Rise like a Phoenix {tauolla}

10. luku

Syöksyin olohuoneeseen nähdäkseni huonekalujen lentäneen sinne tänne. Rufus seisoi Ronnin ja Joonen takana, Romeo Iivarin ja Viken. Eden seisoi kaksikon välissä pitäen käsiään levällään kuin yrittäen pitää heidät erillään. Unna oli kivennyt jotenkin seinän vieressä olevan hyllykön päälle ja katsoi tilannetta suurilla silmillä.
"Becca!" Romeo huusi ja yritti päästä irti Iivarin ja Viken otteista. "Päästäkää irti! Mun pitää päästä Beccan luokse!"
Kävelin Romeon eteen ja katsoin häntä. Poskesta tuli verta, huuli oli veressä, hänen paitansa oli repaleinen ja musta palamisen jäljiltä ja hiukset sekaisin. Hän hengitti raskaasti ja silmät olivat tummemmat kuin ennen, kissan silmät.
Nostin käteni ja vedin kunnon bitch slapin hänen poskeensa saaden hänet katsomaan minuun.
"Mitä?" sanoin kulmaa kohottaen.
Romeon huulille kohosi virnistys. Hän oli selvästi adrenaliinin vaikutuksen alaisena yhä. "Näytä niille se, mitä harjoteltiin just."
Oliko hän tosissaan? Olimme harjoitelleet sitä muutaman kerran, mutta Romeo oli kieltänyt minua tekemästä sitä. En vieläkään osannut sitä kunnolla, muttei se haitannut. Huoneessa oli kaksi tulenkestävää, joten jompi kumpi meistä saisi pysäytettyä tulipalon.
"Ootko varma?" kysyin tuntien lämmön sykkivän sisälläni.
Romeo nyökkäsi ja katsoi Rufusta kohti. "Hän osaa hallita sitä, hän ei räjäytä tätä rakennusta."
Astuin hieman Romeosta kauemmas ja vilkaisin Nemoon. "Voitko siirtyä vähän? En halua sun tekevän mitää- mitää mitä mä teen."
Nemo nyökkäsi ymmärtävästi ja siirtyi auttamaan Unnan alas hyllykön päältä. Suljin silmäni ja keskityin. Nostin sormeni sydämeni kohdalle ja yritin kanavoida tulta rinnasta sormeen. Raapaisin ihoani terävästi. Vedin sormen irti paidasta ja pidin sitä edessäni. Avasin silmäni nähdäkseni pienen liekin etusormen päässä.
Katsoin ympärilläni olevia ihmisiä. Rufus oli ainoa, joka näytti olevan varuillaan ja Romeo oli ainut, joka oli rento. Muut katsoivat odottavasti kättäni. Suljin käteni nyrkkiin ja hengitin syvään. Tunsin lämmön kasvavan kädessäni, leviävän niin kuin käsi olisi öljytty. Vilkaisin Romeoon saaden häneltä rohkaisevan nyökkäyksen.
Avasin käteni ja se leimahti liekkeihin. Nostin sitä hitaasti ja ilman varoitusta, laskin käteni salamana alas jättäen tulipallon ilmaan. Miten se oli mahdollista? En tiedä. Olimme Romeon kanssa etsineet tietoa feeniksistä ja jossain legendassa sanottiin feeniksin sytyttävän itsensä tuleen ja palavan sen mukana. Kolmen päivän päästä feeniks nousi uudestisyntyneenä ja jatkoi elämäänsä. Romeo oli saanut idean kokeilla, osasinko sytyttää tulipaloa. Tähän mennessä sain vain itseni tuleen ja poltin muita, mutta että erillinen tulipalo? Se tuntui liian oudolta.
"Nyt", Romeo sanoi ja kyykistyi vetäen Iivarin ja Viken mukanaan alas.
Heitin tulipallon suoraan kohti Rufusta. Ronni ja Joone katosivat nopeasti Rufuksen läheltä, mutta Rufus katsoi häkeltyneenä palloa. Ennen kuin pallo osui Rufukseen nostin käteni ja kutsuin tulen luokseni. Imin sitä itseeni, hengitin sitä ja käskin sen mennä sisääni. Lämmin tulipallo osui käteeni ja imeytyi ihooni.
Putosin polvilleni ja hengitin raskaasti. Oli vaatinut suurta energiaa hallita tulta. Kun se oli ihollani tunsin olevani voimissani, mutta sen ollessa poissa olin kuin maratonia juokseva sohvaperuna.
Huone oli hiljainen. Kuulin Romeon rykäisevän ja kävelevän eteeni. Ilmeisesti Iivari ja Vikke olivat päästäneet hänestä irti.
"Kuten sanoin, Becca osaa hallita itseään", Romeo sanoi ylpeänä. "Hän oli vain aluksi hallitsematon."
"Rufus, se ei oo viemäs sun laumaas", Joone sanoi ja kuulin hänen haukottelevan. "Se haluu kuulua jonnekin ja juuri nyt sen paikka on tääl."
Nousin seisomaan, mutta horjahdin. Romeo saapui avukseni ja piti minua pystyssä.
"Jos sallitte", sanoin hieman liian virallisesti, "menisin nukkumaan."
"Jää sitten", Rufus sanahti, hänkin väsyneenä, "mut se tietää lisähommii meille kaikille. Kaks naarast samas laumassa."
"Ei ne meit löydä", Eden sanoi varmana, "ainakaan helpost."
"Tervetuloa laumaan", Vikke sanoi. "Älä nyt delaa. Meidän pitää pääst dokaa enne sitä."
Lähdimme Romeon kanssa kohti portaita. "En mä ny kuole, haluun vaa nukkumaan tai poltan teiät elävältä."
"Se vitsailee vaa", Romeo sanoi ja loi minuun katseen. Juuri kun hän oli saanut Rufuksen uskomaan etten tekisi mitään, uhkasin juuri polttaa heidät. Hyvä minä, juuri näin.
Väki lähti omille teilleen olohuoneesta, suurin osa nukkumaan. Tämä oli ollut tilanteita täynnä oleva ilta, mutta pidin siitä, miten kaikki tämä loppui. Sain asua täällä, minulla oli jokin porukka.
Suuntasin suoraan sängylle saavuttuamme Romeon huoneeseen. Potkin kenkäni pois jalasta ja lysähdin selälleni. Sänky tuntui ihanalta allani ja päästin nautinnollisen huokauksen.
"En ookkaa saanu ketää ääntelemää sängyssäni ilman, et oon ite siellä myös", Romeo sanahti. Kuulin hänen ottavan paitaansa pois ja tulevan sängyn luokse.
"Kokeile ens kerral, tää sänky on mahtava", sanoin perääntyen seinän viereen.
"Mihin mua sit tarvitaan?"
"Hmm..." sanoin muka miettien. "Tuomaan ruokaa?"
Tunsin Romeon rojahtamaan sängylle viereeni.
"Mulle pitää saada oma huone", sanoin kääntyen Romeoon päin. "En voi asua täällä."
Romeo oli hetken hiljaa, minkä jälkeen hän käänsi kylkeä. "Ei tää mua haittaa."
Kohotin kulmaani. "Entä sun naisvieraat? Tai miesseura?"
Romeo katsoi minua pitkään. Näin hänen vaaleiden silmiensä olevan vielä vaaleammat kuin yleensä. Ne olivat karmivat, mutta ihanat. Pidin niistä.
"Mitä Rufuksen kans tapahtu?" kysyin vaihtaen aihetta. Kohottauduin toisen käden varaan ja katsoin Romeon rintaa ja siinä olevia pieniä palovammoja. Ei niin vakavia kuin itse aiheuttamat, mutta silti näkyvät. Hän kuitenkin parantuisi niistä päivässä, tiesin sen.
"Njaah se oli vaa jotai kränää", hän sanoi melko vähättelevästi. "Se oli edessä ennemmin tai myöhemmin."
Pyyhin sormellani hänen poskessaan olevaa haavaa. Se oli jo alkanut arpeutua. Ajattelematta siirsin sormeni hänen huulilleen koskien siinä olevaa haavaa.
"Eiks sun pitäs nyt putsata mun haavat ja tuoda mulle särkylääkettä?" Romeo sanoi vitsaillen hymyillen.
Katsoin hetken hänen huuliaan, mutta riistin katseeni niistä. Katsoin Romeo silmiin ja kallistin päätäni hieman. "Harmi tuottaa pettymys, mut ei tuu tapahtuu."
Romeo kierähti kyljelle. Yllättyneenä äkkinäisestä reaktiosta käteni petti altani ja tipuin selälleni sängylle. Katsoin Romeoa aamun sarastaessa huoneeseen. Romeo tuli hitaasti lähemmäs minua. Tunsin sydämeni hakkaavan lujaa. Mitä hän aikoi? Tiesin hänen katseestaan, että hän halusi tehdä jotain, mutta pidätteli itseään.
Kuin lukien ajatukseni Romeon silmät siristyivät ja hänen puumansa silmät tulivat esille. Romeo katsoi minua kuin ruokaa. Nielaisin vaivaantuneena. Äskeinen sydämen hakkaaminen muuttui peloksi. Miksi Romeo pysyi tuossa? Miksei hän siirtynyt? Hän halusi hyökätä kimppuuni.
"Romeo?" kysyin, mutta Romeo pudisti päätään.
Hänen hengityksensä alkoi muuttua raskaammaksi, syvemmäksi. Hän siirtyi lähemmäs kaulaani hitain liikkein ja nuuhkaisi sitä. Hän tutki saalistaan. Tiesin, että minun piti juosta pakoon pian, mutten halunnut. Tämä oli jännittävää, vaikkakin pelottavaa samalla.
Tunsin Romeon huulet kaulallani. Pyrin pysymään mahdollisimman paikoillani. Äkkinäinen liike ja siinä se, hän ei tarvinnut muuta. Romeo jähmettyi ylleni. Hän pysyi yhtä paikoillaan kuin minäkin ja hetken saatoin kuvitella meidän leikkivän peiliä. Sanaakaan sanomatta Romeo kohotti päätään ja katsoi minua silmiin. Näin hitaasti, hyvin hitaasti, miten hän otti vallan itselleen ja miten hänen silmänsä palautuivat. Hän näytti varsin tyytyväiseltä itseensä.
"No niin, tipu", Romeo sanoi virnistäen. "Nukkumaan, herätys on parin tunnin päästä."
Huokaisin närkästyneenä. Miksi hänen piti tuhota tämä rauha laittamalla minut ajattelemaan koulua?

//Mitä mieltä ootte täst ficist tähän mennessä? Ja hieman erikoinen kysymys: minkä eläimen haluaisitte seuraavaksi tulevalle faunoidille? Mieluusti ei mitään, mikä on jo kirjoissa/tarinassa ollut!