New Beginning || Zayn Malik (Completed)

28

//sori tää on tosi sekava ja hyppii koko ajan eteempäin!

*Lauren*

Olen koko iltapäivän tuntenut kramppeja alavatsassani. Tiedän kyllä, että ne ovat supistuksia, koska lasketusta ajasta on jo kolme päivää. Kipu iski vatsaani ja kumarruin vatsani ylle sohvalla. Elvira istui keittiönpöydän vieressä pelaamassa iPadilla.
"Äiti millo mä saan tän kipsin pois?" Elvira kysyi ruokapöydästä. Hengitin syvään, kun kipu loppui.
"Viikon päästä", vastasin ja nojauduin kunnolla selkänojaan. Zayn oli taas jossain tekemässä jotain hommia. En ollut aamulla hereillä kun hän lähti. Kurotin puhelimeen, joka oli sohvapöydällä. Näppäilin Zaynin numeron kännykkään ja painoin 'soita'. Muutama tuuttaus meni, kunnes Zayn vastasi.

"Mulla on vähän kiire nyt, mut oliks jotain tärkeetä asiaa?"

"Mulla on ollu supistuksia koko iltapäivän"

"Herran jumala. Tarviiks mun tulla viemään sut sairaalaan?"

"No ei mun vielä sairaalaan tarvii päästä. Mut en haluu et Elvira näkee ku mä kärsin"

"No mä en voi lähtee nyt ellei oo kunnon hätätilanne"

"Eli sun työ on tärkeempi ku sun perhe? Asia harvinaisen selvä"

Lopetin puhelun noihin sanoihin ja heitin kännykän sohvapöydälle. Ei minulla ollut ketään kenelle soittaa ja pyytää apuun. Otin kännykän käteeni ja valitsin Niallin puhelinnumeron. Soitin hänelle ja hän vastasi melkein heti.

"Moi, mitä asiaa?"

"Älä sano Zaynille et sä puhut mun kanssa, mut onks sulla mitään mahollisuuksia päästä tänne?"

"Joo ootas ihan hetki"

Kuulin Niallin puhuvan jotain jonkun turvamiehen kanssa, olettaisin. Jouduin hetken odottelemaan, että Niall kiinnitti huomionsa taas minuun.

"Kyl mä voin tulla"

"Hyvä. Kuinka kauan sä voit olla täällä?"

"Niin kauan ku sä tarviit"

"Mä oon nyt autossa ni miks Zaynille ei saanu kertoo?"

"Mä soitin sille ni se selitti jotai et se ei voi lähtee sieltä ellei se oo kunnon hätätilanne. Et sille selvästikkin työ on tärkeempää ku sen oma perhe"

"Paska juttu mut mä oon nyt matkalla. Mä lopetan tän puhelun etten aja kolaria vahingossa"

"Juu nähään kohta"

Puhelu loppui ja huokaisten roikotin päätäni sohvan selkänojan päällä. En tajunnut mikä Zaynillä oli, mutta ilmeisesti häntä ei siis kiinnostanut. Olisi voinut hiukan aiemmin sanoa. Terävä kipu vatsassani ilmestyi taas ja pitelin vatsastani kiinni.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua ovikello soi ja Elvira juoksi avaamaan oven.
"Niall!" Elvira huusi ja Niall naurahti. Kuulin takin kahinaa ja kenkien pehmeää kolinaa. Pian Niall tuli yhdessä Elviran kanssa olohuoneeseen. Elvira tuli viereeni sohvalle istumaan ja Niall istui toiselle sohvalle.
"Miks mun piti tänne tulla?" Niall kysyi ja katsoi vatsaani, jolla käteni lepäsivät.
"Elvira voisiksä mennä hetkeks yläkertaan leikkimään?" jätin Niallin huomiotta ja kysyin Elviralta. Elvira nyökkäsi ja lähti juosten yläkertaan.
"Mulla on ollu supistuksia koko iltapäivän", sanoin Niallille ja katsoin vatsaani. Kohta vauva ei olisi enään vatsassani, vaan lepäisi käsivarsillani. Supistus iski taas ja kumarruin vatsani ylle. Niall tuli vierelleni sohvalle ja silitti selkääni. Haluaisin Zaynin tänne, mutta en aikonut soittaa hänelle, koska ei häntä kiinnostanut.