New Beginning || Zayn Malik (Completed)

17

*Lauren*

Heräsin taas kerran pahaan oloon. Nousin sängystä ja menin vessaan. Lukitsin vessan oven ja kyykistyin pöntön viereen. Odottelin hetken, kunnes oksennus nousi kurkustani ylös. Oksensin pää pöntössä. Tämä ei tuntunut kivalta. En tykännyt oksentaa, se tuntui hirveältä. Sain oksentamisen loppumaan ja vetäisin pöntön. Pesin hampaani vessan peilin edessä ja huuhdoin suuni. Hengitin syvään ennen kuin lähdin vessasta. Menin suoraan alakertaan, tietämättä kellon aikaa. Istuin keittiön pöydän ääreen ja pidin päätäni käsieni välissä. Mitä teen? Aionko pitää tämän lapsen vai en? Aionko kertoa Zaynille? Aion kyllä pitää tämän lapsen, mutten ollut varma kerronko Zaynille. Ei hän välttämättä huomaisi, jos muutamme pois ennen kun vatsani on kasvanut liikaa. Sen jälkeen en vain pitäisi yhteyttä häneen mitenkään. Ei. En voisi tehdä sitä Elviralle, enkä itselleni. Tiedän, että olen ihastunut Zayniin, eikä sitä voi kieltää kukaan. Mutte entä jos Zayn ei halua tätä lasta? Sitten en tiedä mitä teen. Eli, minun on pakko kertoa Zaynille jossain vaiheessa. Teen sen kun olen valmis. Ja se Elviran isä juttu. Miten helvetillä minä sen muka selvitän? Ehkä aloitan sillä, että kysyn pojilta olivatko he noin viisi vuotta sitten baarissa. Ja mistäköhän he sen voisivat muistaa? Ihan sama. Jos he muistavat olleensa baarissa, minun täytyy pyytää heitä luovuttamaan DNA näytteet. Täytyy käydä luovuttamassa Elviran DNA näyte vielä ennen.
"Miks sä oot nyt jo hereillä?" kuulin Zaynin äänen kysyvän. Nostin katseeni Zayniin, ja hän seisoi ruokapöydän toisella puolella ilman paitaa, pelkät shortsit jalassa. En saanut katsettani irti Zaynin vatsasta. Hänellä oli niin hyvät lihakset.
"Ööh mä heräsin enkä saanut unta. Mitä kello on?" selitin hiljaisesti. Zayn siirtyi jääkaapille ja otti tuoremehun sieltä.
"Puol kuus", Zayn vastasi ja otti hörpyn suoraan purkin suusta. Mitä helvettiä? Olin herännyt viiden jälkeen ja olin jo ylhäällä. Outoa.

Herättelin Elviraa.
"Elvira. Aika herätä", sanoin ja ravistin tyttöä pienesti. Elvira mumisi jotain ja kääntyi toiselle kyljelleen.
"Elvira oikeesti. Sä myöhästyt päiväkodista", sanoin. Elvira hieroi silmiään ja nousi istumaan. Hän näytti niin väsyneeltä, kun vain voi olla.
"Äiti. Emmä jaksa", Elvira vinkui ja näytti surkealta. Häntä kävi sääliksi, mutta hänen oli pakko mennä päiväkotiin. Minulla oli tänään muita asioita hoidettavana, vaikka oli vapaapäivä. Nousin seisomaan ja otin Elviran syliini. En saisi nostella enään Elviraa, koska hän oli liian painava.
"Äiti kylmä", Elvira sanoi ja käpertyi lähemmäs minua. Hänellä oli vain pikkuhousut jalassa, joten en ihmetellyt. Menin hänen vaatekaapilleen ja otin sieltä suht paksut kolitsihousut ja t-paidan. Autoin ne Elviralle päälle ja lähdimme alakertaan. Zayn istui ruokapöydän vieressä juomassa teetä. Hän nosti katseensa meihin ja hymyili.
"Isi", Elvira sanoi ja kurotti kätensä kohti Zayniä. Laskin tytön Zaynin syliin istumaan.
"Huomenta", Zayn sanoi ja painoi suukon Elviran otsalle. Elvira hymyili unisesti ja painautui Zayniä vasten. Hän kietoi kätensä Zaynin ympärille, ja Zayn kietoi omat vahvat kätensä Elviran hoikan vartalon ympärille. Hymyillen käännyin hellan puoleen. Laitoin kattilaan vettä kiehumaan ja otin kaapista kaurahiutaleet odottamaan.
"Pitäiskö mun herättää Elvira? Se nukahti heti", Zayn kysyi. Käännyin heihin päin ja Elvira tosiaan nukkui Zayniä vasten. Kävelin heidän luokseen ja laitoin käteni Elviran otsalle. Se tuntui lämpimältä, mutta laitoin toisen käteni Zaynin otsalle. Elviran otsa oli huomattavasti kuumempi.
"Musta tuntuu et sillä on kuumetta. Missä sulla on kuumemittari?" kysyin Zayniltä. Zayn mietti hetken, kunnes vastasi.
"Kato onks tossa mikron yläpuolella", Zayn sanoi ja nyökkäsi päällään kohti mikroa. Vesi melkein kiehu jo, muttei ihan. Avasin kaapin, joka oli mikron yläpuolella. Nousin varpailleni, jotta näkisin paremmin. En kuitenkaan nähnyt vieläkään. Laitoin käteni alahyllylle ja aloin tunnustella. Käteeni osui jotain kovaa ja suippoa. Nostin sen niin, että pystyin näkemään sen. Kuumemittari. Suljin kaapin, ja menin takaisin Zaynin luo. Laitoin kuumemittarin Elviran korvaan, ja se piippasi nopeasti.
"39.3", luin suoraan näytöltä.
"Aika paljon", Zayn sanoi ja hänellä oli huolestunut ilme kasvoillaan.
"Mm. Voiksä viedä sen yläkertaan nukkumaan?" kysyin Zayniltä. Hän nyökkäsi ja nousi seisomaan Elvira sylissään. Hän lähti yläkertaan, ja minä jäin keittelemään puuroa.

Kaivoin puhelimeni taskustani. Olin kekustan kauppakeskuksessa. Olin saanut palkan tänään, joten voisin käyttää hieman rahojani. Valitsin yhteystiedoistani Niallin numeron, jonka olin saanut Zayniltä. Puhelu tuuttasi muutaman kerran.
"Haloo?" Niallin ääni sanoi puhelimen toisesta päästä. Ymmärsin, ettei hän vastaa omalla nimellään. Jos fanit saisivat vahingossa hänen puhelinnumeronsa tietoonsa, hän ei saisi hetken rauhaa.
"Lauren täällä. Onks sulla hetki aikaa?" kysyin Niallilta. Istuin samalla itse alas penkille. Ristin jalkani ja naputtelin kynnelläni toista polveani.
"Joo", Niall sanoi ja kuulin linjan toisesta päästä naurua.
"Muistaksä yhtään ootteks te ollu jätkien kans baarissa viis vuotta sitten?" kysyin. Ei hän mitenkään voisi muistaa. Varsinkin jos hän on ollut silloin kännissä.
"Kyl mulla joku harmaa mielikuva on et me oltais oltu. Kuinka niin?" Niall kysyi. Huokaisin pienesti, tuskin Niall sitä kuuli.
"Elvira haluu tietää kuka sen oikee isä on ja mulla ei oo mitään hajua miten mä saisin sen selville, joten mun täytyy kysyä teiltä nyt ihan varmuuden vuoksi", selitin.
"Okei. No tarviiksä meiän DNA:ta siihen?" Niall jatkoi kyselyään.
"Luultavasti", vastasin yksinkertaisesti. Hengitin syvään. Vatsaani alkoi nipistellä, ja tiesin sen johtuvan raskaudesta. Painoin toisella kämmenelläni hellästi alavatsaa. Ei se juurikaan kipuun auttanut.
"Puhutaaks myöhemmin lisää? Oon just Liamin kanssa", Niall ehdotti. Nyökkäsin, kunnes tajusin ettei Niall sitä nähnyt. Naurahdin hieman typeryydelleni.
"Joo. Kuullaan", sanoin ja lopetin puhelun. Laitoin puhelimen takaisin taskuuni ja huokaisin.

*Zayn*

Makasin sängylläni ja katsoin Netflixiä. Sieltä tuli joku ihan hyvä elokuva. Olin nähnyt sen kerran aiemminkin, joten en kiinnittänyt siihen niin kovasti huomiota.
"Isi?" kuului hiljainen ääni oven suusta. Käänsin katseeni Elviraan ja hymyilin.
"Tuu tänne, rakas", sanoin hymyillen. Elvira kiipesi viereeni sängylle ja tuli makaamaan viereeni.
"Voidaanko nukkua yhdessä?" Elvira kysyi. Tottakai suostuin. Sammutin Netflixin ja nousin sulkemaan verhot. Huoneeseen tuli pimeää, ja menin Elviran viereen makaamaan. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin suukon hänen otsalleen.

"Isi?" Elvira sanoi ja puristi hauistani. Avasin silmäni ja katsoin tyttöön. Hänellä oli punaiset posket ja pieni hymy huulillaan.
"Niin?" kysyin Elviralta. Hän näytti suloiselta.
"Nälkä", Elvira sanoi ja ryömi lähemmäs minua. Nousin Elvira sylissäni seisomaan ja lähdin alakertaan. Laskin tytön kiettiön pöydän viereen. Käännyin jääkaapille ja otin ulos kananugetteja.
"Kuinka monta sä haluut?" kysyin Elviralta ja näytin hänelle pakettia. Hän mietti hetken, kunnes näytti sormillaan kahta. Otin lautasen kaapista ja laitoin sille kaksi kananugettia. Laitoin lautasen mikroon ja mikron päälle. Istuin Elviraa vastapäätä ja katsoin tyttöä.
"Onks sulla jo parempi olo?" kysyin Elviralta.
"Joo. Enää ei oo niin kylmä", tyttö sanoi ja hymyili. Hänen kuumeensa oli varmaan laskenut, jos hänellä ei ollut enää kylmä.
"Hyvä", sanoin hymyillen. Elvira hymyili minulle takaisin. Mikro piippasi ja nousin ylös tuolilta. Otin nugetit pois mikrosta ja laitoin ne pöydälle Elviran eteen. Otin laatikosta haarukan ja ojensin sen Elviralle.
"Mitä sä haluat juoda?" kysyin Elviralta ja avasin samalla jääkaapin.
"Limua!" Elvira huusi innoissaan. Huokaisin ja otin limupullon jääkaapista. Laitoin sen pöydälle ja otin kaapista muovimukin Elviralle. Kaadoin mukin puolilleen limpparia, ja siirsin sen lähemmäs Elviraa. Ulko-ovi aukesi ja meni kiinni. Hetken päästä Lauren käveli keittiöön ja näytti yllättyneeltä nähdessään meidät. Hänen ripsivärinsä olivat levinneet ja silmät punaiset. Hänen poskensa olivat hieman märät.
"Kulta, mitä on tapahtunu?" kysyin ja rutistin Laurenin halaukseen. Lauren painoi päänsä rintakehälleni ja hengitti syvään.
"Äiti miks sä oot surullinen?" Elvira kysyi ja halasi meitä molempia. Siirsin toisen käteni niin, että se oli Elviran selällä.
"Ei se oo mitään", Lauren sanoi ja vetäytyi irti minusta. Hän pyyhki poskensa kuiviksi ja kyykistyi Elviran eteen.
"Syö vaan loppuun. Mä käyn ylhäällä ja tuun kohta takas alas", Lauren sanoi ja suukotti Elviran otsaa. Hän nousi ylös ja lähti yläkertaan. Mitä helvettiä?

//sori tää on lyhyt ja että tällä kesti niin kauan tulla, mut en oo vaan jaksanu kirjottaa. Ja nyt kun on taksvärkki päivä, ni mulla oli vähän aikaa. Vaik mun kyl pitäis lukee kokeisii ja käyd lenkilläki, mut tää meni etusijalle :) en lupaa uudesta luvusta mitään, mut yritän saada mahdollisimman nopeesti!