I want you || Harry Styles (Completed)

17. Luku

Muokattu

VIVIAN

Heräsin kuumuuteen. Avasin silmäni ja nostin päätäni. Peitto oli kaksinkerroin päälläni ja Harry ei ollut vieressäni. Nousin sängyltäni ja venyttelin käsiäni. Lähdin laahustamaan keittiöön väsyneenä. En nähnyt Harryä missään.
"Harryy?" huhuilin. En saanut vastausta, joten menin katsomaan, onko Harryn kengät vielä eteisessä. Niitä ei ollut. Kipitin huoneeseeni ja Harryn reppu oli kadonnut. Aloin jo vähän huolestua. Nappasin puhelimeni yöpöydältä. Selasin numeroita ja valitsin Harryn numeron. Puhelu tuuttasi useita kertoja. Harry ei vastannut. Lähetin hänelle siis viestin.

To: Harry💗
"Missä sä oot ku olit vaa hävinny?"

Odottelin vastausta, mutta sitä en kuitenkaan saanut. Huokaisin raskaasti ja valitsin Louisin numeron. Puhelu tuuttasi kaksi kertaa, kunnes Louis vastasi.
(L=Louis & V=Vivian)
L: "Moi Viv"
V: "Moi onks Harry siellä?"
L: "Eii miks olis? Eiks se tullu sun luo?"
V: "Kyl se tuli tänne mut aamulla kun heräsin ni sitä ei näkyny missään"
L: "No tuuks sä tänne ni käydään ettimässä sitä? Mut ei vielä kannata hätääntyy se on voinu lähtee just ennen ku sä heräsit johonki tapaamiseen"
V: "Joo mä puen ja tuun sit"
L: "Juu moikka"
Suljin puhelun ja heitin kännykkäni sängylle. Nousin sängyltä ja menin vaatekaapille. Mietin hetken mitä laittaisin päälle. Valitsin mustat farkut ja normaalin harmaan t-paidan. Sulloin t-paidan helman farkkuihin. Otin sukat kaapista ja pujotin ne jalkoihini. Harjasin hiukseni ja laitoin ne ponnarille. En jaksanut meikata. Otin käsilaukun vaatekaapistani ja laitoin sinne kännykkäni, iPadini, laturit, hiusharjan ja hain vessasta pari tamponia. Ei pojilla niitä kumminkaan olisi. Vedin laukun vetoketjun kiinni. Heitin sen olkapäälleni. Menin eteiseen ja laitoin valkoiset converset jalkaani. Vatsani murisi, mutta pojilla olisi varmasti ruokaa. Menin autooni ja hyppäsin kuskin paikalle. Laitoin käsilaukkuni pelkääjänpaikalle. Käynnistin auton ja suunnistin kohti poikien kämppää. Tulin risteykseen ja jouduin pysäämään punaisiin valoihin. Valot vaihtuivat pienen odottelun jälkeen vihreiksi. Painoin kaasun pohjaan ja lähdin liikkeelle rajoitusten mukaan. Vasemmalta tuli auto suoraan päin. Painoin jarrua niin kovaan kuin pystyin.

Nostin pääni ratista. En tiedä kauanko olin tajuttomana. Minua ei sattunut muualle, kuin kylkeeni ja poskeeni. Mitään vakavaa ei siis kai ollut käynyt. Minulle. Katsoin vasemmalla ja näin sen toisen auton. Sen nokka oli mennyt vähän lyttyyn ja mieskuski istui verisenä penkillä. Minun autoni oli mennyt vasemmalta puolelta lyttyyn, vähän. Yritin saada oveani auki, mutta se ei auennut. Auto oli kai muokkautunut törmäyksessä väärän malliseksi siihen, että ovi aukeaisi. Hätäännyin. Otin käsilaukun jalkatilasta syliini. Aloin kaivaa käsilaukkuani. Ipadini ja kännykkäni olivat onneksi pysyneet ehjinä. Otin kännykkäni käsilaukusta ja aloin etsiä Harryn numeroa. Soitin Harrylle. Kuulin samalla sireenien äänet. Olimme keskellä risteystä. Paikalle tuli poliisit ja ambulanssi. Harry ei kuitenkaan taaskaan vastannut. Valitsin Louisin numeron ja soitin sitten hänelle. Louis vastasi ja aloin heti puhumaan ennenkuin Louis ehti.
(L=Louis & V=Vivian)
V: "Louis mä ajoin kolarin ja mä oon mun autossa jumissa"
L: "Käviks sulle pahasti?"
V: "Ei mun poskeen ja kylkeen sattuu mut pystyn liikkumaan"
L: "Tiiäksä mis sä oot?"
V: "Joo täs risteykses ihan tässä kauppakeskuksen vieressä"
L: "Minkä niist?"
V: "Tää mikä on lähimpän London Eyeta"
L: "Mä voin tulla sinne. Mulla menee viis minuuttia"
V: "Joo okei"
Lopetin puhelun. Aloin mennä hieman paniikkiin, sillä olin jumissa autossani, ja kukaan ei edes yrittänyt auttaa vaikka täällä pyöri monia ihmisiä. Laskin laukkuni jalkatilaan. Käännyin niin, että pääsin potkaisemaan ovea. Potkaisin sitä muutaman kerran ja se liikahti ihan vähän. Siitä sain tahdonvoimaa ja potkin sitä lisää. Se ei kuitenkaan enää liikahtanut juurikaan. Louisin viidestä minuutista oli kulunut jo neljä. Keräsin kaikki voimani ja potkaisin niin kovaa kuin pystyin. Ovi aukesi raolleen ja työnsin sen siitä auki. Hyppäsin maahan ja nappasin käsilaukkuni. Juoksin hieman kauemmas autostani.
"Hei tyttö odota", joku nainen huusi minulle takaani. Käännyin ympäri ja huomasin ambulanssin hoitajan juoksevan luokseni.
"Tuu sairaalaan tarkistukseen", nainen sanoi ja oli lähdössä vetämään minua ranteesta kohti ambulanssia.
"MÄ OON KUNNOSSA PÄÄSTÄ IRTI!" huusin hoitajalle. Riuhtaisin käteni irti. Louis juoksi luokseni ja otti olkapäistäni kiinni. Nainen katsoi minua järkyttyneenä. Louis rauhoitteli minua.
"Jos me tullaan mun autolla perästä sinne?" Louis kysyi hoitajalta. Hoitaja nyökkäsi ja lähti pois luotamme. Käännyin Louisin puoleen ja halasin häntä. Rutistin häntä tiukasti itseäni vasten.
"Onks Harry ilmottanu itestää mitää?" kysyin Louisilta. Louis pudisti päätään. Kyynel valahti poskelleni, mutta pyyhin sen nopeasti pois. Louis ei huomannut sitä onneksi.

Skip yöhön

Makasin sängyllä kyljelläni. Tulin Louisin pyynnöstä heille. Olin vierashuoneessa. Harry ei ollut ilmestynyt koko päivänä kotiin. Entä jos hänet oltiin tapettu? Tai entä jos hän oli pettämässä minua? Kyynel valui poskelleni. Suljin silmäni ja yritin saada nukahdettua. Pyörin vielä tunnin hereillä, koska en saanut nukahdettua. Alakerrasta kuului oven kolaus. Nousin ylös sängyltäni ja ryntäsin alakertaan. Kurkistin eteiseen ja Harry kompuroi kenkiä jaloistaan.
"Missä helvetissä sä olit?" kysyin Harryltä vähän vihaisena. Hän oli selvästi kännissä.
"Mä kävin tapaamassa mun vanhaa kaveria", Harry sössötti kännisenä ja tuli luokseni. Harry yritti halata minua, mutta työnsin hänet kauemmas. Hän katsoi yllättyneenä.
"Ooksä nyt ihan varma?" kysyin Harryltä, joka pyöräytti silmiään.
"E- tai siis joo", Harry sanoi. Hän valehteli.
"Älä jumalauta valehtele mulle!" huusin Harrylle vihaisena. Harry tuhahti ja meni keittiöön. Seurasin häntä keittiöön ja jäin odottamaan kauemmas.
"Viv, sun täytyy antaa anteeks", Harry sanoi ja alkoi itkeä. Hän lyyhistyi polvilleen ja nojasi päällään kaapin oveen. Hän nyyhkytti voimakaasti.
"Mitä mun pitäis antaa anteeks?" kysyin ärsyyntyneenä. En mennyt hänen luokseen lohduttamaan häntä, sillä tiesin, että hän oli tehnyt jotain pahaa. Ei hän muuten itkisi, tai sitten se johtuu siitä, että hän on kännissä.
"Mä petin sua!" Harry huusi kyynelten valuessa hänen poskilleen. Kyyneleet valuivat poskilleni ja valmistuin huutamaan hänelle.
"Tajuuksä et mä just oon sanonu sulle et mä rakastan sua?! Ja sä oot eka kenelle mä oon sen ikinä sanonu! Ja eilen illalla sä lupasit ettet sä pettäis mua! Ja jos sä muistaisit sun tyttöystäväs taino ex tyttöystäväs elossa olon sä olisit tienny et mä ajoin tänää kolarin! Ja mä jouduin soittaa Louisin paikalle kun sä et vastannu! Mä olisin halunnu sut sinne ja sairaalaan mukaa! Mikä sun ongelma on?! Mä en anna tätä sulle anteeks!" huusin kurkku suorana Harrylle. Harryn ilme muuttui kun mainitsin sanat ex tyttöystävä. Poskeni olivat märkiä kyyneleistä. Ryntäsin vierashuoneeseen ja paiskaisin sen oven kiinni niin lujaa kun sain. Kaaduin sängylle mahalleni ja annoin kyynelteni kastella lakanat. Itkin tyynyäni vasten. En olisi halunnut tämän loppuvan näin. Loppujen lopuksi olin itkenyt niin paljon, että pääni särki. Nukahdin päänsäryn ja kyynelten kanssa.

//nonii sain julkastuu tähänki ny jotai. Kommentoikaa ja votetkaa❤️ kommentit innostaa ain kirjottaa lisää!😌