We Are Not Made For Each Others// Joel Hokka x Y/n

6. Apua!

-Aavan pov-

"Heippa" Sanoin bussi kuskille. Astuin ulos bussista ja lähdin kävelemään kohti kotia. Avaan oven avaimilla. Äiti on kaupassa Aamoksen kanssa. Aatos on kait kotona. "Moi!" Huusin eteisestä. "Moi" kuului olkkarista. Lähdin suoraan keittiöön. "Sun pitäs siivota jälkes" Sanoin. Pöydällä oli leikkuu alusta ja puukko. "Miks tässä puukossa on verta?! Kysyin. Eikai Aatos oo viiltänyt sormeensa tai mitään. "Tapoin sillä hämähäkin" Aatos sanoi olkkarista, jossa hän pelaa pleikkaria. "Puukolla?!" Kysyin järkyttyneenä. "Mihin sä sen tapoit?" Kysyin. "Sinne nurkkaan äidin kukkien viereen" Aatos sanoi. Katsoin kohtaa jossa selkeästi näkyy että siihen on isketty joku. Siinä on myös veri tahra. "Ootko sä tyhmä? Ei puukolla saa tappaa mitään hämähäkkejä" Sanoin. Hän on jo nelosella. Eikö se vieläkään ymmärrä? "Ei ollut paperia" Aatos sanoi. Talouspaperi rulla oli tyhjä. "Hakisit vessasta" Sanoin. "En jaksanut eikä siellä ois ees ollut" Aatos kertoi. "No vaikka ois ollut niin se ei oo jaksamisesta kiinni" Sanoin. 

Siivosin Aatoksen sotkut ja otin itselleni banaanin. Menin huoneeseeni banaanin kanssa. Istuin pöytäni ääreen ja avasin koneen. Aloin kirjottaa äikän esseetä ja samalla söin banaanin. Omassakin huoneessa pitäisi siivota.. 

Essee ei millään haluaisi edistyä vaikka se pitäisi saada huomiseksi valmiiks. Se siis ois voinut alottaa silloin kun se sain eli noin pari päivää sitten, mutta pitäähän se aina jättää vikalle illalle/päivälle. Avasin puhelimeni ja katson ig stooreja läpi. Iskällä ja muilla bändin jäsenillä näyttää olevan mukavaa ympräi eurooppaa. Totta puhuen olen aina vihannut sitä, kun iskä lähti kiertueelle ihan pienestä asti, sillä pelkäsin tietty kaikkea ja pelkäsin ettei se ikinä enään palaa. Turhaan tietenkin pelkäsin, mutta iskähän on ollut poissa useisiin otteisiin elämäni aikana. Tuntuu etten ole viettänyt iskän kanssa melkein lainkaan aikaa elämässäni niinkuin äidin kanssa, jota rakastan myös, älkää ymmärtäkö väärin...

Mutta ymmärrän että maailmalla kiertäminen on ollut iskän unelma jo mun ikäsestä asti, varmaan. Itse tulin tähän maailmaan ehkä vähän väärään aikaan, tai miksi äiti ja iskä oisi halunnut lapsia vasta nyt kun ovat kummatkin yli 40? Itse ainakin haluan lapsia vielä alle 35 vuotiaana, anteeks vaan. Miltäköhän se kaikista iskän ja sen bändin faneista tuntu kun eka iskä löytää jonkun -a.k.a mun äidin- ja vielä myöhemmin saa lapsen? Haha, luin vanhoja uutisia iskästä ja se oli joskus sanonut ettei halua lapsia, mutta nyt sillähän on kolme lasta. Ja miten menikään omasta mielestä?

Oveeni kuitenkin hetken päästä koputetaan. "Juu" Sanoin ja käännyin ympäri tuolillani, että näen ovelle. Ovi aukeaa ja Juliana astuu huoneeseeni. "Mä tiesin että jätit ton esseen vikoille minuuteille" Hän sanoi ja hyppäsi sängylle. "Hyvin tiedetty" Sanoin. "Oon sun bestis, of course mä tiesin" Juliana sanoi. Naurahdin hänelle. "Miten menee?" Kysyin jatkaen kirjoittamista. "Ihan ok, sul?" Juliana kysyi.  "Mites täs, hyvin taitaa muuten mennä paitsi tää essee nyt pilas kaiken" Kerroin. "Tajuun, saman se mullekkin teki" Juliana sanoi. "Miten Aliisalla?" Kysyin. "Äitillä? No mites se, löytänyt uuden miehen ja arvaakko mitä?" Juliana kertoi. "No?" Kysyin. "Sillä on muksuja, eli mä saan luultavasti puol sisaruksia vai mikä onkaan jos äitistä ja siitä miehestä tulee jotai" Juliana kertoi. "Aha, mikä sen miehen nimi on?" Kysyin. "Ei sit mitään hajua" Juliana sanoi. "Sepä kiva" Sanoin.

Puhelimeni alkaa soimaan. "Seela" Sanoin ja vastasin puhelimeen. "Moii" Sanoin. "Moii, missäs hiitelet?" Seela kysyi. "Hiitelen? Ja mikä oli. Mut joo, oon kotona, Juliana on meillä" Kerroin. "Jullen kanssa? Enks mä oo kutsuttu?" Seela kysyi. "Tietty oot. En vaan tullu ajatelleeks, sori" Sanoin. "Ei se haittaa, jos oikeesti haluutte olla kaksin niin se käy paremmin kun hyvin" Seela kertoi. "Eiku tuu vaan. Tarviin muutekin sun apuus. Jullesta ei oo apuu äikässä" Kerroin. "Hei!" Juliana huudahti. "Selvä se, oon tulos. Nähää" Seela sanoi. "Nähää" Sanoin. Puhelu loppu. "Seela tulee" Sanoin. "Okei, kaua sillä menee?" Juliana kysyi. "Kymmenisen minuuttia" Sanoin. "Okei" Juliana sanoi.