pisti erityisesti yksi moderni pieni kämppä. Soitin sen välittäjälle.
"Hei täällä Joan Stanwood", iloinen naisen ääni vastasi puhelimeen.
"Vivian Waters hei", vastasin yrittäen kuulostaa pirteältä, mutta se taisi epäonnistua.
"Kyselisin siitä asunnosta, joka sijaitsee melkein Lontoon keskustassa", sanoin selkeästi.
"Ai se pieni ja moderni omakotitalo?" Joan kysyi tarkentavan kysymyksen pirteästi.
"Juuri se. Olisiko mahdollista ostaa se. Niiku nyt heti", sanoin. Minulla ei ollut huolta tästä talosta, sillä asuin vuokralla. Voisin vain ilmoittaa ja jättää sen kun haluan.
"Joo on mahdollista. Muita kiinnostuneita ei edes ole", Joan sanoi. Keskustelimme vielä hetken hinnasta ja siitä, koska muuttaisin sinne. Sovimme että muutan kahden viikon päästä.

SKIP 2 VIIKKOO

Tänään olisi se päivä mitä olen odottanut. Muuttoauto tuli juuri pihaan. Muuttomiehet alkoivat kuskata huonekaluja ja pahvilaatikoita sinne autoon. Onneksi minulla ei paljoa ollut niitä. Osa vaatteista tulisi minun mukana junalla. Pakkasin käsilaukkuuni kännykän ja laturin, läppärin ja sen laturin, lompakon, avaimet, kuulokkeet ja muita pientavaroita, mitä saattaisin tarvita junassa.
Muuttoauto lähti reissulleen viemään tavaroitani. Niillä kestäisi jotain neljä tuntia. Itse menisin junalla ja siinä menisi kaksi tuntia. Katsoin, että kaikki tavarat olivat pakattu ja että kämppä oli tyhjä. Mitään en löytänyt, joten vedin valkoiset converset jalkaani ja vedin takin päälleni, koska edelleen oli kylmä. Sanoin hyvästit vielä vanhalle kämpälleni ja lähdin kävelemään kohti juna-asemaa. Vaatelaukkuni painoi hieman olkapäälläni, mutta en antanut sen hidastaa matkaani. Saavuin juna-asemalle, jossa oli paljon ihmisiä. Tungin tietäni lippukassalle. Ihmettelin kun jonoa ei ollut. No, eipä se haittaa. Menin suoraan kassalle ja ostin lipun Lontooseen. Joutuisin odottamaan junaa 20 minuuttia. Aloin etsimään tietäni oikealle raiteelle tämän ihmispaljouden keskellä. Minua tuupittiin joka suunnasta. Olinhan aika pieni, niin jäin helposti muiden jalkoihin. Löysin reittini raiteelle 6 ja jäin penkille istumaan. Pian juna saapui eteeni ja hyppäsin sen kyytiin. Etsin paikkaani hetken aikaa. Voi paska. Olin ihan väärässä vaunussakin. Lähdin vaeltamaan pitkin junaa etsien paikkaani. Kun vihdoin löysin sen huomasin, että istuin ikkunan puolella jonkun juopon vieressä. Tästähän tulee mukava matka. Laitoin melko painavan vaatekassin ylös sille tarkoitetulle paikalle. Käsilaukun pidin itselläni. Juna nytkähti liikkeelle. Tästä se uusi alku alkaisi. Päätin laittaa Harrylle viestiä, jos he vaikka sattuisivat olemaan Lontoossa. En ollut pitänyt heihin yhteyttä sen jälkeen, kun he lähtivät takaisin Lontooseen.

To: Harry Styles
"Jes muutan Lontooseen! Te saatte kyllä näyttää mulle paikkoja siellä kun en oo ikinä käyny Lontoossa ;D xx Viv"

Painoin lähetä nappia. Odottelin hetken aikaa vastausta. Pian puhelimeni päästi pienen ding äänen viestin merkiksi. Katsoin viestin, joka oli Harryltä.

From: Harry Styles
"Jee! Tietenkin me näytetään :D millon oot täällä? Xx Harry"

To: Harry Styles
"Kahen tunnin päästä mun junan pitäis olla perillä xx Viv"

En saanut enää vastausta tuohon viestiin. Juoppo vieressäni alkoi puhua minulle jotakin sekavaa. En kuunnellut häntä vaan otin käsilaukustani läppärin. Avasin läppärin ja aloin selailemaan ihmisten blogeja. Konduktööri tuli kysymään lippuja ja näytin hänelle oman lippuni. Jatkoin blogien lukemista. Pian tunsin käden polvellani. Hyi saatana. Se juoppo koskee minuun.
"Irrota musta", sanoin tiukalla äänellä purren huultani. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
"Irrota!" huusin juopolle. Koko vaunu kuuli sen ja kääntyi katsomaan minua. Vihdoin juoppo siirsi kätensä pois ja jätti minut rauhaan hetkeksi.
Tunti oli mennyt ja enään toinen jäljellä.
"Sä oot niin pantavan näkönen et voisin panna sua koko loppu elämäni", juoppo kuiskasi karhealla äänellään korvaani. Hyi saatana. Juoppo oli joku vanhus, jolla oli todella räsyiset vaatteet.
"Sä oot niin kaunis", juoppo jatkoi. Olin jähmettynyt penkkiini. En halunnut, että juoppo tekee minulle mitään.
"Jos sä huudat mä tapan sut", juoppo sanoi ja näytti puukkoa, joka hänellä oli taskussaan. Siinä vaiheessa kyyneleet kohosivat silmiini. En halunnut, että hän raiskaa minut. Eihän hän raiskaisi minua tässä julkisella paikalla. Aion estää sen jotenkin. Olin painautunut seinään kiinni kauhusta. Juoppo alkoi lähestyä minua. Poskelleni valui kyynel ja pyyhkäisin sen pois. Juoppo siirsi kätensä rinnalleni ja puristi. Kyyneleitä valui poskilleni. Huomasin kuinka juoppo riuhtaistiin pois paikaltaan. Nuori lihaksikas ja hyvännäköinen mies seisoi käytävällä. Kyyneleitä valui lisää poskilleni ja menin halaamaan tuota tuntematonta miestä. Mies kiersi kätensä ympärilleni tiukasti.
"Eihän mitään ehtiny tapahtua?" mies kysyi. Pudistin päätäni vastaukseksi.

//joo ei täkää ny mikää ihmeelline luku oo mut nii.. Eli me ollaa kotiuduttu ny täält Bulgariast ja yritän alottaa se uude tarina ens viikol. Seuraavast luvust ei oo oikee mitää tietoo millo tulee. Yritän saad viimeistää ny sunnuntai illal😌