Rise like a Phoenix {tauolla}

9. luku

 Kello oli liki viisi kun saavuimme Vuorelle. Romeo oli vienyt minut johonkin ruokapaikkaan syömään nopeasti ennen kuin tulimme asunnolle. Romeo oli sanonut kaikkien olevan talolla, sillä hänellä oli asiaa heille kaikille ja hän halusi hoitaa sen heti pois alta. Ja no kuka nyt ei olisi aamuyöstä hereillä vapaaehtoisesti?
"Ooks iha varma täst?" kysyin hissin pysähtyessä kerrokseemme. Astuimme ulos hissistä. "Ei sun tarvii tehä tätä."
Romeo pudisti päätään. "Jos Rufus ei siedä sua niin se häätää sut, mut samalla lähen mäkin."
"Voit saman tien vaa pakata kamas."
Romeo pysähtyi aivan ovemme eteen ja pysäytti myös minutkin. Hän katsoi minua suoraan silmiin.
"Sun täytyy tajuta, että susta on tullu osa mun laumaa. Sä et viel ymmärrä tätä, mut kyl sä viel tuut tajuumaan tän kuvion."
En tajunnut yhtään, mistä Romeo puhui. Tiesin hänen tietävän nämä asiat paremmin kuin minä ja halusin uskoa häntä, kun hän kertoi minulla olevan paikka hänen laumassaan -kuinka eläimelliseltä se sitten kuulostikaan. En kuitenkaan tiennyt, mitä tuo laumassa olo velvoitti. Pitikö minun vannoa verivala ja uhrata itseni Rufuksen takia? Ei, sitä ei tulisi tapahtumaan.
Romeo avasi oven lukosta ja astuimme sisälle. Emme ottaneet edes kenkiä pois vaan kuljimme suoraan olohuoneeseen. Olisimme valmiita lähtemään heti, jos tilanne ratkeaisi niin kuin sen ajattelin ratkeavan.
Kaikki olivat olohuoneessa, kuten Romeo oli kertonut. Vikke istui sipsipussi kädessään juttelemassa Joonelle ja Iivarille, jotka suojelivat omaa pussiaan tältä. Eden ja Ronni juttelivat sanattomasti, mikä minusta ainakin oli todella karmivaa. Nemo istui lähellä keittiöä. Olin sen verran ymmärtänyt, ettei hän tykännyt olla muiden faunoidien lähellä paljoakaan kykyjensä takia. Viimeisenä näin Rufuksen ja Unnan, pari oli oli vallannut yhden sohvista ja saatoin nähdä heti Rufuksen katseen silmissäni.
Kiersimme Romeon kanssa telkkarin eteen keskelle kaikkia. Halusin tämän nopeasti pois alta, mutta Romeo näytti miettivän yhä ajatuksiaan.
"Oot näköjää yhä elossa", Vikke sanoi virnistäen ja nyökäten tervehdykseksi.
"Oisin voinu harkita meetvurstin syömistä, mutta näköjään iha elos säki oot", sanoin tälle itsekin hieman virnuillen. En kuitenkaan suoraan pystynyt hymyilemään, sillä tiesin mitä edessä oli.
"Mitä asiaa sulla nyt sit meille on?" Rufus murahti.
"Ensinnäkin Rufus sulla on eka asiaa Beccalle", Romeo sanoi katsoen Rufukseen suoraan. Hän ei värähtänytkään Rufuksen katsetta tai ilmettä.
"Miks mä muka sille jotai sanoisin?" Rufus kysyi.
"Koska sä heitit sen pihalle täältä!" Romeo huudahti, mutta hengähti sitten raskaasti rauhoittuen. "Sä et voi noin vain heittää sitä pois."
"Tää on mun-"
"Tää on oikeestaan Romeon kämppä", Vikke puuttui asiaan suu täynnä sipsiä. "Sen porukat maksaa vuokran."
"Tää on ehkä sun jengis Rufus, mut kämppä on Romeon", Joone myötäili.
"No hyvä on sitten!" Rufus parahti. "Sori Rebecca, et heitin sut pihalle."
Nyökkäsin hänelle, mutten vastannut.
"Mitä muuta sul on sanottavaa?" Unna kysyi Roomeolta. Hän näytti väsyneeltä ja varmasti halusi nukkua ennemmin kuin olla tässä.
Romeo vilkaisi minuun ja sitten muihin vuorotellen. "Becca kuuluu laumaan nyt", hän julisti. "Se saa asua täällä ja se on osa tätä porukkaa. Jos se kuitenkaan ei herra Rastapäälle sovi, niin te lennätte ulos täältä takasi Tampereelle ja mä lähen teiän porukasta."
Vikke alkoi nauramaan ja taputtamaan käsiään, mutten tajunnut miksi. Mitä hauskaa tuossa oli, että Romeo jättäisi lauman?
"Eiks se oo jo osa laumaa muka?" Eden kysyi kulmaansa kohottaen.
"Kaikki ei oo sitä mieltä", Romeo huomautti Rufukseen katsoen. "Miten on: muutatteko vai jääkö Rebecca? Se kuuluu samaan laumaan ku mä, olitte te siinä tai ette."
"Eikö kenestäkää muusta tää oo hauskaa?" Vikke kysyi nauraen yhä ja pyyhkien vettä silmistään. "Siis kelatkaa nyt: Rufus pani Unnaa ja se tul porukkaan, Joone Iivaria ja se on mukana, Ronnista ja Edenistä en kommentoi koska verileikit, mut pääosin jokasen -paitti mun- panot on täs laumassa ja nyt yks aikoo heittää Beccan pois?"
"En haluis sanoo tätä, mut Vikel on pointti tossa", Unna sanoi Rufuksen vierestä saaden Rufuksen katsomaan häneen. Unna katsoi minuun nopeasti, mutta sitten takaisin Rufukseen. "Muistatko, miten omistava olit mua kohtaan? Ja oot yhä. Ja mite Ronni suojelee Edeniä vaikkei se tarviikkaa suojelua. Jotenki odotin sun olevan Rufus se, kuka ois tahtonu Rebeccan pysyvän täällä."
"Mä en oo viemäs sun kirottua laumaas", sanoin katoen Rufusta silmiin suoraan. "Se nyt vaa on ainoa koti tällä hetkellä, enkä haluis Romeoa viedä siitä pois."
Rufus oli hiljaa ja mietti. Nemo liikahti huoneen reunalla.
"Rebecca on tulityyppi", hän sanoi saaden katseeni itseensä muiden mukana. Nemo kohautti harteitaan huolettomasti. "Se on harvinaisempi kuin Rufus vaikka se ois uros, naaraana se on vielä harvinaisempi. On riskinsä ottaa se tähän laumaan, mutta siitä on myös etua."
"Meidän pitää ottaa selvää Beccan taustoista", Romeo sanoi nyökkäillen. "Unna oli ensmäinen faunoidinaaras, mut eiks tää ala olee vähä epäluullosta kun Becca ilmestyi? Sil ei oo samaa lähtökohtaa ku Unnalla, joten sille on muuta käyttöä."
"Eli pitämällä Rebecca täällä voimme vetää yhä enemmän harmeja puoleemme", Iivari päätteli. "Mut hän voi myös auttaa meitä paljon. Miettikää: kaks tulityyppiä samassa laumassa."
"Ei tosta oo mitään hyötyä", Rufus tokaisi. "Ei se osaa ees hallita itteensä."
Katseeni lennähti häneen. Tunsin vihan leimahtavan sisälläni ja herätin viikon mittaa tutuksi tulleen kipinän sisälläni. Osasin hallita sitä jo paremmin ja pidin siitä. Kohdistin kipinän hiuksiini. Kuulin kaikuna muiden henkäykset, mutten välittänyt siitä. Osaan hallita tätä, ajattelin pitäen itseni mahdollisimman keskittyneenä.
Aistin Rufuksen nousseen seisomaan Unnan eteen, mutta Romeo oli astunut eteeni myöskin.
"Se polttaa koko talon pian!" Rufus huusi ja näin tämän ympärillä savua. Hän aikoi saada minut keinolla millä hyvänsä pois täältä.
"Eikä polta!" Romeo huusi puolestaan ja näin hänen harteidensa jännittyneen. Punainen hehkui himmeänä kaiken yllä. "Etkö näe, miten hyvin hän hallitsee sitä?"
Nostin käteni ja jaoin sisälläni palavan liekin kahteen osaan tuoden käteeni pienet liekit. Katsoin lumoutuneena liekkejä, niiden sulokasta liikettä ja väreilyä.
"Hän on vaaraksi!"
Kaikki tapahtui kuin hidastettuna. Näin, miten Rufus astui lähemmäs ja työnsi Romeon minua kohti. Miten Romeon pisti vastaan, mutta kaatua puoleeni. Miten hän kaatui ylleni, veti minut mukanaan lattialle. Miten näin hänen ihonsa lähellä liekkejä.
En ajatellut hetkeäkään liikaa sammuttaessani liekit. Tunsin, miten pääni iskeytyi lattiaan kaatuessani. Romeo lensi aivan ylleni, mutta hyppäsi pois saatuaan kunnon ponnistusalustan lattiasta. Hän hyppäsi Rufusta kohti muristen, oikeasti muristen. Hän oli nopea ja näin hänessä villin puuman. Rufus oli kookkaampi, mutta Romeoa väisteli nopeasti tämän iskut.
Vikke ja Ronni olivat nousseet seisomaan ja yrittivät päästä kaksikon väliin, mutteivät onnistuneet. Kuulin Unnan huutavan ja käskevän Rufusta lopettamaan, mutta silläkään ei ollut lainkaan painoarvoa. Sohvat kaatuilivat kaksikon tieltä ja saatoin vain miettiä siivoomisen määrää.
"Antaa heidän nahistella", Nemon ääni sanoi korvaani rauhallisesti.
Katsoin surffaripoikaa nopeasti ennen kuin kiinnitin katseeni takaisin Romeoon ja Rufukseen. Nahistella? Tuo näytti paljon vakavammalta kuin pelkkä iltapäivätappelu.
"Tule", Nemo sanoi ja auttoi minut seisomaan. Hän lähti vetämään minua pois olohuoneesta kohti käytävää. "Miten teit tuon tulijutun?"
Olin hivenen sekaisissa maailmoissa. "Öömh en halunnut polttaa häntä", sanoin loogisesti, "joten sammutin liekit. Se on helpompaa nykyään."
Takaamme kuului mäsähdys. Pöytä meni rikki? Ehkä. Vikke ja Ronni ainakin äänien perusteella olivat keskellä kahakkaa.
"Tiiätkö, mitä muuta pystyt tekemään?"
Pysähdyimme pimeälle käytävälle muutaman oven eteen, muttemme menneet sisälle. Nojasin seinään kuten Nemokin. Halusin mennä auttamaan tappelussa, mutta toisaalta se ei ollut minua varten.
Kohautin harteitani. "Ilmassa aika hidastuu ja tulinen ruoka ei tee mitään", vastasin.
Nemo näytti liki pettyneeltä. "Oisin oottanut jotain spektaakkelimaista ja hienoa."
Virnistin hänelle nauraen. "Oot tuntenut lohikäärmeen ties kuinka pitkään, mut oon eka feeniks, minkä näet. Eiks se oo melko spektaakkelimaist?"
Nemo virnuili. "En oo myöskään nähnyt vesihevosta ennen. Kui siistii sekin ois!"
Huuto pysäytti meidät paikoilleen ja sai katseemme lentämään olohuonetta kohti. Huutaja oli Romeo ja hän huusi nimeäni. En ajatellut kahtakaan kertaa ennen kuin jo juoksin kohti olohuonetta. Mitä oli tapahtunut?