Rise like a Phoenix {tauolla}

4. luku

                             Se oli isku kasvoille.
"Ai säkin leikit tota 'olen alien-faunoidi' –leikkiä Rufuksen kanssa?" sanoin ja nousin seisomaan. En jaksanut etsiä omia vaatteita mistään, joten tyydyin vain ottamaan läheltä lattialta collarit ja vedin ne jalkaani. Paitani tuntui hikiseltä, joten vedin sen pääni yli ja otin käden ulottuvilta mustan T-paidan ja puin sen.
"Öö ole hyvä, voit käyttää vaatteitani?" Romeo sanoi kysyvästi ja siirtyi nojaamaan seinään. Saatoin vasta nyt tarkastella häntä.
Hänellä oli hieman mallista kasvaneet vaaleanruskeat hiukset, jotka olivat ihan sekaisin. Hiukset olivat juurista miltein valkoiset, joten mietin oliko tyyppi värjännyt ne vai ei. Hän oli ruumiinrakenteeltaan melko hoikka, mutta sulava ja selvästi nopea liikkeissään. Hän oli urheilija, pakko olla. Romeon iho oli vähän ruskeampi kuin omani, mutta silti ei nimeksikään ruskettunut. Ja hänen silmänsä. Ne olivat vangitsevat. Kun nopeasti katsoi niihin, saattoi nähdä miltein värittömät silmät, mutta katsoessani tarkemmin näin niissä erittäin vaalean ruskean sävyn. Yleensä ruskeat silmät olivat tummat, mutta nämä olivat vaaleanruskeat.
"Kertoisitko mulle vaan mitä toi teidän leikkinne on, että pääsen lähtemään?" sanoin tympääntyneenä ja katsoin käsivarret ristissä jätkää.
"Mikä leikki?" Romeo oli oikeasti pihalla asioista.
"Toi faunoidi-juttu."
Romeo nauroi. "Et siis tiedä mitään?" Ilmeestäni päätellen hän ymmärsi vastauksen. "Tää on outo juttu ymmärtää, mutta totta se on, ei me olla hulluja."
Minua ei kiinnostanut miten vaikea asiaa oli ymmärtää, halusin selityksen.
"Faunoidi on tavallinen tallaaja, mutta se saa voimansa joltain eläimeltä. Tai siis ei mitään voima-voimia, mutta luonteenpiirteitä ja tämmöisiä", Romeo alkoi selittämään. "Lisäksi faunoidit ovat miehiä, aina miehiä."
"Miten minä liityn tähän juttuun? Ainakin tietääkseni olen nainen."
"Tässä kohtaa asiat mutkistuvat", Romeo näytti pääsevän asian ytimeen ja oli innoissaan. "Vähän aikaa sitten löysimme naaraan -kyllä, naaraan, ei, se ei ole halventava tässä kohtaa- ja tämä oli yli viiskyt-prosenttinen. Ihminen on faunoidi, jos hänen prosenttinsa on yli viiskyt."
"Ja ketä tää 'naaras' on?" Ei hän minua voinut tarkoittaa. Minä tulin kuvioihin vasta eilen.
"Unna, meidän porukkaamme."
"Unna?" kysyin. "Se punapörröpää?" Tyttö, kenen takia ylipäätään olin tässä tilanteessa.
"Joo, taidat tuntea hänet?"
Nyökkäsin.
"No asiassa eteenpäin: hän on ensimmäinen naaraspuolinen faunoidi kenet tiedetään. Sen takia hän on suuressa vaarassa ja monet haluavat hänet itselleen tai koekaniiniksi, mutta emme salli sitä. "
"Ja miten minä liityn tähän vieläkään?"
"Sinä olet faunoidi, olet selvästi yli viiskyt-prosenttinen."
"Okei, oletetaan tämän olevan totta. Mikä eläin minä olen?" En vieläkään tiennyt puhuiko hän totta vai ei, mutta ainakin tiesin olevan erilainen kuin muut luokallani.
"Jokin hento, en osaa sanoa mikä."
"Se mies yöllä, hän kutsui minua linnuksi", sanoin kulmat kurtussa. Oliko tämä siis todella totta?
"Sanoiko hän mitään muuta?" Romeon silmissä paistoi haaste ja tiesin hänen haluavan selvittää tämän mysteerin.
"Etten ole mikään tavallinen nokkija? Ja parempi saalis kuin orava?" Mietin hetken kunnes älysin. "Onko Unna orava?"
Romeo nyökkäsi ja katsoi minua arvioiden. "Lintu... Se selittää pari juttua, mutta mikä lintu? Et ole mikään pieni pulu vaan jokin petolintu."
Kohautin harteitani. "Kotka?"
Romeo pudisti päätään, muttei sanonut mitään hetkeen. Hän oli juuri avaamassa suutaan kun alakerrasta kuului huuto:
"ROOMEOO!" Rufus. Pakko olla.
"Mikä Rufuksella on minua vastaan?" kysyin kohottaen kulmiani. "En ole tehnyt mitään Unnalle."
Romeo nousi sängystä ja veti ylleen nopeasti valkean T-paidan ja toiset collarit sängyn alta. Hän haroi vähän hiuksiaan, mutta antoi asian olla. "Rufus on ylisuojeleva ja ajattelee lauman parasta, häntä ei voi syyttää siitä."
"Miksi puhuitte metsästäjistä?"
"Sinä se olet kova kyselemään", Romeo sanoi ja pörrötti hiuksiani vähän kävellessään ohitseni.
Se riitti. Tarrasin jätkän käteen ja vedin häntä taaemmas. Yllätyksestä hän ei vastustanut liikkeitäni. Romeo kaatui lattialle, mutta hän veti minut mukanani. Iskeydyin hänen rintaansa päin, mutten alkanut miettimään enempää. Asettauduin hänen ylleen polvet molemmilla puolillaan ja pidin käsiä vankeinani lattiaan lukittuna. Romeo näytti lievästi yllättyneeltä.
"Tehdään yksi pieni juttu selväksi, katti", sanoin ja siristin silmiäni. En tiedä edes mistä katti-sana oli tullut mieleeni, tarkemmin ajateltuani Romeo muistutti jotain kissaeläintä. "Hiuksiini. Ei. Kosketa. Vain harvat ja valitut saavat, mutta sinä et kuulu heihin."
"Hellitä hei vähä", Romeo sanoi ja nauroi. Hänellä oli valkeat ja terävät hampaat ja ne olivat lähellä minua, liian lähellä. Halusin hypätä pois, mutta toisaalta en halunnut. "Ihme ettet ole riikinkukko sulkinesi."
Siristin silmiäni lisää, mutta salamana olin poissa hänen päältään.
Romeo nousi nopeasti ja sulavasti ja käveli ohitseni ovelle. "Haukka sopisi sinulle syöksyjen suhteen", hän sanoi ja pörrötti hiuksiani uudelleen.
Tönäisin 'vahingossa' häntä selkää kävellessäni tämän ohi, mutta silmäni laajenivat huomatessani miten Romeo liikkui kohti kaidetta pysähtymättä. Hän tippui kaiteen yli ja syöksyin nopeasti kaiteelle vain huomatakseni Romeon nauramassa lattialla. Hän oli laskeutunut jaloilleen, mutta oli kaatunut nauramaan.
"Olisit nähnyt ilmeesi", hän nauraen räkötti.
"Kissat putoavat aina jaloilleen", sanoin hampaiden välistä irvistäen. Tietenkin juuri se taipumus oli Romeolla. En saisi häntä tiputettua mistään.
Mutta sitten älysin: linnut lentävät. Itse en lentänyt, sen tiesin, mutta tiputuksissa aika lisääntyi monin kerroin enkä koskaan loukannut itseäni. Nousin istumaan kaiteelle ja näin Romeon haastavan katseen lattialla. Hän haastoi minut ja otin haasteen vastaan. Työnnyin kaiteesta irti ja ajan hidastuessa kierähdin voltin ja tähtäsin Romeon viereen.
"Mitä täällä tapahtuu?!" Rufuksen ääni kuului ollessani vielä ilmassa. Olin unohtanut miten olohuone näkyi portailta ja päinvastoin ja miten olohuoneessa olijat katsoivat minua tutkivasti.
Purin hampaat yhteen, mutta lisäpaine mitä katsojista sain sai minut horjahtamaan maalipisteestäni ja päädyin Romeon päälle.
Romeolta pääsi ilmat pihalle, mutta hän nauroi ja auttoi minut pystyyn. "Hyvin meni, tuota voisi harjoitella", hän sanoi ja nousi itse perässäni seisomaan.
"Se johtuu heistä", sanoin ja nyökkäsin muihin päin.
Rufus seisoi käsivarret ristissä keskellä olohuonetta telkkarin edessä. Sohvilla oli isokokoinen siilihiuksinen jätkä –tai mies-, hänen vieressään vaaleahiuksinen surffaajan näköinen tyttö ja tytön vieressä oli selvästi hänen veljensä, sen verran samaa näköä heissä oli. Toisella sohvalla istui Unna ja Joone, mutta myös tummiin pukeutunut jätkä. Yksinäisellä nojatuolilla istui ruskeahiuksinen mallista menevä tyyppi.
Romeo oli avaamassa suutaan ja esittelemässä ihmiset, mutta hänet keskeytti huuto toiselta sohvalta. Surffariveli piti käsiään edessä ja ne paloivat, ihan paloivat kunnolla. Kuin joku olisi sytyttänyt ne palamaan, mutta mitään vahinkoa ei tullut. Hänen siskonsa juoksi nopeasti jonnekin ja palatessaan hänellä oli valkea kangas jolla tämä peitti veljensä kädet. Veli katsoi minua silmät suurina kysymyksiä täynnä.
"Mikä sinä olet?" hän kysyi ja tunsin kaikkien katsovan minua. 

//Kommentoikaa ja äänestäkkää niin tiedän moniko tätä tarinaa lukee ja seuraa :)