Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
Heräsin sohvalta Ollin päältä seuraavana aamuna. Perseessä tuntui ja tiedän kyllä mikä, mutta se on ihan fine, koska olen kuitenkin Ollin kanssa. Ollikin heräsi ja katsoi minua. Tuijotin Ollia, joka näytti todella söpöltä. Ollin vastaherätty naama on kaikista parhainta mitä ihminen voi koskaan saada.
"Huomenta", Olli sanoi. Naurahdin söpösti, jolloin Olli alkoi pörröttää hiuksiani. Yritin estää häntä, mutta en onnistunut. Olli otti käteni yhteen käteensä, jotten olisi voinut tehdä mitään. "Nälkäää", valitin. Olli naurahti ja lopetti pörröttämisen. "Mennän aamupalalle", hän sanoi.
Yritin nousta, mutta en pystynyt. Perseeni oli niin kipeä. Olli auttoi minut ylös ja kantoi keittiöön. Hän laski minut lattialle. "Mee sää istumaan. Mää teen jotaki aamupalaa", Olli sanoi. Hymyilin tälle ja menin istumaan tuolille odottaen aamupalaa.
"Tossa", Olli sanoi ja antoi minulle lautasen missä on kananmunaa ja pekonia. Rakastan tälläistä aamupalaa enkä ole saanut tälläistä pitkään aikaan, koska olen köyhä eikä ole rahaa ostella ylellisyyksiä. Haha.
"Kiitos", sanoin kun olin syönyt. Nyt olen iloinen ja kylläinen. Olli hymähti hymyillen ja vei astiani pois. "Mä olisin voinut viedä itekki sen", sanoin ja seurasin katseellani kun Olli käveli keittiössä.
"Mutta mä haluan tehdä tän sulle", hän sanoi. Hmph. Kiva. Olli otti minut syliinsä ja kiedoin käteni hänen niskansa taakse. Olli meni istumaan sohvalle ja istuin hänen sylissään. "Ollaan tässä koko päivä", sanoin. Olli nyökkäsi ja pussasi minua naamaan. Se kutitti.
Olin juuri pussaamassa Ollia kun hänen puhelimensa alkoi soida. Ollin oli pakko vastata siihen. Se oli työpuhelu. Poistuin Ollin sylistä ja annoin tämän vastata puheluun. Siinä ei kestänyt kauaa ja Ollin palattua luokseni hän nosti minut ylös sohvalta.
"Pitää käydä toimistolla, tuu", hän sanoi. Mitä? Siis, menenkö mä Ollin mukaan hänen toimistolle? "Olli, enhän mä saa tulla sun toimistolle", muistutin. Olli huokaisi ja katsoi minua. "Aleksi, ala tulla. Mää pyydän sua tulemaan", Olli sanoi. Nyökkäsin.
Lähdimme Ollin toimistolle, jossa oli hänen työkavereita. He tervehtivät minua ja tervehdin heitä takaisin. "Tommi ja Joel, tässä on Aleksi. Mun poikaystävä", Olli sanoi. Hienoa. Ei ehkä olisi tarvinnut esittäytyä, mutta kai se pitää. En ole koskaan tykännyt esittäytyä kellekkään. Se ei ole se mistä tykkään. Ei todellakaan.
Istuin tuolilla ja katselin puhelinta sillä aikaa kun Olli työskenteli kavereidensa kanssa. Minä en voinut täällä tehdä mitään, joten en tehnyt. Lol. Käännyin katsomaan Ollia kun hän tuli ovesta siihen huoneeseen, jossa olen.
"Lähetäänkö?" Olli kysyi ja laittoi avaimensa taskuun. Nousin tuolilta ylös missä istuin ja kävelin Ollin luokse ja nyökkäsin. Olli hymyili ja syleili minua siihen asti, että oli aika lähteä.
Ajoimme takaisin kerrostalon pihaan missä asumme ja menimme Ollin asuntoon. Menin sohvalle ja aloin möyhimään siinä. Olin hetkessä ilmassa ja tajusin olevani Ollin sylissä.
"Lopetatko mun sohvan räjäyttämisen?" Olli kysyi huvittuneena. Entä, jos en? "Eeehkä" vastasin. Olli pudisti päätään ja laski minut lattialle. Seisoin siinä ja tuijotin Ollia. "Nälkä", sanoin.
Katsoin kelloa ja se näytti jo kahta päivällä. Olin viimeksi syönyt aamupalan ja sekin oli joskus kymmeneltä. "Mennään kattoo mitä voi syödä", Olli sanoi ja meni keittiöön. Tarjoitin nälällä sitä, että voitaisiin vaikka tilata jotakin.
"Ollii mä tarkotin, että tilataan jotaki", sanoin. Olli avasi jääkaapin ja laittoi sen kiinni kun kuuli mitä sanoin. Kävelin Ollin luokse ja kiedoin käteni hänen ympärille ja laskin pääni tämän rinnalle. "Jahas. No mitä sä sitte haluat?" Olli kysyi. "Mmmmm mäkki", vastasin.
Tilasimme jotakin ruokaa ja sillä aikaa pelasimme uunoa. Hävisin. Tuliko yllätyksenä. No ei. Juoksin ovelle kun ruoka tuli ja kannoin mäkkipussit ruokapöydälle. Sillä aikaa Olli siivosi kortit pöydältä ja tuli sitten perässä keittiöön. Olin juuri ottamassa ruokia sieltä pussista kun Olli otti käteni pois sieltä ja otti ne sieltä minun puolesta pois. "Olisin mä voinut ottaa ne sieltä", sanoin ja menin istumaan. Olli naurahti ja antoi ruokani minulle.
"Bon appétit", Olli sanoi kun aloitti syönnin. "Kiitos", sanoin. Söimme ruoat ja niiden siivoamisen jälkeen menimme makaamaan sohvalle ruokalevolle. "Oliko hyvää?" Olli kysyi. "Oli", vastasin. Onkohan tänään enää pakko tehdä mitään, koska en jaksa tehdä enää mitään tänään. Söin niin paljon, etten jaksa liikkua tästä yhtään mihinkään.
"Tuu", Olli sanoi tunnin päästä ja nousi sohvalta. Olin kaatua lattialle kun en olisi millään jaksanut nousta. "Minne?" kysyin väsyneenä ja laiskana. "Mennään ulos. Sää virkistyt", Olli vastasi. Ulos!? Virkistyn?! Ehei. En virkistyis.
"Enkä virkisty. Mene ihan itekses sinne. Mä jään nukkumaan tänne", sanoin ja menin maaten sohvalle. Enpä kauaa siinä kerennyt maata kun Olli riuhtaisi mut ylös siitä ja pakotti menemään mukanaan pihalle.
"Mitä me ees täällä tehään?" kysyin alaovella. Olli näytti siltä, ettei itsekään tietäisi. "En mä tiiä. Kävellään ympäriinsä", hän vastasi lopulta ja otti käteni omaansa. Katsoin Ollin lapasia. Ne ovat aika söpöt. Itselläni on vain perus tylsät mustat. Jäin kiinni katselusta.
"Tykkäätkö sä mun lapasista?" Olli kysyi. Irrotin silmäni niistä ja katsoin Ollia. "Eehkä", vastasin. "Ne on söpöt", lisäsin nopeasti, johon Olli nauroi. Ei mitenkään ilkeästi vaan söpösti. Kyll te tiiätte. Mä tiiän sen.
"Voidaanko mennä jo takas. Kylmä", valitin. Emme olleet edes menneet yhtä korttelia pidemmälle. Eli jos kääntyisimme, näkisimme kerrostalomme. "Nyt jo?" Olli kysyi. Nyökkäsin. Hän veti minut lähelle itseään. "Okei", ja myöntyi. Jes. Lähdimme takaisin sisälle ja menin makaamaan sohvalle. Olli heitti päälleni pari tyynyä ja viltin.
------- • S:846 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
