Rise like a Phoenix {tauolla}

5. luku

                           Katsoin muita kiusaantuneena, mutta hetken suoristin ryhtini ja tunsin vieressäni Romeon liikehtivän hieman.
"Olisin vielä parikymmentä minuuttia sitten sanonut, että olen ihminen ja ihan tavallinen yövieras, mutta nyt olenkin jokin vitun faunoidi ja te kaikki katotte mua kuin koe-eläintä", sanoin ja käteni hakeutuivat ristiin rinnalle.
"Hän on lintu, petolintu", Romeo selitti ja tunsin hänen katseensa minussa. Halusin liikkua kauemmas, mutta hän oli ehkä luotettavin koko huoneessa.
"Sinähän olet ainoa tulielementin edustaja", tummiin pukeutunut jätkä sanoi.
"Niin olen Iivari", Rufus murahti. Äkäpussi.
"Et ole enää", surffari puuskahti ja otti oikean kätensä varovasti peitteen alta pois. Iho oli kuin uusi, ei yhtään palanut tai rakkuloilla. "Hän on todellakin tulityyppi."
"Mutta mikä-"
"Feeniks."
Käännyin katsomaan Romeoa silmät sirrillä. "Mitä-?"
"Sinä olet feeniks. Ainoa tulilintu minkä ainakin minä tiedän, on feeniks", hän selitti minulle ja kääntyi katsomaan Rufusta sitten.
"Mutta heitä ei ole nähty pitkiin aikoihin?" Joone sanoi ihmeissään.
"Cool jätkä pääs sänkyyntulitypyn kanssa", mallipoika alkoi nauramaan ja taputti muutaman kerran käsiään.
Romeo oli aukaisemassaan suutaan, mutta minä ehdin ensin. Käänsin katseeni mallipojuun ja tunsin sisälläni kasvavan lämmön. Lämmön, jota en koskaan ennen ollut tiedostanut näin vahvana tai selkeänä. Saatoin nähdä punaisen kalvon ympärilläni kuin tulikehän ja tuli siirtyi kovaa vauhtia kohti käsiäni kasaantuen niihin.
Kunnes tunsin viileän ja vahvan käden käsivarrellani. Tuli iskeytyi kohtaan jossa käsi oli käsivarteni ympärillä, mutta ote ei irronnut.
"Rufus, hän palaa pian", Romeo sanoi hampaat puristettuna yhteen. "Rufus!"
Pian tunsin kaksi vierasta kättä harteillani ja näin punaisia rastoja edessäni kasan.
"Irti minusta", sanoin äänellä, joka ei ollut minun. Tai oli, mutta se oli paljon soinukkaampi ja siinä oli pieni sävel.
"Mikä sen nimi on?" Rufus kysyi ja katsoi ohitseni Romeoon.
"Rebecca."
"Rebecca, kuuntele minua", Rufus sanoi ja puristi otettaan hieman. "Rauhoitu. Tuo ei satuta minua, mutta tuota idioottia satuttaa joka vieläkin pitää kiinni kädestäsi."
"Päästä. Irti", äyskäisin ja olin lähtemässä hyökkäämään mallipojan kimppuun, mutta käsivarret kietoutuivat takaa päin kiinni ympärilleni.
"Rebecca", Romeo kuiskasi korvaani.
Hengitin pari kertaa syvään, mutta outo haju kiinnitti huomioni. Kirpeä, vaaraa uhkuva ja vaarallinen. Suljin suuni ja pidätin henkeä. Pyristelin Romeon ja Rufuksen otteista irti ja juoksin portaille. Harpoin muutama porras kerrallaan ylös ja hyppäsin Romeon huoneeseen heittäen oven kiinni.
Päästyäni huoneeseen uskaltauduin hengittämään, mutta kaduin heti päätöstä juosta huoneeseen. Olin kuvitellut tuoksun lähteneen Rufuksesta, hän oli muutenkin oudon karmiva. Mutta tuoksu oli voimakkaampi huoneessa. Ei kai...
Romeo oli kissa. Petokissa, selvästi. Miksi olin petokissan huoneessa?
Hengitin syvään ja yritin rauhoittua hajusta välittämättä. Lämpö alkoi kadota, enkä enää nähnyt punaista kalvoa. Mikä minuun oli mennyt?
"... hän on vaaraksi meille", kuulin Rufuksen äänen alakerrasta.
"Hän on uusi, hän ei tiennyt mistään mitään ennen kuin kerroin", Romeon ääni sanoi puolustavasti.
"Ei kellään ole tuommoista kykyä", Rufus sanoi ja kuulin askelia. Mitä alhaalla tapahtui?
"Sinä syökset tulta, eli oikeastaan kyllä voi olla", Joone sanoi väliin.
"Hän on feeniks ja ne ovat kokonaan tulessa, ne eivät kanavoi sitä tulemaan vain suusta", Iivarin ääni sanoi.
"Hän ei voi jäädä tänne", Rufuksen ääni oli jyrkkä.
"Ei hän ole-"
"Vaarallinen?" Rufuksen ääni oli pilkkaa täynnä. "Kato mitä hän teki sinulle."
Olinko pahastikin vahingoittanut Romeoa? Mutta omapa oli vikansa kun koski minuun. En minä häntä pakottanut pitämään kiinni.
"Hän aiheuttaa nyt enemmän haittaa kun ei tiedä mistään mitään. Usko pois, kun hän oppii käsittelemään eläintään, hän on varsin ystävällinen."
"Miks sä puolustelet sitä?" Rufus sihisi. Oikeasti, sihisikö se?
"Koska se panee sitä?" mallipojan ulvahdukset kuuluivat lujana. "Vaikuttaa, että se on suakin pahempi Rufus."
Oli hetken hiljaista ja mietin mitä ihmettä alhaalla oli menossa, mutta sitten kuulin Rufuksen hiljaisen äänen.
"Hyvä on. Mutta hän on vastuullasi. Jos hän vähänkin aiheuttaa samanlaisen kohtauksen tulevaisuudessa, hän lentää pellolle."
Oli hetken hiljaista, mutta pian kuulin koputuksen ovelta. Koputtiko hän oikeasti oman huoneensa oveen?
Romeo avasi ovea hieman ja tuli nopeasti sisään sulkien sen heti. Hän pysytteli oven tuntumassa.
"Leopardi?" kysyin, sillä en kestänyt hiljaisuutta.
"Puuma", Romeo sanoi ja saatoin kuulla tämän virnistävän.
"Mikä on sun kirous?"
Romeo oli hetken hiljaa ja kuulin tämän astelevan sängylle istumaan. Itse olin sängyn päätyä vasten istumassa.
"No, en osaa uida. Tai no, osaan tietenkin uida vähän, mutten pidä vedestä. Uimakaveria minusta ei saa."
"Ei tuo ole niin paha kuin voisi olla."
"Näkisit mut koirien lähellä, joko juoksen karkuun tai hypin puuhun."
Suunkulma kääntyi hieman vinoon virnistäessäni mielikuvalle.
"Ja kaikki mikä on maan alla. Ei, ei ja ei. Ei missään nimessä. Ennemmin korkealla kuin matalalla."
"Sen takia sulla on huone täällä?"
"Talon ylin kerros, parhaat näköalat."
Hiljaisuus vaipui välillemme ja silitin kädelläni lattiaa.
"Saat jäädä tänne", Romeo sanoi hetken päästä. "Kunhan et saa samanlaista kohtausta."
"En mä tiiä miten mä sen tein!" kivahdin, mutta hengitin syvään. "Pahasti mä poltin sua?"
Käänsin katseeni Romeoon päin, mutta tämä katsoi ohitseni ikkunasta ulos.
"Romeo?"
Nousin seisomaan ja liikuin hitaasti sängylle. Romeo ei lähtenyt kauemmas, joten istuuduin sängylle tämän eteen. Otin hitaasti Romeon vasemman käden omiini ja avasin kämmenen. Sähähdin nähdessäni punertavan palovamman. Olinko oikeasti tehnyt sen? Miten se oli mahdollista?
Muistin Romeon tarranneen minuun takaapäin kiinni, joten kohotin katseeni hänen yläruumiiseensa.
"Paita pois", sanoin vaativana tahtoen nähdä jäljet.
"Ei", hän kuitenkin sanoi.
Olin nostamassa kättäni riisuakseni itse paidan, mutta Romeo esti minut tarraten oikealla kädellään käsiini kiinni.
"Meidän pitää puhua vakavasti, oikeasti."
Peräännyin sängyn päätyyn ja nostin käteni syliini.
"Meidän pitää ottaa selvää voimistasi ja menneisyydestäsi. Lisäksi sun tuoksu on sairaan voimakas ja olet liki sataprosenttinen faunoidi. Et mene yksin minnekään enää, se on liian riskialtista."
"Ai olen vanki nyt?"
"Et, vaan saat vapaaehtoisesti jäädä tänne. Voidaan tehä sulle peti sohvalle olohuoneeseen..."
"Ei", sanoin välittömästi. "Ei.."
"Et sä tännekään voi jäädä. Mä oon petokissa, sä et sais nukuttua."
"Nukuinhan viime yönkin sun vieressä."
"Mutta kun sait tietää näitä juttuja, sun kyvyt reagoi tarkemmin. Tuskin sä Rufukseen reagoit äsken?"
Katseeni kohosi nopeasti Romeon silmiin. "Miten sä-"
"Haistin sen susta. Haistan senkin, että nyt oot tosi epävarma ja mietit, että mitä sä tästä seuraavaksi teet."
Nuuhkaisin ilmaa, mutten haistanut mitään. Sen sijaan huomasin pilkahduksen Romeon silmissä ja älysin, että en ollut haistaja. Olin näkijä. Kai? "Olet nälkäinen... Ja se johtuu minusta? Haluat hyökätä kimppuuni? Mutta samalla et halua? Olet hämmentynyt? Sinuun sattuu palovammojen takia, mutta olet selviytyjä."
"Ok tuo taitaa riittää", Romeo sanoi ja käänsi katseensa oveen kuin siellä olisi joku kuuntelemassa. "Haluatko, että alamme heti ottamaan selvää sinusta, vai haluatko nukkua?"
"Sohvalla?"
Romeo puri huultaan ja tunsin oudon kuuman tunteen sisälläni nytkähtävän.
"Jos uskot pystyväsi nukkumaan täällä, niin siitä vaan. Mutta jos tapahtuu jotain –ei, tarkoitan tässä kohtaa sitä, että haluaisin syödä sinut, en mitään teinihömppää- niin sitten menet sohvalle."
Nousin seisomaan sängyllä ja potkaisin housut jalastani sängyn viereen kasaan. Paidan kuitenkin jätin ylleni. Katsoin miten Romeo siirtyi peiton alle heitettyään omat housunsa lattialle pitäen paidan visusti päällään. Kuinka pahasti olin häntä polttanut?
Pujahdin peiton alle jättäen välimatkaa Romeoon. En halunnut herätä kuolleena.
"Yksi juttu", sanoin ja suljin silmäni. "Jos saan tietää, että edes ajattelit koskevasi hiuksiini, sinä lennät sohvalle."
Romeo naurahti ja kierähti kyljelle selkä minuun päin. "Jos saan tietää sinun yrittävän ottaa paitaani pois, sinä lennät sohvalle." 

//Kommentoikaa ja äänestäkkää niin tiedän moniko tätä tarinaa lukee ja seuraa :)