New Beginning || Zayn Malik (Completed)

18

//kaikki votee, koska tähän lukuun tarvii tulla 20 votee, ennenku alan kirjottamaan uutta lukuu. Jossei tuu 20 votee sit tää tarina loppuu tähä. Eivaa ei lopu. Sit vaa kestää pidempää et uus luku tulee.

*Zayn*

Makasin sängyssä peiton alla. Lauren makasi selkäni takana, ja luultavasti nukkui. Olen yrittänyt nukahtaa jo ainakin tunnin. Huokaisin hiljaa ja painoin silmäni kiinni. En tiedä mistä lähtien Lauren on alkanut nukkumaan vieressäni, mutta annoin hänen nukkua. Halusin, että hän nukkuu vieressäni. Yritin ajatella kivoja asioita, jotta nukahtaisin.
Havahduin pieneen nyyhkytykseen, joka kuului vierestäni. Hieraisin silmääni ja nousin istumaan. Lauren oli kietoutunut pieneksi palloksi peiton ympärille, ja itki kasvot peitossa. Laskin käteni hänen käsivarrelleen, ja hän hätkähti. Hän käänsi kasvonsa minuun. Näin kyllä, vaikka olikin hämärää.
"Onks kaikki hyvin?" kysyin Laurenilta. Lauren nyökkäsi ja nousi istumaan. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja painoi päänsä kaulaani vasten. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja silitin hänen selkäänsä.
"Mul on menkat ja ne saa mut tunteelliseks. Emmä edes tiedä miks mä itken", Lauren sanoi ja yritti naurahtaa.
"Mä en usko tota, mut okei", sanoin ja rutistin hänet tiukemmin itseäni vasten. Lauren hengitti kiivaasti kaulaani vasten ja yritti rauhoittaa hengitystään. Painoin suukon Laurenin hiuksien sekaan, ja vedin meidät makaamaan. Lauren painautui lähelleni ja piti käsiään paljasta rintakehääni vasten. Lauren alkoi tuhisemaan syleilyssäni, joten oletin hänen nukahtaneen. Painoin omat silmäni kiinni ja nukahdin nopeasti Lauren syleilyssäni.

"Isi?" kuulin Elviran äänen ja hän ravisteli minua hereille. Avasin silmäni ja nousin istumaan sängylle. Sängyn toinen puoli oli tyhjä. Laitoin käteni kohtaan, jossa Lauren oli nukkunut ja se oli kylmä. Hän oli siis ollut jo hetken poissa.
"Missä äiti on?" Elvira kysyi ja nousi syliini istumaan. Siirryin sängyn reunalle istumaan, jotta minun olisi helpompi pitää Elviraa sylissä.
"Eiks se oo alakerrassa?" kysyin ihmeissäni Elviralta. Pieni tyttö pudisti päätään ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Rutistin hänet nopeasti itseäni vasten ja silittelin hänen selkäänsä.
"Ei mitään hätää. Lauren on varmaan vaan kaupassa tai töissä", sanoin ja hyssyttelin Elviraa. Elvira pyyhki naamansa olkapäähäni ja nousi seisomaan reisilleni.
"Isi voidaaks me mennä puistoon?" Elvira kysyi innoissaan. Hän alkoi hyppimään reisilläni, mutta laskin hänet alas.
"Voidaan. Ensin pitää tehä aamutoimet", sanoin Elviralle hymyillen. Elvira lähti äkkiä huoneeseensa. Naurahdin ja nousin ylös sängyltä. Laitoin boksereideni päälle mustat tiukat farkut ja mustan t-paidan jossa oli pääkallon kuva. Laitoin vielä sukat jalkaan. Siirryin peilin eteen ja laitoin hiukseni hyvin. Suihkutin vielä dödöä ja hajuvettä - sopivasti, en liikaa- ja lähdin alakertaan. Menin keittiöön ja otin maidon jääkaapista. Laskin maidon pöydälle ja otin murot kaapista. Otin Elviralle vielä kulhon, lusikan ja mukin. Jätin tarvikkeet pöydälle ja lähdin yläkertaan katsomaan Elviraa. Elvira istui huoneensa lattialla vetäen housuja jalkaansa.
"Tarviiksä apua?" kysyin Elviralta. Hän pudisti päätään ja nousi seisomaan. Hän veti mustat farkkunsa ylös ja laittoi sukat jalkaansa. Hän tuli luokseni hiuslenkki kädessään.
"Voiksä laittaa mun hiukset?" Elvira kysyi ja ojensi ponnaria minulle.
"Joo. Toivottavasti mä osaan vielä", sanoin ja Elvira kikatti sille. Menin istumaan hänen sängyllensä ja Elvira istui eteeni. Lou oli joskus opettanut minut tekemään kaiken maailman lettejä sun muita, joten osasin kai aika hyvin. Laitoin Elviralle ranskalaisen letin hänen hiuksiinsa.
"Valmis. Mä otan vielä kuvan siitä", sanoin ja kaivoin kännykän taskustani. Otin muutaman kuvan letistä ja nousin seisomaan. Elvirakin nousi ja lähti juosten alakertaan. Menin hänen perässään. Elvira istui jo tuolillam. Kaadoin hänelle muroja kulhoon ja laitoin maitoa sekaan. Istuin Elviraa vastapäätä pöytään ja otin kännykän käteeni. Lähetin Loulle viestillä kuvan Elviran letistä ja kirjotin siihen "osaan vieläkin ;)". Lähetin viestin ja laitoin kännykkäni lukitukseen.

Elvira laski liukumäestä innoissaan. Olimme olleet puistossa ainakin puoli tuntia jo. Elvira juoksi luokseni hengästyneenä.
"Isi mä haluun jätskiä!" Elvira huudahti ja osoitti jätskikioskia vähän matkan päässä.
"Okei haluuksä tulla mukaan vai jääksä leikkimään?" kysyin Elviralta.
"Leikkimään. Mä haluun mansikkaa", Elvira sanoi innoissaan.
"Okei. Sä et saa lähtee tästä puistosta mihinkään etkä kenenkään mukaan. Muuten sä et saa jätskiä", sanoin katsoen Elviraa silmiin. Elvira nyökkäsi ja juoksi takaisin likumäki systeemille. Lähdin jätksikioskille ja pidin Elviraa koko ajan silmällä. Jätskikioski oli ehkä viidenkymmenen metrin päässä leikkikentästä, ja tästä näki koko ajan leikkikentälle. Odotin jonossa jonkun vanhan naisen takana. Vanha nainen kääntyi ympäri ja ilmeisesti tunnisti kuka olen.
"Sähän oot se julkkispoika", vanha nainen sanoi ja hymyili ystävällisesti.
"Joo niin oon", sanoin naurahtaen. En jättänyt Elviraa hetkeksikään pois silmistäni.
"Saanks mä ottaa kuvan susta? Mun lapsenlapsi tykkää susta niin paljon", vanha nainen kysyi. Vastasin hänelle myöntävästi. Hän kaivoin vanhan aikaisen kännykän pois laukustaan ja otti kuvan minusta. Hän kiitti vielä, ja kääntyi asioimaan kassalla. Tuollaisesta minä tykkään, että kysytään lupa saako ottaa kuvan eikä väijytä jossain puskassa ja oteta salakuvia. Tiesin kyllä, että julkisuuteen kuuluivat salakuvat, mutta kyllä se välillä häiritsi. Vanha nainen lähti pois jäätelönsä kanssa ja menin tiskille tilaamaan.
"Yks mansikkapallo kippoon", sanoin nuorelle naismyyjälle hymyillen. Nainen alkoi tekemään mansikkapalloa, ja minä pidin katseeni Elvirassa. Hän laski jäätelön tiskille ja laittoi siihen kertakäyttölusikan.
"Se tekis 3 puntaa", myyjä sanoi hymyillen. Annoin hänelle vitosen ja käskin pitämään vaihtorahat. Lähdin jäätelön kanssa takaisin leikkikenttää kohti. Näin joukon ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet mustaan ja heillä oli kamerat. He olivat hiekkalaatikon ympärillä. En nähnyt Elviraa missään, joten kävelin ripeästi hiekkalaatikolle. Näin Elviran itkemässä keskellä ihmisiä, jotka ottivat kuvia hänestä. Tuupin ihmisiä pois edestä, ja jäätelö taisi läsähtää jonkun olkapäähän. Nostin Elviran syliini, ja hän hautasi kasvonsa olkapäähäni.
"Mitä ihmettä te kuvittelette tekevänne? Ahdistelette pientä lasta ja otatte hänestä kuvia? Poistatte joka ikisen kuvan, jonka otitte, tai mä käsken lehtien irtisanomaan teidät. Voisitte hiukan ajatella muitakin ihmisiä", sanoin kovaan ääneen ihmisporukalle, hilliten kielenkäyttöäni. Olisin kiroillut heille päin naamaa, jos Elvira ei olisi ollut sylissäni. Lähdin Elviran kanssa autolleni. Istuin pelkääjän paikalle ja lukitsin ovet nappulasta. Elvira itki olkapäätäni vasten. Hyssyttelin ja silitin hänen selkäänsä.
"Tekiks ne sulle jotain?" kysyin. Elvira pudisti päätään.
"Ne-ne va-vaan kyseli k-kysymyksiä", Elvira änkytti kaulaani vasten.
"Vastasiksä niille?" kysyin Elviralta. Hän pudisti päätään. Suukotin hänen päätään ja nostin hänen päänsä olkapäältäni.
"Mä en olis saanu jättää sua yksin sinne", sanoin ja pyyhin Elviran kyyneleet pois.
"Ei se ollu sun vika", Elvira sanoi ja kietoi kätensä kaulani ympärille.
"Mä rakastan sua, isi", Elvira sanoi ja rutisti itseään minua vasten.
"Mäki rakastan sua", sanoin ja painoin suukon Elviran korvan viereen.

Istuin sohvalla ja Lauren ei ollut vieläkään tullut kotiin. Laitoin Elviran jo nukkumaan. Hän nukahti nopeasti kun luin kirjaa. Odottelin Laurenin palaavan kotiin. Katselin telkkarista jotain tylsää saippuasarjaa. En edes muistanut ohjelman nimeä. Elvira oli ihmetellyt koko illan missä Lauren oli, mutta unohti sen heti kun pääsi suihkuun. Kävimme ostamassa hänelle kimallesaippuaa, josta hän tykkäsi. Se oli suloista, kun Elvira kikatti hieroen saippuaa itseensä. Kuulin oven aukeavan ja menevän kiinni. Nousin sohvalta ja menin eteisen ovi aukolle.
"Nyt sä saat kertoa missä sä oot ollut koko päivän ja miks", sanoin päättäväisesti. Lauren kohautti olkiaan ja käveli ohitseni. Otin häntä käsivarresta kiinni, jottei hän pääsisi pidemmälle.
"Ja sä myös kerrot miks sä oot itkeny lähiaikoina", sanoin huomaten hänen taas itkuiset kasvonsa.

//anteeksanteeksanteeks! Must tuntuu et näillä luvuilla kestää aina ihan hirveen kauan. Toivottavasti jaksatte odottaa ain uutta lukuu! Oon ehk aik ilkee, ku en vieläkää kertonu miks Lauren on itkeny nii paljo viime aikoin ;D kertokaa kommenteissa arvauksia, miks Lauren on itkeny niin usei, ja sit nähdää jos joku oli oikees!