New Beginning || Zayn Malik (Completed)

16

*Lauren*

Siitä on kulunut viisi päivää kun oksensin ekan kerran. Olen joka aamu herännyt ja juossut oksentamaan. Vatsani oli myös helvetin kipeä, mutten ollut kertonut mitään Zaynille. Istuin työpaikkani taukotilassa sohvalla ja olin kumartuneena jalkojeni päälle. Tämä asento lievitti vatsakipua. Hengitin syvään ja pidin silmiäni kiinni. Taukotilan ovi aukesi ja nousin istumaan kunnolla.
"Onks sulla kaikki okei?" kuulin vieraan äänen kysyvän. Käänsin katseeni kohti tulijaa ja huomasin hänen olevan yksi työntekijöistä. En millään saanut hänen nimeään päähäni, joten annoin olla.
"Joo", sanoin hiljaisella äänellä ja katsoin käsiäni.
"Et sä näytä siltä. Oot kalpee ja sun otsa näyttää hikiseltä", mies sanoi ja katsoi minua kysyvästi. Väläytin hänelle tekohymyn ja nousin seisomaan. Lähdin ulos taukotilasta, takaisin töiden pariin. Menin tyhjään elokuvasaliin ja aloin kerätä suurimpia roskia penkkiriveistä. Sain roskat kerättyä ja istuin yhdelle pehmeälle penkille. Otin puhelimen housujeni taskusta ja etsin Zaynin numeron. Odottelin hetken aikaa, kunnes Zayn vastasi.
"Moi, onks kaikki okei?" Zayn vastasi. En ikinä soittanut hänelle töistä.
"Joo. Voiksä hakee Elviran päiväkodista tänään?" kysyin ja yritin hymyillä, sillä hymyily kuuluu äänestä.
"Joo. Mihin aikaan sä tuut kotiin?" Zayn kysyi puhelimen toisesta päästä.
"Emmä tiiä. Käyn asioilla", sanoin puhelimeen. Elokuvasalin ovi aukesi ja sen edessä oli mies. En tiennyt mitä hän halusi, mutta nousin ylös ja lähdin kävelemään ulos.
"Okei. Nähdään sillon", Zayn sanoi ja lopetti puhelun. Työnsin kännykkäni taskuun ja menin ulos salista. Mies meni sisälle saliin - hän taisi olla työntekijä - ja sulki oven perässään. Menin alakertaan tiskille ja aloin täyttää popparikippoja. Tunti enään, niin työni loppuisivat.

Menin sairaalan liukuovista sisään. Menin lääkäripuolelle ja varasin ajan itselleni. Minut käskettiin istumaan penkille ja odottamaan omaa vuoroani. Vastaanotto nainen oli sanonut odotusajaksi korkeintaan puoli tuntia. Otin puhelimen käteeni ja selasin sosiaalisia medioitani. Vartin odottelun jälkeen, puhelimeni alkoi soida. Muutama ihminen katsoi minua ilkeästi. Vastasin puheluun, edes katsomatta soittajaa.
"Moi", sanoin. Minulla ei ollut mitään hajua kuka minulle soitti.
"Äiti?" Elviran ääni sanoi kysyvästi. Huokaisin helpotuksesta, en siis joutunut kestämään mitään kaupittelevia naisia.
"Mitä rakas?" kysyin ja hymyilin.
"Millon sä tuut kotiin?" Elviran ääni kysyi.
"Ei mulla kauaa mee enää", vastasin ja kiersin katseellani odotushuonetta ympäri.
"Mulla on ikävä", Elvira sanoi ja niiskaisi. Itkikö hän?
"Mullakin sua", sanoin ja hymyilin. Elvira nauroi linjan toisessa päässä. En siis uskonut, että hän itki.
"Onks kaikki kunnossa?" kysyin vaihtaen äänensävyni aika vakavaan.
"Isi sano että mä oon kipee ja se peitteli mut sänkyyn ja anto pelata padillä", Elvira selitti. Elvirako kipeä? No se nähdään kun menen kotiin.
"No sit sun kannattaa kuunnella isiä", sanoin ja huoneesta astui ulos naislääkäri.
"Lauren Weller?" lääkäri sanoi kysyvästi. Nousin penkiltä ja lähdin kävelemään ovelle päin.
"Äitin pitää nyt mennä. Nähdään kohta ja mä rakastan sua", sanoin puhelimeen. Lääkäri hymyili minulle ja menin sisään huoneeseen. Istuin tuolille ja laskin käsilaukun lattialle.
"Mäki rakastan sua", Elvira sanoi. Lopetin puhelun ja laitoin puhelimen takin taskuun.
"Nonii , mikäs sua vaivaa?" lääkäri kysyi ystävällisesti hymyillen. Hän nojasi pöytäänsä samalla istuen työtuolillaan.
"Mä oon oksentanu muutamana aamuna ja mulla on ollut vatsakipua", selitin lääkärille. Hän nyökkäsi.
"Onko tällästä ollu aiemmin?" lääkäri kysyi ja katsoi minuun.
"Ei.. Eiku ompas. Sillon kun olin raskaana", sanoin. En kai voinut olla raskaana? Enhän minä ollut edes harrastanut seksiä kenenkään kanssa?
"Ooksä harrastanu suojaamatonta seksiä?" lääkäri kysyi.
"No yhdestä illasta mulla ei oo muistikuvia kun olin aika kännissä", sanoin ja punastuin hieman.
"Voisiko silloin olla tapahtunut niin?" lääkäri kysyi edelleen katsoen minua.
"Joo", vastasin. Eihän meillä ollut edes aamulla vaatteita päällä kun heräsimme, ja jos en väärin muista niin Zaynin kädet olivat ympärilläni kun heräsin.
"Haluaksä et me varmistetaan ootko sä raskaana vai kelpaaks sulle tää tieto?" lääkäri kysyi ja naputteli jotain tietokoneella.
"Varmistetaan", vastasin. Lääkäri nyökkäsi ja naputteli lisää tietokoneella. Pian huoneeseen tuli sisään nainen työntäen pientä pöytää, jolla oli tarvikkeita.
"Otetaan verikoe ja sitten nähdään ootko sä raskaana", lääkäri sanoi hymyillen. Otin takin pois päältäni ja nostin paitani hihan niin, että kyynärtaive oli paljaana. Sairaanhoitaja puhdisti kohdan ja etsi sopivaa kohtaa neulalle. En voinut katsoa tapahtumaa, tai olisin luultavasti pyörtynyt.

Olin kotioven takana. Minä olin raskaana. Vauva oli jo viikon vanha. Ei sitä vielä vauvaksi voinut sanoa. En uskaltanut mennä sisälle, ja kohdata Zayniä. En halunnut kertoa hänelle. Entä jos hän ei haluaisi toista lasta kanssani? Tästä lähin en saanut nostella mitään painavaa, enkä urheilla rankasti. Hän varmasti huomaisi ennen kuin ehdimme muuttamaan pois. Koputin oveen, sillä olin unohtanut avaimet sisälle. Pian Zayn avasi oven ja hymyili minulle. Hymyilin hänelle takaisin. Hän kietoi kätensä ympärilleni.
"Missä sä olit?" Zayn kysyi rutistaen minua vieläkin itseään vasten.
"Mä kävin pankissa hoitamassa raha-asioita", valehtelin. Zayn nyökkäsi ja irrotti minusta. Otin kengät pois jalastani ja ripustin takin naulakkooni. Jätin käsilaukkuni eteiseen.
"Onks Elvira kipee?" kysyin Zayniltä samalla kun kävelin keittiöön.
"Sillä on vähän lämpöö ja nenä vuotaa", Zayn selitti.
"Nukkuukse?" jatkoin kyselyä.
"Emmä tiiä. Se halus jäädä yksin, joten mä jätin sen yksin", Zayn sanoi kohauttaen olkiaan. Nyökkäsin ja otin jääkaapin ylähyllyltä jugurtin. Tiedän, että minun pitäisi syödä enemmän, muttei tehnyt mieli. Söin jugurtin ja heitin jugurttipurkin roskikseen. Lähdin yläkertaan ja menin Elviran huoneen ovelle. Koputin oveen ja menin sisään. Elvira makasi sängyllä halaten nalleaan. Hän silmänsä oli täynnä kyyneliä. Kiiruhdin hänen luokseen ja polvistuin sängyn viereen.
"Älä itke rakas", sanoin ja suukotin Elviran otsaa. Siirsin hänen hiuksensa korvan taakse. Elvira nousi syliini istumaan ja kiersi kätensä kaulani ympärille. Rutistin hänet tiukasti itseäni vasten.
"Mikä hätänä kulta?" kysyin ja silitin hänen selkäänsä. Elvira nyyhkäisi ja niiskaisi.
"Mä-mä haluun ti-tietää kuka mu-mun oikee isä on", Elvira änkytti. Rutistin hänet tiukemmin itseäni vasten.
"Me voidaan selvittää se", sanoin ja hyssyttelin häntä. Huomasin Zaynin oven raossa ja hän näytti surulliselta. Hän lähti pois oven raosta ja kuulin hänen niiskaisevan käytävässä.
"Tuntuuko susta kipeeltä?" kysyin Elviralta. Hän nyökkäsi ja nostin hänet sänkyyn. En saisi nostella Elviraa enää, sillä hän oli liian painava siihen vaikka pieni olikin.
"Nuku vaan. Mä rakastan sua", sanoin ja painoin suukon Elviran otsalle. Peittelin hänet ja annoin hänen pehmolelunsa hänen kainaloon. Jätin huoneen oven raolleen ja lähdin Zaynin huoneelle. Menin huoneeseen sisään koputtamatta, ja Zayn istui sängyllä katse käsissään. Istuin hänen viereensä. Istuimme siinä hetken hiljaisuudessa, kunnes Zayn puhui.
"Musta tuntuu et mä en oo tarpeeks Elviralle", Zayn sanoi hiljaa ja näpläsi sormiaan. Kiedoin toisen käteni hänen ympärilleen ja nojasin häneen.
"Tietenkin oot. Se vaan hämmenty ku se ei tiedä ketä sen isä on", sanoin ja painoin pääni Zaynin olkapäälle. Zayn nojasi päällään päähäni ja huokaisi.
"Niin kai", Zayn vastasi. Hän veti minut syliinsä istumaan hajareisin ja rutisti minut itseään vasten. Tämä tuntui hyvältä ja oikealta. Hetken meinasin jo kertoa Zaynille raskaudestani, mutten sanonut siitä mitään.

//sori sekavasta ja lyhyestä luvusta. Ja joo Lauren on raskaana, mut kaikki ei oo niin yksinkertasta.

Nyt teillä on viimenen kerta vaikuttaa minkä tarinan alotan!

Eli alotanko jatko-osan I want youlle?
Vai alanko suomentamaan Larry tarinaa?
Vai alotanko kirjottamaan ihan uutta tarinaa (todennäköisesti Larry)?

Votetkaa⭐️ rakastan teitä kaikkia!❤️