We Are Not Made For Each Others// Joel Hokka x Y/n

13. Meijjän ehkä pitäs..

-Ynin pov-

Aamos alkoi itkemään sängyssään. Katsoin kelloa, 1.23. Kävelin Aamoksen pinna sängylle ja huomasin hänen oksentaneen. "Voi helevetti" Sanoin ja nostin Aamoksen sängystään. "Sä oot ihan oksennuksessa" Sanoin. Kohta kuulen, jonkun juoksevan. Kurkistan ovesta käytävälle ja huomaan vessassa valot. Kohta kuulen Aatoksen oksentavan. Onko meillä oksennustauti? Riisuin Aamokselta vaatteet pois, jotka oli täynnä oksennusta. Kävelin sitten Aamos sylissäni vessalle, jossa Aatos halailee pönttöä. "Kaikki hyvin" Sanoin ja silitin pojan selkää. Aamos silitti Aatoksen päätä. Hymyilin Aamoksen teolle, hän on herttainen. "Sä taisit myös sairastua" Sanoin. "Ootko säkin äiti kipee?" Aatos kysyi. "En, mut Aamos oksensi päällensä pinnasänkyyn" Sanoin. "Oksenna kaikki vaan ulos" Sanoin, jolloin Aatos oksensi jälleen. Nyt toivotaan etten minä ja sit Aava sairastuta...

Parin tunnin jälkeen Aatos oli jo nukahtanut ja niin myös Aamos. Itse en saanut unta lainkaan enään. Tein keittiössä kauppa listaa, jotta voin lähteä heti aamusta kauppaan. Kuulen jonkun kävelevän alakertaan. Käännyin katsomaan tulijaa. Aava käveli keittiöön käsi otsalla. "Onks kaikki okei?" Kysyin. "Päähän vaan särkee" Aava vastasi. "Toivotaan ettet säkin tuu kipeeks" Sanoin. "Onks joku kipee vai?" Aava kysyi ja otti särkylääkkeen kaapista. "Aamos ja Aatos oksensi kummatkin.." Sanoin. "Ei... enkai mä saa sitä?" Aava kysyi. Huomasin hänen muuttuvan yhtäkkiä pelokkaksi. "Et toivottavasti, mikä tuli?" Kysyin. "E-ei mitään" Aava sanoi ja nopeasti otti särkylääkkeen veden keran. Katsoin tytärtäni hämmästyneenä. "Kaikki hyvin?" Kysyin. "On, mä meen" Aava sanoi ja lähti takasin ylös. Outoa. Jatkoin kirjoittamaan kauppa lappua. 

Olin palannut takasin makuuhuoneeseen. Aamos oli taas oksentanut ja Aatoskin oli käynyt vielä muutaman kerran. Laitoin Aamoksen takasin nukkumaan, kunnes kuulin nyyhkytystä. LÄhdin hiljaa makuhuoneesta ja kuulin itkun tulevan Aavan huoneesta. Kuuntelin hetken oven läpi, kunnes koputin oveen. "Aava.. mikä on?" Kysyin ja astuin huoneeseen sisälle. Aava istui sängyllään. "Mulla on huono olo..." Aava sanoi. Istuin tuon viereen sängyn reunalle. "Oksettaako?" Kysyin ja silitin Aavan päätä. "Vähän... mut mä en halua" Aava sanoi alkaen itkemään taas. "Mitä sä et halua?" Kysyin. "Mä en halua oksentaa... mua pelottaa" Aava sanoi itkun seasta. "Ei sun tarvii sitä pelätä. Jos se tulee niin se tulee ja se on nopeesti ohi" Sanoin ja halasin Aavaa. "Mitä jos käy samoin kun sillon?" Aava kysyi. Hiljenin. Muistelin sitä aikaa, kun Aava oli viisi. Aava oksensi joka viidestoista minuutti ainakin kahen tunnin ajan ja sillon Aava meinas tukehtua.. Onneksi Joel oli siellä ja pelasti Aavan, mut nyt sitä ei oo.. "Hei, niin ei käy" Sanoin.

"Mitä jos käy?" Aava kysyi itkien. "Voi rakas.. turhaan sä pelkäät. Niin ei käy, mä lupaan sen" Sanoin ja silitin Aavan selkää. "Makkarin ovi on auki, jos tulee joku tai tarviit tukea niin mä oon siellä kyllä" Sanoin. Aava nyökkäsi. Siirsin Aavan hiuksia tuon korvan taakse. "Koitas nukkua nyt" Sanoin. Aava nyökkäsi ja meni maaten. Lähdin tuon huoneesta ja kävin vilkaisemassa Aatosta. Tuo nukkui sikeästi ämpäri kainalossa. Voi pientä. Kohta palasin omaan makuuhuoneeseen.

Eikä kauaa kun kuulen jonkun juoksevan taas vessaan. Menin katsomaan kumpi se oli. Ovi oli kiinni ja kuulin oksennuksen äänen. Se oli Aava. Oksennettuaan kuulin Aavan hengittävän raskaasti. Se kuulosti ihan joltain paniikki kohtaukselta. "Aava, avaatko oven?" Kysyin. Kohta lukko aukesi ja avasin oven. Halasin Aavaa suoraan. "Kaikki on hyvin, kaikki hyvin" Sanoin. Aava itki. Hänen oli hankala saada henkeä. "Rauhotu vaan" Sanoin ja irrotin halista. Silitin Aavan selkää. "Sä vaan oksensit, se on okei" Sanoin. Aava nyökkäsi ja kohta oksensi uudestaan. Silitin tytön selkää. Aatos on tainnut oksentaa jo tarpeeksi tai niin toivon ettei hänen tarvitse just nyt tulla. Istuimme siinä niin kauan kunnes Aava oli valmis. "Sä teit hienosti. Sä olet lähellä jo loppua" Sanoin. Ja lopulla tarkoitan oksentamisen loppumista.. Aava nyökkäsi. Hän lähti takasin nukkumaan. Itsekkin lähdin takasin nukkumaan.

-------------------------------------

Aamulla lähdin yksin kauppaan ja jätin lapset kotiin. Ketään ei ole enään pariin tuntiin oksentanut eli sen pitäisi olla ohitse. Kaupassa kävelin hitaasti lukemalla samalla kauppalistaa. "Jugurttia, seka mehua..." Luettelin itsekseni. Nostin katseeni ja yhtäkkiä huomasin Joelin edessäni. "Ai, säkin täällä" Sanoin ja paransin ryhtini. "Joo... mitäs sä?" Joel kysyi. "Ei täs mitään, oksennus taudissa me ollaan" Sanoin. "Ai sellanen sitten" Joel sanoi. "Joo, unet vähän jäi mut ei se haittaa" Sanoin ja otin seka mehu purkin hyllystä. "Hei, mä aattelin..." Joel sanoi. Katsoin häntä odottaen tuon jatkavan. "Haluisiks sä apua? Tai jos tulisin auttaa lasten kaa?" Joel kysyi. Ollaahan minä sekä lapset pitkään odotettu että Joel palaisi.. "No miksipä ei" Sanoin. "No hyvä" Joel sanoi. "Ooks yksin? Voisit tulla mun kans?" Kysyin. "Oon joo, Joonas on kotonaan" Joel sanoi. Siellähän Joel on nyt asustellut. "Okei, no tehään sit niin" Sanoin ja hymyilin. Joel hymyili kans. Joel autto keräämään kaikki tarpeellinen mitä olin hakemassa ja lähdimme takasin kotiin.

Kotona avasin etuoven ja eka ovella vastassa oli Kayle. "No moi muru" Sanoin. Entistä enemmän hän innostui nähtyään Joelin. "Tulkaas kattoo kuka tuli!" Sanoin ja otin takin ja kengät pois. Kohta Aava, Aamos ja Aatos tuli olkkarista. "ISKÄÄÄ!" Aatos sanoi ja juoksi halaamaan Joelia. "Terve" Joel sanoi ja nosti Aatoksen. Näky sai mutkin hymyilemään. Aatos sekä että Aava ja Aamos on kaikki ikävöinyt Joelia. Tottakai, onhan Joel niiden isä. Joel halasi myös Aavaa ja Aamosta. Aamoksen hän otti omaan syliinsä. "Ai säkin tarviit halin vai?" Joel kysyi Kayleelta. Tuo hyppi Joelin jalkojen jalkoja vasten. "Menkää te olkkariin vaan. Mä meen laittaa ostokset paikalleen" Sanoin. Nuo meni olkkariin ja Aatos oli jo innoissaan jakamassa tapahtumia koulusta. Eihän he ole Joelia nähnytkään kuukauteen...

Olin jo melkein valmis kun joku saapui keittiöön. "Onks sulla ollu mitään?" Kuulin Joelin äänen takaatani. Käännyin ympäri. "No ei oikeestaan" Sanoin. "Sepä hyvä.." Joel sanoi. Olimme hetken hiljaa kunnes Joel avasi suunsa: "Meijjän pitäs ehkä jutella". "Meijjän ehkä pitäs" Sanoin..

----------------------------------

Oon ite kipeenä ja tossa oksennustaudissa ja niin sain mahtavan idea kirjottaa tällässeen luvun..

Ja sain uuden luvun aika nopeesti kirjotettuu. Tän kirjottaminen tuntu jotenkin oudolta kun en oo hetkeen kirjottanut, mut ehkä mä alan taas kirjottaa vähän useemmin.

Sanoja: 956