Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
Miten olen mennyt tähän suuntaan? Olisin saanut Aleksin, jos en olisi sekaantunut Joonakseen. Mutta kun olen sekaantunut, niin enpä tietenkään saa Aleksia enää. En ainakaan ihan helposti tai nopeasti. Ja miksi Joonas paljasti sen? Mielestäni olin hänelle sanonut, ettei saa kertoa mitään. Joudunko sekaantumaan uudestaan Joonakseen. En haluaisi. Ette te edes varmaan tiedä mistä puhun. Noh, mennäänpä ajassa taaksepäin:
Flashback: Joonas:
Odotin Ollia yhdessä puistossa missä tapaamme aina. Olemme menossa baariin siis. Olli halusi sinne. Sovimme, että tapaamme täällä kello kuusi illalla. Tuttuun tapaan Olli on myöhässä jo puoli tuntia ja täällä on aika kylmä. Nyt on tammikuu ja on oikeasti vitun kylmä.
Vihdoin näin Ollin kävelevän luokseni. Tärisin jo kylmästä. "Vittu viimein. Mikä sulla aina kestää? Miks pitää olla aina myöhässä?" kysyin kun Olli ennätti luokseni. Hän näytti keskaria. "No sori. Älä valita ja mennään", Olli sanoi. Nyökkäsin ja lähdimme kävelemään kohti baaria.
"Haluutko sä nää?" Olli kysyi ja ojensi lapasiaam. Otin ne ja laitoin käsiini. Ainakaan sormeni ei putoa. "Ei kai sua haittaa?" kysyin. Olli pudisti päätään. Pääsimme baariin ja annoin lapaset takaisin Ollille.
-----
Baarin jälkeen olimme umpihumalassa ja kävelimme pihalla. Voisin kuolla hypotermiaan. Haluan sisälle ja kotiin, mutta en pysty ajamaan autoa. Pitäisi odottaa aamuun tyyliin. "Haluutko sä, mulla on hotelli?" Olli kysyi. Ai haluanko? Totta vitussa! "Jooh", sanoin kylmänä. Kävelimme nopeasti -tai niin nopeasti kuin voimme- hotellille ja Olli päästi minut sisälle. Otettuani kengät pois menin sänkyyn ja painoin silmäni kiinni. Nukkuisin tässä vitun hyvin! Lupaan sen. Mikään tai kukaan ei voisi estää minua.
Heräsin keskellä yötä siihen kun tunsin peiton lähtevän päältäni ja huomasin, että joku alkoi riisua vaatteita yltäni. Tajusin sen olevan Olli ja nopeasti kiiruhdin kauemmaksi hänestä. Olli kuitenkin lähestyi ja otti jaloistani kiinni. Hän sai vedettyä farkkuni pois. Hän ei edes yrittänyt ottaa boxereita vaan kiinni jalkojeni väliin kireän köyden.
"Olli, lopeta!" sanoin kovalla äänellä. Olli ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa ja alkoi riisua paitaani. Käytin käsiäni estääkseni häntä jatkamasta, mutta nekin kiinnitettiin sängyn päätyyn. Tiesin, ettei Olli ollut enää niin humalassa ja tiedosti kyllä mitä teki.
"Olli!" huusin jo. Hän vai katsoi minua ja alkoi riisua itseään. Suljin silmäni. En halunnut nähdä sitä kun Olli riisui. Se kuvotti. Olli nousi sängylle ja tällä oli mukanana kortsu ja liukkari. Yritin potkia Ollia jaloilla, mutta en tietenkään onnistunut siinä kun ne olivat sidottu toisiinsa kiinni. "Hei, lopeta. Tää sattuu vähemmän, jos sä et liiku", Olli sanoi. Hän laittoi kortsun päällensä ja levitti siihen liukkaria. Hän työntyi sisääni ja alkoi liikkua heti ja nopeasti.
"Olli, lopeta. Mä en halua!" huusin. Olli ei lopettanut eikä kuunnellut. Hän jatkoi liikkumista. Haluan tappaa itseni. En halua elää enää. Luulin, että Olli olisi kivempi, mutta ei hän ole. Olli oli paras ystäväni. Miten hän voi tehdä näin? Miten? En tajua.
-----
Makasin sängyllä kaiken tämän jälkeen. Olli oli mennyt vessaan ja itse makasin sängyllä vielä. Olli oli ottanut kuitenkin käteni ja jalkani vapaaksi. Käännyin katsomaan vessaan päin kun Olli saapui sieltä. Hän pysähtyi eteeni ja käski nousta istumaan. Hän heitti vaatteeni minulle ja aloin pukemaan niitä.
"Muista, ettet sä sano tästä kellekkään yhtään mitään ja jos sanot, niin mä lupaan, että sä et nää enää uutta päivää", Olli sanoi. Lähdin huoneesta ja juoksin autolleni. Aloin itkemään vuolaasti.
Flashback loppuu: Olli:
Istun sohvall ja mietin seuraavaa siirtoani. Joonas oli paljastanut salaisuuden Aleksille ja hän kyllä tietää rangaistuksen. Minun pitää kyllä suunnitella miten teen sen. En halua joutua vankilaan tai joutua vaikeuksiin siitä. Eikä Aleksikaan saa tietää siitä siis ellei Joonas kerro hänelle. Ainakin saisin Aleksin ilman esteitä. Joonas ei olisi ainakaan tiellä.
Nousin sohvalta ja menin avaamaan yhden olohuoneessa olevan lipaston laatikon ja otin sieltä esiin yhden kansion. Siinä luki "Joonas Porko". Avasin sen ja katsoin kuvia mitä siellä oli. Jos en aio tappaa Joonasta, niin voisin ainakin kiristää häntä. Jos Joonas ei aio antaa Aleksia minulle, julkaisen hänen kuvansa kaikkien nähtäville, mitä olen ottanut hänestä. Minulla on myös Aleksista kuvia. Nekin voivat päätyä julkisuuteen, jos en saa häntä.
Otin puhelimeni ja etsin kuvat sieltä. Minun täytyy tulostaa kopiot kuvista. Tarvitsen niitä. Onneksi minulta löytyy pienikokoinen versio kopiokoneesta, jolla siis voi tulostaa kuvia puhelimelta. Tulostin kuvat ja laitoin ne kirjekuoreen. Aion antaa ne Joonakselle ja kirjoitin kirjeen myös mukaan:
Tiedät, mitä nämä ovat ja tiedät mitä näille tapahtuu, jos et anna Aleksia ja lähde tieltä pois. Minulta löytyy myös Aleksista kuvia ja niillekin käy sama asia kuin niille. Tiedät kyllä kuka olen
Suljin kirjeen ja kirjoitin siihen päälle: "Joonakselle". Aion laittaa kirjeen Aleksin postiluukusta, koska Joonas majailee siellä. Pistin tossut jalkaan ja lähdin alakertaan. Pudotin kirjeen postiluukusta ja lähdin takaisin kotiin. Odotan viestiä Joonakselta. Olin laittanut numeroni kirjeeseen.
Katsotaan saanko Aleksia. Ihan sama aikooko Joonas mennä pois tieltä vai ei, mutta kunhan saan Aleksin, kaikki on hyvin.
------- • S:784 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
