New Beginning || Zayn Malik (Completed)

15

*Lauren*

Harry ja Louis olivat tulleet takaisin ainakin kymmenen ison muovipussin kanssa. Niissä oli ollut farkkuja, paitoja, alusvaatteita, sukkia ja collegehousuja. En olisi todellakaan tarvinnut niin paljoa, mutta sen siitä saa kun lähettää maailmankuulut ihmiset kaupoille. Viikkasin vaatteita kaappiin. En riisunut Zaynin vaatteita pois päältäni, koska ne olivat mukavat. Suljin vaatekaapin oven ja keräsin lattialta pyykit. Lähdin niiden kanssa kodinhoitohuoneeseen. Tyhjensin pyykkikorit ja heitin kaikki vaatteet pyykkikoneeseen. Laitoin pyykkikoneen päälle ja lähdin pois kodinhoitohuoneesta. Menin olohuoneeseen, jossa Elvira leikki parilla barbillaan - jotka Zayn oli ostanut hänelle - ja Zayn katsoi telkkaria sohvalla. Telkkarista tuli joku elokuva, joka näytti tylsältä. Istuin Zaynin viereen ja ristin jalkani.
"Onks sulla ylimäärästä huonetta vielä?" kysyin Zayniltä ja katsoin häneen.
"Mm joo", Zayn sanoi ja nyökkäsi samalla. Hän katsoi minua kysyvällä ilmeellä.
"Mä vaan aattelin jos Elvira sais oman huoneen, ettei se totu nukkumaan mun kanssa sit ku me muutetaan", selitin ja naurahdin. Zayn nyökkäsi ja nousi sohvalta. Nousin hänen perässään ja lähdimme yhdessä yläkertaan.
"Siinä sun huoneen vieressä on yks ja siellä on kans iso parisänky mut sit mun huoneen vieressä on semmonen pienempi", Zayn sanoi ja katsoi minuun toinen kulma hieman koholla.
"Se pienempi", sanoin ja nyökkäsin. Zayn otti kädestäni kiinni, mutten välittänyt. Hän johdatti minut vielä vierashuoneen luokse ja avasi oven. Astuin edeltä huoneeseen. Seinät olivat valkoiset, paitsi yksi seinä oli harmaa. Huoneen nurkassa oli yhden nukuttava sänky ja yhdellä seinällä oli peilikaapit. Lattialla oli hyvin tilaa leikkimiseen.
"Tää on hyvä. Mä tuon Elviran tavarat tänne", sanoin Zaynille ja päästin hänen kädestään irti. Lähdin pois huoneesta ja menin omalle huoneelleni. Otin kaapista Elviran vaatteita syliini ja lähdin takas päin. Törmäsin kuitenkin heti Zayniin, ja kaaduin perseelleni.
"Auts", sanoin, kun yritin nousta ylös. Zayn otti kädestäni kiinni ja vetäisi minut ylös.
"Eihän sattunut pahasti?" Zayn kysyi huolestuneena ja katsoi minua silmiin. Hänellä oli kauniit ruskeat silmät.
"Ei", sanoin ja hymyilin pienesti. Zayn suukotti otsaani ja päästi minut jatkamaan matkaa. Hieman hämmentyneenä jatkoin matkaani Elviran uudelle huoneelle. Viikkasin vaatteet kaappiin ja lähdin takaisin huoneeseeni. Otin muutaman vaatteen vielä ja laitoin ne kaappiin. Lelut Zayn raahasi Elviran huoneeseen ja jätti ne lattialle.

*Zayn*

Istuimme Laurenin kanssa olohuoneen lattialla vierekkäin. Nojasimme sohvaan, vaikka olisimme voineet istua sillä. Toinen käteni oli Laurenin ympärillä ja hän nojasi olkapäähäni. Katsoimme jotain romanttista elokuvaa telkkarista. En muistanut sen nimeä, mutta se oli ihan hyvä.
"Muistaksä mitä sillon viime yönä tapahtu?" Lauren kysyi yhtäkkiä ja nosti päänsä olkapäältäni. Muistin, että olimme tulleet kotiin ja riisuneet vaatteemme, mutta sen jälkeen en muista mitään. Voin kuitenkin arvata mihin se johti.
"En muutaku sen et me tultiin kotii ja riisuttiin vaatteet. Sen jälkeen mulla ei oo mitään muistikuvia", sanoin ja katsoin Laurenia silmiin. Hänellä oli kauniit vihreät silmät, enkä voinut siirtää katsettani niistä.
"Mä toivon et me ei harrastettu seksiä", Lauren sanoi ja huokaisi. Hän siirsi katseensa takaisin telkkariin, mutta ei näyttänyt yhtään keskittyneeltä.
"Miks niin?" kysyin ja silitin Laurenin poskea. Lauren nojautui kättäni vasten ja huokaisi.
"Mä olisin halunnu tehä sen selvinpäin sun kanssa. En niiku kaikkien muittenkin kanssa kännissä", Lauren tokaisi ja nojautui olkapäätäni vasten.
"Ei me kumpikaa muisteta sitä ni sovitaa et mitään ei ikinä tapahtunu. Sit me voidaan tehä se selvin päin ku oot valmis", sanoin ja silitin Laurenin hiuksia. Minä todella tykkäsin Laurenista, mutta tiesin ettei hän ollut valmis suhteeseen. Lauren kietoi kätensä ympärilleni ja painoi nenänsä kaulakuoppaani. Tunsin Laurenin hengityksen kaulaani vasten.
"Niin", kuului Laurenin hiljainen vastaus muutaman minuutin jälkeen. Naurahdin pienesti ja nousin seisomaan.
"Tuutko sä syömään?" kysyin Laurenilta ja ojensin hänelle käteni. Hän otti kädestäni kiinni ja vetäisin hänet seisomaan. Menimme yhdessä keittiöön ja autoin Laurenin istumaan. Otin jääkaapista pari lihapiirakkaa ja laitoin ne mikroon. Odottelin minuutin ja otin lihapiirakat mikrosta. Laitoin lihapiirakoiden väliin sinaappia, ketsuppia ja kurkkua. Annoin toisen lihapiirakan Laurenille ja istuin itsekin pöydän ääreen.

Kahden viikon päästä

Istuin selaamassa Twitteriä ruokapöydässä. Kello oli yhdeksän aamulla ja Elvira ja Lauren nukkui vielä. Tai ainakaan he eivät olleet tulleet alakertaan. Kuulin yläkerrasta juoksuaskeleita ja oven pamauksen. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Vastasin parin fanin twiittiin ja seurasin heitä.
"Isi?" kuului heikko ääni rappusten alapäästä. Nostin katseeni Elviraan ja hän puristi nallea rintaansa vasten.
"Huomenta kulta", sanoin ja nousin pöydästä. Kyykistyin Elviran eteen ja painoin suukon hänen otsalleen.
"Äiti oksentaa", Elvira sanoi unisella äänellä ja hieroi silmäänsä. Silmäni suurenivat siitä, mitä tyttö juuri sanoi. Nappasin tytön syliini ja lähdimme yhdessä yläkertaan. Menin Laurenin huoneen kylpyhuoneelle ja koputin lukittuun oveen. En kuullut vastausta.
"Lauren?" kysyin oven läpi. Vessa vetäistiin ja vesihana meni päälle. Pian vessan ovi aukesi ja Lauren seisoi edessäni kalpeana.
"Ooksä kunnossa?" kysyin huolestuneena. Hänen naamansa oli kalpea ja otsa oli hikinen.
"Joo", Lauren sanoi ja laittoi tekohymyn kasvoilleen. Laskin Elviran maahan ja kyykistyin hänen tasolleen.
"Mee alakertaan jo odottamaan. Me tullaan ihan kohta tekemään aamupalaa", sanoin Elviralle ja suukotin hänen poskeaan. Elvira nyökkäsi ja lähti juosten alakertaan. Nousin takaisin seisomaan ja käännyin Laurenin puoleen.
"Mikä sulla on?" kysyin huolestuneena ja otin hänen käsivarsistaan kiinni. Hän vältteli katsettani ja katsoi lattiaan.
"Ei mikään. Ihan oikeesti", Lauren sanoi ja katsoi minua silmiin. Hän hymyili, mutta hymy ei ollut aito.
"Sä tiiät et mä en usko tota mut okei", sanoin ja rutistin Laurenin itseäni vasten. Hän kietoi kätensä ylävartaloni ympärille ja painoi päänsä rintakehälleni.
"Noniin. Mennää tekemää ruokaa", sanoin ja irrottauduin Laurenista. Lauren nyökkäsi ja lähdimme alakertaan käsikädessä. Kuulin rappusista Elviran naurun. Hetkinen, nauraako hän yksin? Vedin Laurenin äkkiä rappuset alas ja menimme keittiöön. Elvira nauroi Niallille, joka makasi maassa.
"Niall. Mitä sä teet?" kysyin ja nauroin. Laurenkin tyrskähteli takanani ja yritti pidätellä naurua.
"Mä kompastuin. Ja sit toi nauraa mulle", Niall sanoi ja nyökkäsi Elviraan päin. Naurahdin ja päästin irti Laurenin kädestä. Nostin Elviran syliini ja katsoin hänen ruskeisiin silmiinsä.
"Äiti ja isi pussatkaa!" Elvira huudahti innoissaan ja hymyili. Sulin tuolle hymylle.
"Rakas ei me nyt pussata", Lauren sanoi takaani. Elvira mutristi naamansa ja Niall näytti hämmentyneeltä lattialla.
"Pussatkaa! Mä haluun nähdä!" Elvira huusi jo vähän vihaisena. Pidättelin naurua.
"Okei sit", Lauren sanoi ja tuli viereeni. Käänsin pääni Laurenia kohti ja pussasin häntä nopeasti huulille.
"Aaww söpöä", Niall sanoi lattialta. Hän lopulta nousi ylös ja puristeli vaatteitaan.
"Mä jätän teidät rauhaan. Ei mulla mitään tärkeetä asiaa ollu", Niall sanoi ja lähti kohti eteistä. Olin juuri avaamassa suuni kun ulko-ovi pamahti kiinni.
"Just. Ehkä me nyt tehään sitä aamupalaa?" sanoin ja se kuulosti aivan kysymykseltä. Laskin Elviran tuolille ja käännyin hellan puoleen. Laitoin maitoa kattilaan ja aloin tekemään puuroa. Kun sain puuron valmiiksi laitoin sitä kolmelle lautaselle jäähtymään ja laitoin pintaan sokeria. Söimme aamupalan yhdessä, ja Lauren päätti jättää työt tänään välistä, joten Elvirankaan ei tarvinnut mennä päiväkotiin.

//tää tarina saattaa vaikuttaa aika tylsältä (ja tää on) mut kyl täs sit koht alkaa tapahtuu. Mul on jo kaks ideaa ainaki mitä täs tulee tapahtuu mut en tiä pystynks toteuttaa niit iha viel. Mut anteeks paskast luvust ja siit etten oo kirjottanu pitkää aikaa! Yritän saad ens viikol uuden luvun, mut mul on nykyää aika paljo tekemist iltapäivisi koulu jälkee ni en tiiä kui usei pystyn kirjottaa. Seuraavaks kuitenki julkasen Fragilee et saan sen lopetettuu pia.