Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
En ole kuullut Ollista mitään pitkään aikaan. Missäköhän hän on? En edes tiedä miksi mietin häntä. Ei minun tarvitsisi. Eikä kannatakkaan. Olli on elämässäni yksi paska. Mutta tykkään hänestä. Pitäisikö minun vain hyväksyä se ja kertoa siitä Ollille? Kaippa. Ehkä teen sen myöhemmin. Pitää ainakin syödä ennen sitä. Nimittäin nyt. On nälkä.
"Mennäänkö johonkin syömään?" kysyin Joonakselta, joka nyökkäsi. Siispä lähdimme etsimään jotakin kivaa raflapaikkaa. Löysimme yhden kivan ravintolan nimeltään Mcdonalds. LOL. Ihan hyvä sekin on. Heh. Tilasimme ruoat ja menimme odottamaan yhteen nurkkapöytään. Emme halua olla ihan silmin nähtävillä. Siksi kaikki ns "sivupaikat" ovat niitä parhaimpia ravintoloissa.
"Olipa hyvää", sanoin nbc:nä Joonakselle kun kävelimme hänen autolleen. Joonas naurahti ja avasi autonsa ovet, jotta pääsemme sisälle. "Joonas", aloitin. Haluan kertoa hänelle päätöksestäni. Joonas käänsi päänsä. "Mä oikeesti rakastan Ollia ja mä haluun kertoo sen hänelle", kerroin. Joonas oli peruuttamassa parkkipaikalta, mutta keskeytti sen. "Mua ei kiinnosta sun mielipitees", sanoin nopeasti ennen kuin Joonas ehtisi sanoa mitään.
"En mä sitä Aleksi. Mä vaan.. Sä tiedät minkälainen Olli on. Sä et saa olla testinukkena sille. Lupaathan ettet oo?" Joonas kysyi. Tietenkin lupaan. Nyökkäsin vastaukseksi. Joonas alkoi hymyillä ja sitten lähti peruuttamaan ja lähti ajamaan takaisin kotiin.
Istuskelin sängylläni puhelin kädessäni ja mietiskelen miten kertoisin Ollille tiedätte kyllä mistä. Stressaavaa tämä on. Todella stressaavaa. Haluaisin kysyä Joonakselta neuvoa, mutta en oikein tiedä. En ehkä kysy. Ehkä laitan vain raa'asti hänelle viestiä.
----- Aleksi:Tota.. Olli. Mulla on varmaankin tunteita sua kohtaan Aleksi:Siis oikeestaan aika paljon Aleksi:Mä en tiedä miten mä olisin tän kertonu Aleksi:Ennen ku kysyt niin kyllä, Joonas antoi luvan Aleksi:Joten älä oo huolissas -----
Olli ei katsonut viestejäni, joten heitin puhelimeni sängylleni ja nousin siitä ja lähdin keittiöön. Joonas oli siellä hääräämässä jotakin, mistä en tiennyt mitään. Menin tämän taakse ja vahingossa säikäytin tämän.
"Sori, oli pakko", sanoin. Joonas katsoi minua tommin seteli- ilmeellä. "Laitoitko sä Ollille viestiä?" Joonas kysyi ja nyökkäsin. "Ei kattonu vielä niitä", jatkoin. Olin juuri menossa olohuoneeseen kun puhelimeni värähti viestin tullessa. Otin puhelimeni ja katsoin mikä ilmoitus se oli. Olli oli vastannu viesteihini. Tai reagoi. En tiedä miten se ottaa.
----- Olli:Aleksi.. Tavataan keskiviikkona xxpuistossa klo 13.00 -----
Okei. Puistossa keskiviikkona. Huusin Joonasta ja hän tuli luokseni. Kerroin asiasta Joonakselle ja hän oli itsekin oikeastaan ihan ok asian kanssa. Huomenna siis olisi keskiviikko. Vähän jännittää. Nimittäin Olli ei antanut mitään vihjeitä siitä, rakastaako hän minua vai ei. Tai siis mitä tässä on tapahtunut niin voin arvata, että tykkää mutta voin toki olla väärässäkin nyt kun itse kerroin rakastavani häntä. No se nähdään huomenna.
"Jos se alkaa jotenki päälle käyväksi nii soita ja tuun hakee sut pois sieltä", Joonas sanoi makkarini ovella illalla. Edelleen pidän siitä, että Joonas on niin ihana ja huolehtivainen. "Joo tietenki, kiitos", sanoin. Joonas hymyili ja ennen kuin lähti, hän sanoi: "Hyvää yötä". Olisin sanonut hänelle takaisin, mutta Joonas ehti laittaa oven kiinni jo, joten en ehtinyt. Suljin silmäni ja odotin vain huomista.
-----
Kävelin kello 12.45 siihen puistoon missä meidän piti tavata ja olin perillä viittä vaikke yksi. Olli oli siellä jo odottamassa ja hänellä oli päällään musta takki, jonka alla harmaa huppari ja mustat farkut jalassaan. Musta pipo vielä koristamassa kiharoita hiuksia. Itselläni oli musta toppatakki, jonka alla musta huppari ja musat lökärit. Värikästä.
Olli hymyili kun huomasi minut ja lähti kävelemään vastaan. Sisimmässäni pelkäsin mitä tästä syntyisi, mutta enköhän minä selviä tästä. Ainakin yritän ja toivon.
"Hei", sanoin. "Hei", Olli sanoi ja ojensi kätensä, jotta voisin ottaa siitä kiinni. Lähdimme kävelemään kohti rantaa, joka oli lumen peitossa. Meri oli jäässä ja aurinko sai sen kiiltämään. Miksi Olli minut tänne toi?
"Mitä me täällä?" kysyin. Olli ei vastannut mitään. Hän käänsi pääni häntä kohti ja painoi huulensa omilleni. Suudelman jälkeen hän sanoi: "Mäkin rakastan sua Aleksi ja mä haluan, että sä tiedät, mä en tee sulle mitään pahaa". En tiedä pitäisikö tuota uskoa. Voihan Olli valehdellakin.
"Oota siinä", Olli sanoi ja lähti kävelemään pois päin. En jäänyt katsomaan hänen loittonevaa selkäänsä vaan jäin katsomaan jäätä. Hetkeä myöhemmin kuulin jonkun kutsuvan nimeäni ja luulin sen olevan Olli.
Käänyttyäni huomasin sen olevan Olli, mutta ei mikään tavallinen. Oikeastaan se oli... En edes tiedä mikä, mutta se kutsui minua luokseen. Jalkani alkoivat viedä minua eteenpäin vaikka yritin estellä. Se ei auttanut.
Lähempänä huomasin, että Ollin vieressä seisoin minä. Olin alkamassa jo hymyillä, mutta se loppui siihen kun Ollin hahmo/henki/joku -en tiedä mikä- potkaisi minut maahan ja alkoi riisua vaatteitani. Tiedän mihin tämä johtaa, joten käännyin pois. En halunnut nähdä sitä.
-----
Hätkähdin hereille ja katsottuani kelloa se näytti 11 aamulla. Tässä olisi onneksi vielä aikaa ennen kuin lähdin. Vai lähdenkö? Entä, jos sama asia tapahtuu kuin unessani? Käännyin katsomaan ovea kun se avattiin ja Joonas kurkisti sisälle. Heti huomattuaan kasvoni, hänen ilmeensä muuttui huolestuneeksi ja hän juoksi luokseni.
"Onko kaikki hyvin?" Joonas kysyi. Nyökkäsin. "Näin vain painajaista. Kaikki hyvin. Kyllä mä pärjään", vastasin. Joonas otti minut halaukseen. "Muista, että soita jos tapahtuu jotakin", Joonas kuiskasi. "Mä muistan.
------- • S:816 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
