Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
"Öh J-Joonas, mitä sä täällä teet?" kysyin. Pidin ovea vain vähän raollaan niin, ettei Joonas näe Ollia. Tiedän, että Olli hiipi huoneeseeni. Joonas yritti kurkkia asuntoon. "Mitä sä katot? Ei mulla oo mitään täällä", kysyin. Joonas katsoi minua hymyillen. "Nii niin. Eipä. Mä kuulin kyllä", Joonas sanoi. Miten helvetissä? "Miten?" kuiskasin hädissäni. "Mä olin tulossa tänne kattomaan sua ja kuulin kaiken. Kuulin myös toisenkin äänen ja mä haluan tietää kuka se on", Joonas sanoi nojaillen seinään. "Ei täällä mitään ole, joten sä voit lähteä", sanoin. Joonas pudisti päätään. Joonas työnsi minut tieltään pois ja käveli peremmälle asuntoon. Suljin oven ja juoksin tämän perään. Ennen kuin Joonas kerkesi avata huoneeni kiinni olevaa ovea kiiruhdin sen eteen. "Aleksi, sä et piilotella multa mitään tai ketään. Päästä mut sisälle tai mä heitän sut pois siitä edestä", Joonas sanoi. En tehnyt mitään. Tuijotin vain Joonasta. Hän kuitenkin piti lupauksensa ja heitti minut olalleen ja laski sohvalle. "Ei Joonas!" huusin kun Joonaksen käsi oli jo oven kahvalla. Hän avasi oven ja pelkissä boxereissa oleva Olli oli näky, minkä me molemmat saatiin.
"Mitä helvettiä!?" Joonas huusi ja kääntyi katsomaan minua. En vastannut mitään vaan tuijotin vain Joonasta. "Aleksi, miksi? Olli?" Joonas kysyi hiljentäen ääntään lopussa. Olli siirtyi hänen taakseen. "Onko siinä joku ongelma?" tämä kysyi. Joonas kääntyi katsomaan häntä säikähtäneenä. "No siis... En mä tiedä. Ei kai, mutta anna mun jutella Aleksin kanssa kahdestaan", Joonas sanoi. Olli jätti meidät kahden kesken.
"Niin?" kysyin. Joonas pudisti päätään ja käski istumaan sohvalle. "Aleksi, voitko sä selittää tän", hän sanoi ja tuli istumaan viereeni. En tiedä, miten selittäisin tämän. Joonas on monta kertaa muistuttanut minua siitä, ettei kannata alkaa leikkimään kenenkään kanssa, koska siinä vain hävijää. Kuitenkin tein sen virheen ja aloin säätämään jotakin Ollin kanssa. Kai voisin sanoa Ollia säädökseni? Eiköhän se ole ihan oikea termi. En kuitenkaan tiedä, mikä tämä meidän juttumme on. "Aleksi rakas, Olli ei ehkä oo mitään parhainta seuraa mitä tiiän ja sä tiedät sen itekki", Joonas sanoi. Nyökkäsin hänelle.
Juttelimme Joonaksen kanssa vielä vähän aikaa ennen kuin hänen piti lähteä. Kun ovi sulkeutui, Olli tuli luokseni ja jäi tuijottamaan minua. En sanonur hänelle mitään, enkä myöskään katsonut silmiin. "Aleksi, olenko mä huonoa seuraa?" Olli kysyi. Nyt vasta katsoin häntä. Pudistin päätäni. "Et. Joonas ei ymmärrä. Ei kukaan", sanoin. Olli ei hymähtänyt, ei tehnyt mitään. Hän lähestyi katseellaan minua. "Sano. Haluatko sä jatkaa mun kanssa. Ja, jos haluat, sun täytyy tietää säännöt", Olli kysyi. Haluanko? Haluan. Haluan! Päätin vain nyökätä ja jättää liika innostukseni pois. Olli alkoi hymyillä. Hän taas sai jonkun leikkiinsä mukaan. Ja tällä kertaa se olin minä. kaikista varoituksista huolimatta. Voiko vielä perääntyä?
"Aleksi!" Ilmeisesti ei. Lähdin kävelemään äänen suuntaan makkariin. Olli istui sängylläni ja katsoi minua. Hän nousi ja käveli varovaisesti ilman kyynersauvoja luokseni. "Sun pitäis-", en ehtinyt sanoa lausettani loppuun kun Olli hiljensi minut. "Sillä ei nyt oo mitään väliä. Ja meillä jäi jotakin kesken", Olli sanoi ja kaappasi minut mukaansa sänkyyn. Hän laski minut alleni ja tuli itse päälleni. Olli nosti jalkani harteilleen ja tuli sisääni. Huokaisin terävästi ja suljin silmäni. Olli alkoi liikkua sisälläni nopeasti eikä antanut tilaisuutta totutella. Miten voinkin unohtaa kuinka iso Olli on vaikka viime kerrasta on vain puoli tuntia.
"Mh Ollih pls hitaampaah", pyysin. En ole tottunut näin nopeaan toimintaan. Tai siis, en ole koskaan ollut näin miehen kanssa. Enkä kyllä naisienkaan. Oikeastaan olen vain runkannut itsekseni. "Mä en ole se joka määrää ja sä tottelet", Olli sanoi. Ai omassa kodissani! NO WAY! "Olli, tää on mun koti ja sä et määrää täällä Aih!" sähisin kun Olli meni syvemmälle. "Aleksi, oo kiltti poika ja ole hiljaa", Olli sanoi.
Olli liikkui sisälläni aina päätyyn asti. Tiesin Ollin tulevan tämän huokauksista. "Äh Olli ootah", yritin sanoa, mutta hän ei tietenkään kuullut minua. Tunsin iljettävää ja pahalle tuntuista nestettä tulevan sisälleni. Olli vetäytyi ulos. Hän ei vieläkään sanonut mitään vaan puki vaatteet päällensä ja lähti makkarista. Toivottavasti ei lähtenyt täältä. En saa päästää häntä pois.
Jäin makaamaan sänkyyn ja käännyin kyljelleni. Vedin peiton päälleni ja jäin miettimään olisiko pitänyt kuunnella Joonasta. Haluan jutella hänelle ja pyytää anteeksi. Olen meistä kahdesta aina se, joka joutuu pyytämään anteeksi typeryyttään. Teen sen huomenna.
------- • S:702 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
