Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
en tiedä mitä tunnen tällä hetkellä. Aleksi sai minut rauhoittumaan kun hän on täällä. Tällä hetkellä hän meni hakemaan minulle jotakin kanttiinista. Voin sanoa, ettei sairaala ruoka ole kovin hyvää. En haluaisi Aleksin lähtevän, tällä on koulujuttuja mitä pitää tehdä, joten päästän hänet tekemään ne.
Aleksi tuli takaisin ja antoi minulle patongin. Oikeastaan tämä on lempi patonkini ja mistä Aleksi sen tiesi. No ei varmaan tiennytkään. "Kiitos", sanoin. Aleksi hymyili ja nyökkäsi. "Voinko mä mennä nyt tekemään niitä kouluhommia? Pärjäätkö sä?" Aleksi kysyi. "Joo mee vaan ja kyllä mä pärjään", sanoin. Aleksi nyökkäsi ja lähti kotiin.
Söin sämpyläni ja laitoin Nikolle viestiä ehtiikö hän tänne ja kyllähän hän ehtii. On kuulemma jo matkalla. En ihan usko tuota. On tyhmä, jos uskoo. No joo.
"Hei, mitenkä sä voit?" Niko kysyi kun tuli huoneeseeni. Hän meni siihen tuolille istumaan, mistä Aleksi nousi vähän aikaa sitten. "Hyvin mä voin, jos mietitään mitä tapahtu", vastasin. Niko nyökkäsi. "Muistatko sä mitään mitä olis tapahtunu?" Niko kysyi. Pudisitin päätäni. "Onko täällä käyny kukaa muu?" Niko kysyi. Viitsinkö sanoa Aleksista. Kyllähän Niko hänestä tietää, ettei se niin kauheaa varmaankaan ole. Kyllähän minä voin Nikolle kertoa.
"Aleksi kävi ja haki ruokaa. Ei nää sairaalaruoat mitään hyviä ole", sanoin. Niko nyökkäsi ja virnisti. Näytin tälle keskaria. Miksi hän luulee edelleen, että minä ja Aleksi olisimme joskus joku pari. Kyllähän minun puolestani voisimme, mutta en tiedä Aleksista. Hän ei varmaan pidä ajatuksesta.
"Niko, ei meistä tuu mitään. Anna olla", sanoin. "Ootko sä kertonu sille?" Niko kysyi. Pudisitin päätäni. "Kerro. Sun pitää. Seuraavalla kerralla ku näätte". Kai sitä pitää. En voi juosta pakoon sitä asiaa. En voi juosta pakoon Aleksia.
~~~~
Olen miettinyt tässä illalla sitä miten kertoisin Aleksille. Pääni räjähtää, jos en nyt keksi. Sitten alkaisivat kaikki koneet huutamaan, jos se tapahtuu. Puhelimelleni tuli ilmoitus Instagramista. Menin katsomaan sen ja tajusin sen olevan Aleksi. Hän pyysi seuraamaan. Hyväksyin.
Nyt voisin laittaa hänelle viestiä ja pyytää häntä tänne vaikkapa huomenna. Tai sitten kun hänellä on aikaa. Aleksillahan on niitä kouluhommia, joten hän ei pääse varmaankaan ihan heti tänne. Riippuu siitä kuinka paljon hänellä niitä hommia on. Päätin laittaa hänelle viestiä nyt.
------- Minä: Hei Aleksi: Hei? Minä: Tota... Voitko sä tulla tänne kattomaan mua. Olis asiaa. Ihan sama millon tuut. Kato omia kiireitä ja tee ne eka Aleksi: Joo, mä voin tulla huomenna vaikkapa 12 jos käy Minä: Joo käy -------
Okei nyt tiedän, että Aleksi tulee huomenna ja ajankin tiedän, mutta se, etten ole keksinyt vielä sitä miten kerron siitä. Onhan tässä aikaa, mutta silti. Pelottaa. Ahdistaa. Ja kaikkea. Entä, jos Aleksi ei tykkää? No, oikeastaan olen aika varma, ettei hän tykkää. Saan kuitenkin mielenrauhan siitä kun kerron.
Huoneen oveen koputettiin ja lääkäri astui sisälle. Tällä oli mukanaan jotakin juttuja minulle varmaan. Tai siis minun takiani. Ei minulle. "Hei, mä tulin vaihtamaan sulle tän tippapussin", lääkäri sanoi. En sanonut mitään. En osannut sanoa mitään. Lääkäri vaihtoi tippapussin ja tarkisti kaiken muunkin. Kaikki olivat hyvin. Minullahan siis murtui jalka tai nilkka ja pieni aivotärähdys. Ei muuta.
"Mä jätän sut nyt lepäämään. Huomenna otetaan sitten verikokeet ja katsotaan miten on. Pääsetkö huomenna kotiin", lääkäri sanoi. Hymyilin ja nyökkäsin. Odotan kotiin pääsyä ja rentoutumista.
Laitoin puhelimen laturiin ja painoin kutsu- nappia. Lääkäri tuli hetken päästä huoneeseen ja kysyi mitä tarvitsen. "Voisitko sä laittaa valot kiinni. Mä aattelin mennä nukkumaan", pyysin. "Tietenkin. Hyvää yötä", lääkäri sanoi ja laittoin valot kiinni. Yöpöydälläni oli pöytälamppu, joka oli vielä päällä. Mietin makuuasennossa vielä vähän aikaa huomista, jonka jälkeen sammutin valon ja suljin silmäni ja menin nukkumaan.
Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet Aleksin kanssa. Älkää edes miettikö... Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Hyvää yötä, nukkukaa hyvin. Myös Aleksi. Hän varsinkin.
------- • S:609 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
