Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
Tänään ei ole mitään tehtävää, joten ajattelin tehdä vähän kouluhommia. Joonaskin meni käymään vanhemmillaan, joten olen yksin. Otin läppärini esille ja menin istumaan ruokapöydän ääreen ja aloin tekemään kouluhommia. Siitä ei mahdannut tulla mitään kun Olli pyöri päässäni. Voisin poistaa eston ja laittaa tälle viestiä nyt kun Joonaskaan ei ole minua estämässä. Puhelmeni on kuitenkin sohvalla enkä jaksa sitä käydä hakemassa, joten se saa jäädä.
Sain juuri kouluhommat tehtyä ja siivosin kirjat ja tietokoneen pois ruokapöydältä. Vein ne makkariini lipaston päälle, missä yleensäkin säilytän kaikkea mahdollista. Onkohan Olli paljon järjestelmällinen kuin minä. Luultavasti.
Menin sohvalle, koska puhelimeni vetää puoleensa ja otin sen käteeni. Huomasin, että Olli on yrittänyt soittaa kolme kertaa. Olin painamassa hänen numeroaan soittaakseni takaisin, mutta muistin, että minun pitäisi pitää väliä häneen. Ja minkä vaikutelman se minusta antaa? Senkö, että annan periksi niin helposti? Ei. En halua, että Olli saa sellaista vaikutelmaa, koska sitten hän ei luovuttaisi ja jatkaisi.
Valitsin Ollin numeron puolesta Joonaksen ja soitin tälle. Joonas ei vastannut, joten heitin puhelimen viereeni. Juuri kun olisin noussut, huomasin Joonaksen soittavan takaisin. Vastasin.
----- Joonas: Anteeksi Aleksi, etten vastannu heti. Mä juoksin just vessasta ja ehit jo lopettaa Aleksi: Ei mitään, kaikki hyvin. Tai.. Joonas: Niin? Aleksi Aleksi: Mä en pärjää ilman sua. Kaikki alla Olli muistuttaa mua ja vaatii, että soitan Joonas: Aleksi, mä tuun niin nopeesti takasin kun vaan pystyn, mutta sä tiiät että oon vielä päivän täällä. Mä tuun huomenna takasi Aleksi: Tiiän ja mä yritän Joonas Joonas: Kiitos, moikka Aleksi: Moikka -----
Eli pitäisi vain yrittää. Miten pystyn siihen? Mitä edes voin tehdä? En mitään. En ainakaan yksin. Voisikohan tölkki kaljaa auttaa? Menin jääkaapille ja otin sieltä kaljatölkin.
Istun sohvalla ja tuijotan eteeni. Tekee mieli vielä kaljaa vaikka olen juonut sitä jo monta tölkkiä. Nousin sohvalta ja kävelin humaltuneena jääkaapille. Siellä ei ollut enää yhtään kaljaa. Päätin, että pitää mennä ostaman, joten lähdin kävelemään eteiseen. Kaaduin kuitenkin lattialle ja kolautin pääni. En pystynyt nousemaan pääkivun takia. Jäin makaamaan lattialle ja vähitellen menetin tajuntani.
Heräsin jostakin vieraasta sängystä. Tai, ei edes tuntunut kovin vieraalta. Ihan kuin olisin aiemmin jo samanlaisessa sängyssä nukkunut. Katselin ympärilleni ja tajusin olevani sairaalassa. Taas. Miten mä tänne päädyin? Mitä tapahtui? Ennen kuin ehdin repiä itseäni irti sadoista erilaisista johdoista huoneen ovi avautui ja Joonas astui sisään. Ihmetyksekseni Olli käveli hänen takanaan.
"Sä oot hereillä", Joonas sanoi kun huomasi minut heränneen. Nyökkäsin. "Mä käyn hakemassa lääkärin", Joonas jatkoi ja lähti huoneesta. Olli jäi seisomaan kauemmaksi. "Sä voit tulla tännekki", sain sanotuksi varovaisesti. Olli katsahti minua ja pudisti päätään. Pelkääkö hän minua? Miksi?
"Mä luulen, ettei meijän pitäis ees jutella. Tai mun olla ees täällä", Olli sanoi. Ymmärrän ja nyökkäsin vaikken haluaisi Ollin lähtevän vielä. Se olisi kuitenkin ehkä parempi, jos hän lähtisi. Luulen niin... "Mä en kyllä haluais, et sä lähtisit. Vielä", sanoin. Olli yritti hymyillä, mutta huomasin, ettei hän ollut varma pitäisikö. "Aleksi, mä oon aika varma, että mä lähden. Ehkä tää oli tässä", Olli sanoi. Hän lähti huoneesta ja jätti minut tänne yksin. Joonas tuli samalla oven avauksella huoneeseen.
"Lääkäri tulee kohta", hän sanoi. Nyökkäsin. Joonas tuli istumaan tuolille sänkyni viereen. "Lähtikö Olli?" Joonas kysyi. Nyökkäsin. En ollut juttelu tuulella nyt. En olisi halunnut Ollin lähtevän, mutta hän päätti niin. En varmaankaan näkisi Ollia enää, jos se on hänestä kiinni. "Halusko Olli lähtee?" Joonas kysyi. En vastannut mitään Joonaksen kysymykseen. "Mä en halua jutella siitä nyt", sanoin. Joonas hymyili: "Okei".
Lääkäri saapui huoneeseen myöhemmin ja katsoi, että kaikki on hyvin. Hänen mielestään pääsisin jo huomenna kotiin, jos kaikki menisi hyvin. Olin kertonut siitä Joonakselle ja hän tulee hakemaan minut kotiin. Lääkäri myös sanoi, että minun kanssa pitäisi olla joku joka tarkkailee kuntoani jne ja Joonas lupautui myös siihen. Voin luottaa aina Joonakseen. Ei olisi yhtäkään tilannetta, etten voisi luottaa Joonakseen.
Seuraavana päivänä lääkäri tuli päästämään minut pois johdoista ja antamaan minulle lääkkeet mitä minun pitäisi ottaa ja reseptin niihin ja neuvoi miten niitä pitää ottaa. Joonas tuli huoneeseen ja kävelimme hänen autolleen pihalle. Sitten lähdimme ajamaan kotiini. Ajoimme musiikin pauhatessa taustalla emmekä puhuneet mitään. Perillä Joonas tuli luokseni ja hänellä oli mukanaan kassi, missä oli vaatteita ja kaikki perustarvikkeet mukana. Joonas siis jää asumaan luokseni siksi aikaa, että tarvitsee.
------- • S:697 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
