Rise like a Phoenix {tauolla}

3. luku

                             Istuin pimeässä olohuoneessa sohvalla. Näin haaleasti erinäisten esineiden reunat, mutta muuten en nähnyt mitään. Tummiin pukeutunut tyyppi oli tuonut minut luultavasti kotiinsa. Olimme menneet ensin metrolla, sitten ratikalla. En oikeastaan tiennyt yhtään missä olin. Mieleni oli deletoinut tapahtumat kujalla, joten en miettinyt niitä. Sen sijaan tunsin vasemman ranteen vihlovan ja pääni tuntui olevan pienen taistelun alaisena.

"Ota tämä", kadun tulija sanoi. Hän ei vieläkään ollut esittäytynyt, mutten ollut minäkään. Lähtisin täältä heti voidessani paremmin.

Tulija ojensi kätensä ja huomasin siinä olevan valkea pilleri. Toisessa kädessä tällä oli lasi vettä. Otin molemmat ja huuhdoin pillerin alas. Sen jälkeen tulija kävi jossain toisessa huoneessa tullen pian takaisin.

"Anna kätesi."

Suoristin vasemman käteni eteeni ja katsoin miten tulija otti sen omiin käsiinsä ja alkoi kiertämään jonkinlaista sidettä sen ympärille.

"Älä käytä tätä vähään aikaan", tämä sanoi.

"Mitä minä kipeällä kädellä tekisin?" kysyin kuin hän pitäisi minua tyhmänä.

Jätkä hymähti ja jatkoi sitomista. Ollessa melkein valmis hän jännittyi.

"Paska", hän sähähti ja sitoi nopeasti loppuun. "Maahan."

Kohotin kulmiani, mutta jätkä ei selittänyt enempää vaan veti minut maahan makaamaan. Itse hän nousi istumaan sohvalle laittaen jalat telkkaripöydälle.

"Mitä sä pimees istut?" kuului ääni. Jotenkin tuttu, mutten tunnistanut kenen.

"Kunhan istuskelen", tulija sanoi ja katsoi portaille päin.

"Missä Ronni on?"

"Ulkona kai, kuten yleensä."

"Puhuiks sä jonkun kanssa? Olin kuulevinani."

"Taidat kuulla omia."

Hetken oli hiljaista, mutta sitten askelien kuului lähtevän. Olimme taas kahden.

"Mitä toi oli olevinaan?" sähähdin noustessani.

Jätkä pudisti päätään ja auttoi minut ylös. "En halunnut alkaa selittämään mitään", hän sanoi.

Nyökkäsin yrittäen keksiä parempaa sanottavaa, mutten keksinyt. "Noo, mä tästä lähden", sanoin ja yritin ohittaa jätkää.

"Ehei, sä löit pääsi melko kovaa siihen maahan ja jos kuukahdat keskelle katuja, joku noista tyypeistä tulee sun luoke", jätkä selitti nostaen käteensä esteekseni. "Joten sä jäät tänne ainakin täksi yöksi."

Ristin käsivarteni. "Mistä luulet, että jään tänne?"

"Koska pyydän? Tai koska pelastin sinut juuri."

Sisäinen kapinallinen heräsi taas henkiin. Olisi tietenkin sääli, jos äitini saisi tietää minun olleen jonkun jätkän luona yötä, ajattelin sarkastisesti. En tiennyt tuosta tyypistä mitään, mutta samalla hänen kanssaan tuntui luonnolliselta. Vaistoni käskivät minun juosta karkuun, mutta toisaalta halusin mukaan tätä elämää. Ja mitä hänen kämppiksensä sanoisivat nähdessään minut täällä? Sen haluaisin tietää.

"Minne päin?"

Tyyppi siirtyi vähän syrjemmälle ja lähti kävelemään käytävää pitkin. Kapusimme portaat kolmanteen kerrokseen ja saavuimme ullakkokerrosta muistuttavalle tasanteelle.   Tasanne oli pelkkä käytävä lukuun ottamatta sen päässä olevaa ovea.

"Ullakko?" kysyin avatessani ovea.

Jätkä hymähti ja tuli perässäni sisälle.

En nähnyt paljoakaan huoneesta, mutta se ei ollut niin tilava kuin kuvittelin. Silti näin sängyn seinän vieressä kulmassa, työpöydän täynnä papereita, vaatteita siellä täällä ja pari lautastakin oli lattialla.

Kohotin kulmaani mutta tiesin, ettei tyyppi sitä näkisi.

"Herätän sinut tunnin välein", tyyppi sanoi ja heitti sängyltään paidan pois. Toisella puolella huonetta oli nojatuoli jolle paita lensi. "Kysyn jotain peruskysymyksiä varmistaakseni, ettei sulle oo sattunut mitään."

"Mikä lekuri sä oot?" kysyin kumartuessani ottamaan sukat pois jalastani. Enempää ihmettelemättä potkaisin housut samaan kasaan. Niiden kanssa olisi huono nukkua.

"Oon joutunut katsomaan draamaleffoja tässä vähän ajan sisällä."

Uusi kulman kohotus, mutten välittänyt. Miten draamaleffoista oppi terveydenhoitoa?

Tyyppi oli heittänyt housut ja sukat menemään ja kömpi juuri sänkyyn. En sanonut mitään, vaan menin hänen perässään. Tyyppi perääntyi seinän luokse ja antoi minulle tilaa.

"Tiedätkö, yleensä sun tilanteessa olevat tytöt alkais valittamaan tästä."

Käänsin tälle kylkeä. "Enemmän nukkumista, vähemmän puhetta", tokaisin ja vedin peittoa enemmän itselleni. Onneksi jätkällä oli parisänky. "Ja minä en ole kuin muut tytöt."

Enempää puhumatta aloimme nukkumaan.

*****

"ROMEO!"

Karjunta herätti minut. Liikutin kättäni vähän ja pyörähdin kyljeltä toiselle. Tunsin vierelläni jonkun liikkuvan. Aamukankeus ei ollut hyväksi tässä kohtaa.

Kuulin oven lennähtävän auki. Olin jotenkin joutunut peiton alle, mutten tässä kohtaa välittänyt. Oli oikeastaan vain hyvä olla jonkun lämpimän ruumiin vieressä piilossa tämän ruumiin kämppiksiltä.

"Mmmhmm", ruumis mumisi ja liikkui vähän tukiessaan itsensä käsivarsien kanssa vähän pystyyn. "Mitä? Olin nukkumassa."

"Ilmeisesti olit ja luonas on joku", toinen tuttu ääni sanoi. Kurtistin kulmiani. Olin juuri kuullut tuon äänen...

"Hmmmh niin? Ei ole eka kerta."

"Satuitko haistamaan sitä?" tuttu ääni ärjyi. "Koko alakerta haisee siltä!"

"Hei c'moon rauhotu vähä, ei se metsästäjä oo." Ruumis allani liikkui taas ja heilautti peittoaan enemmän päälleen.

"Miks sit koko alakerta haisee siltä? Se ei ole normaali."

"No ei se ainakaan sun ole", tyyppi sanoi puolustaen minua. "Pidä sä vaa hauskaa omas kanssa."

"Mit-?" kuiskasin käsittämättä mistä tyypit puhuivat.

Sitten älysin. Huoneeseen tullut tyyppi oli huutanut Romeoa. Olin kuullut sen nimen aiemmin... Unnan seurassa ollessani. Ja tuo toinen ääni...

"Rufus, pidä huoli omista asioista. En mä tänne metsästäjää tois", Romeoksi kutsuttu tyyppi vieressäni sanoi.

Rufus. Se alien-kaveri. Ette olleet tosissanne...

"Odotamme alakerrassa. Saat tunnin aikaa ennen kuin tulen heittämään sen ikkunasta ulos", Rufus uhkasi.

"Odotappa sitten saman tien vaikka kaksi", Romeo sanoi ja ilmeisesti lopetti keskustelun.

Askeleet lähtivät huoneesta ja ovi heitettiin kiinni. Tyyppi –Romeo- allani väänteli hetken ennen kuin pysähtyi ja hymähti.

"Vaikka tykkään siitä että oot siellä peiton alla, Rufus meni jo ja voit tulla esille", hän sanoi.

Purin huultani ja kömmin peiton reunaa kohti nousten istumaan. "Ootko säkin alien?" kysyin katsoen Romeoa.

"Alien? Ehei, mä oon faunoidi. Kuten säkin." 

//Kommentoikaa ja äänestäkkää niin tiedän moniko tätä tarinaa lukee ja seuraa :)