Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
Kävin kaupassa tällä kertaa yksin. Joonas oli jäänyt siivoilemaan ja imuroimaan mun luokse. Kassalla tapasin Nikon ja jäimme juttelemaan. En maininnut siitä mitä Joonas kertoi. Olen huomannut, että Joonas ja Niko on viettänyt aikaa ja hengaillut toistensa kanssa aika pitkään. Olen miettinyt pitäisikö kysyä asiasta ja pääsin kysyä: "Missä te ootte tavannu Joonaksen kanssa?"
Niko mietti hetken aikaa mitä vastaisi. Ei kai minua niin haittaa, tiedän Nikon olevan ihan kiva persoonsa vaikken olekaan paljoa hänen kanssaan jutellut.
"No siis me ollaan juteltu pitkään tässä ja siis me tavattiin tossa pari viikkoo sitte ja jotenki alettiin vaa jutella ja sitte pääettiin alkaa hengailemaan. Ei kai siinä muuta tapahtunut", Niko vastasi. Nyökkäsin ymmärtäväisesti.
Lähdin takaisin kotiin kävellen tietenkin, koska en edelleenkään omistanut ajokorttia. Matka oli aika pitkä kahden kauppakassin kanssa. Olisinhan mä voinut mennä julkisillakin, mutta se tuntuu vähän oudolta kahden kauppakassin kanssa. Se ei ehkä olisi kovin kivaa.
Huomasin, että sama auto oli ajellut vierelläni tämän koko ajan. Käännyin katsomaan ja pysähdyin. Auton ikkuna avattiin ja tunnistin ajajaksi Nikon.
"Tarviitko kyydin? Voin antaa", hän kysyi. Kyllähän se kyyti kelpa. Ainakin kädet olisivat elossa kun pääsen kotiin. Laitoin kauppakassit takapenkille ja menin itse etupenkille. Juttelimme Nikon kanssa koko matkan kotiin asti ja sanoin heipat kun pääsin perille. Yllätyksekseni Niko oli varmaankin menossa Ollille sillä hän seurasi mua alaovelle ja oli parkkeranut autonsa vieraspaikalle.
"Moro", sanoin Nikolle kun kiputin oman asuntoni oveen. Omistan tietenkin ovikellon, mutta se on rikki. "Moikka", Niko huikkasi portaista. Joonas avasi oven ja päästi minut sisälle.
"Hei", sanoin hänelle ja otin kenkäni pois. Joonas ei näyttänyt kovin iloiselta ja se huolestutti minua todella paljon. "Onks kaikki hyvin?" kysyin. Joonas pudisti päätään ja ohjasi minut keittiön pöydälle. Sen päällä oli levitetty kuvia Joonaksesta. Ja myös minusta!
"Mitä nää on?" kysyin. Joonas ojensi minulle kirjeen ja luin sen. Se oli Ollilla, missä hän uhkasi meitä. Mitä aion tehdä? Voinko mä edes tehdä mitään muuta? En! En voi! Mitä mä oikeasti teen? Laskin pääni pöydälle.
"Mitä me tehään? Enhän mä voi", sanoin. "Mä tiedän mitä tapahtuu, jos sä et ala seurustella Ollin kanssa", Joonas sanoi. Käännyin katsomaan häntä. Voin arvata mitä Joonas tarkoittaa. En halua mitään pahaa Joonakselle.
"Joonas mä en halua sulle mitään pahaa. Mä en halua luopua susta", sanoin. Joonas halasi minua lujasti eikä päästänyt irti. "Aleksi, mä rakastan sua. Sä oot mulle todella tärkeä", Joonas sanoi. Minäkin rakastan Joonasta. Enemmän kuin Ollia! No, siihen ei paljoa vaadi.
Lähdin kuvien kanssa käymään Ollilla. Toivon, ettei Niko ole siellä enää, mutta petyin kun hän avasi oven. "Onko Olli täällä?" kysyin ja Niko nyökkäsi. Menin olohuoneeseen missä Olli istui sohvalla. Hän kääntyi kun tepastelin hänen luokseen kengät jalassa.
"Mä just äsken imuroin. Jos viitsit niin vie kengät eteiseen", hän sanoi. Ei voi vittuukaa kiinnostaa onko Olli imuroinut nyt vai viis viikkoo sitte.
"Mitä nää on?" kysyin ja heitin kuvat hänen syliin. Kumarruin hänen kasvojen eteen ja sanoin: "Sä et pakota mua mihinkään, etkä tee Joonakselle mitään. Jos sä jatkat, mä haen sulle lähestymiskiellon". Lähdin takaisin ulko-ovelle päin tahalleen kopastellen likaisia kenkiäni lattiaa. "Mä en halua nähdä sua enää ikinä!" lisäsin vielä ennen kuin lähdin rappukäytävään.
"Sä oot ollu aika hiljanen. Onko kaikki hyvin?" Joonas kysyi illalla kun toi teetä minulle. Mitäpä tuohon olisi pitänyt sanoa. Minulla on oikeus olla hiljaa ja miettiä. "Mä vaa. Tai ku siis.. Se Olli", vastasin. En edes tiedä miten olisi pitänyt vastata. En tiedä mitään. Joonas kuitenkin nyökkäsi. Hän taitaa ymmärtää.
"Mä taidan mennä nukkumaan, nähään huomenna", sanoin. Otin teen mukaani ja poistuin makkariini. En tiedä voinko olla juuri nyt oma itseni. Mitä jos Olli tulee yöllä tänne ja tekee jotakin Joonakselle. Minun pitäisi olla hereillä ja seurailla tilannetta.
Laskin teemukin yöpöydälle ja menin makaamaan sängylle tuijottaen kattoa. Tiedän, että Joonas kuitenkin osaa pitää puoliaan, mutta että voiko hän. Ollihan pystyy tekemään vaikka mitä ja Joonas on silloin avuton.
Kierähdin kyljelleni ja suljin silmäni. Entä, jos nukun vähän aikaa ja menen katsomaan tilannetta. Onkohan Joonas jo nukkumassa? Pitäisikö ehdottaa, jos hän vaikka nukkuisi sängyssä ja minä sohvalla? Ei hän kuitenkaan suostuisi. Ehkä vain yritän saada unta.
------- • S:684 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
