Kuun valossa

16. Totuus hakkaa minua päähän

Vanessa

Ensin minä en tajunnut, että hän todella oli siinä. Sitten minä en tiennyt, miten reagoida. Olisin halunnut kiljua ja juosta hänen kaulaansa, mutta en tiennyt, miksi Daniel oli täällä. Oliko hänetkin siepattu vai oliko hän suunnitellut pelastusoperaation minua varten? Niinpä en uskaltanut tehdä mitään. Se olisi saattanut pilata hänen suunnitelmansa täysin. Tuijotin siis vain häntä silmät suurina, sydän yhtä aikaa ilosta ja surusta hakaten, pidätellen huutoa ja kyyneliä. Vasta sitten minä todella näin hänet.

Hänen toinen silmänsä oli sinertävä, vaikka oli ehtinyt parantua jo jonkin verran. Hänen takkinsa toinen hia oli veressä ja repaleinen terävien kynsien jäljiltä. Oliko Jason tehnyt tuonkin?

"Viktorilainen", alfa sähähti. Anteeksi?
"En ole enää", Daniel sylkäisi katkerasti. Jason paukaisi häntä kyynärpäällä selkään.
"Et enää? Mitä teit, jotta sinut erotettiin laumasta?" alfa kysyi pilkallisesti hymyillen, kuin Jason ei olisi tehnyt mitään.
"Tapailin kiellosta huolimatta ihmistyttöä ja kerroin hänelle ihmissusista."

Vetäisin terävästi henkeä. Minun täytyi kelata taaksepäin. Oliko Daniel erotettu laumasta? Minun takianiko?
"Vai niin. Ja minun pitäisi uskoa tuo? Luuletteko te tosiaan, että tuo menee läpi? Huono yritys", alfa sanoi ja tallasi kengän kannallaan Danielin varpaille. Kuului rusahdus.

"Hei, mitä sinä teet!" kiljaisin ja aloin nousta sohvalta. Alfa kiiruhti luokseni ja painoi minut takaisin makuulle.
"Älä puutu tähän, tyttö hyvä. Odota vain siinä", hän tyynnytteli. Vilkaisin Danielia. Hän katsoi minua kuin ruttotautista. Sydäntäni vihlaisi. Ei hän teeskennellyt. Ei hän ollut tullut pelastamaan minua. Mistä hän edes olisi tiennyt, että olin täällä? Hänet oli erotettu laumasta minun takiani ja nyt hän vihasi minua.
"Katsoppas entistä laumatoveriasi", Jason ilkkui Danielille. "Hänelle on käynyt pikku pipi", hän sanoi osoittaen rintaani. Jason itse ei kuitenkaan vilkaissutkaan minua.

Odotin jännittyneenä Danielin reaktiota. Hän vain tuhahti halveksivasti.
"Ei hän ole koskaan ollut laumassa", hän sanoi ja tuijotti minua halveksuen.
"Mitä?" alfa kysyi muka hymyillen, mutta kuulin hänen äänestään aavistuksen kireyttä.
"Hän on se ihminen, johon minä retkahdin", Daniel sanoi ja hymyili minulle kylmästi. Hänen silmissään näkyi vain inhoa. Minusta tuntui pahalta, äärimmäisen pahalta.
"Mitä?" alfa kysyi uudestaan, tällä kertaa kovempaan ääneen, hymyilemättä. "Ei hän ole ihminen. Luuletko, ettemme ole huomanneet hänen nopeuttaan, hyppytaitojaan ja parantumiskykyään?" alfa kysyi esittäen tilanteen herraa.
"Hänen äitinsä on ihminen. Eikä hän tiennyt meistä, ennen kuin minä kerroin. Sitten hän törmäsi alfaan metsässä. Ja koki pienen yllätyksen, kun tajusi, että alfa olikin hänen isänsä. Siksi hän juoksenteli täällä metsässä. Säikähti niin kovin, kun tajusi, ettei ollutkaan ihminen, vaan kammottava susihirviö", Daniel kertoi ja virnisti minulle ilottomasti.

Daniel oli tosissaan inhonsa ja vihansa kanssa. Kurkkuani kuristi. Halusiko hän tehdä minulle pahaa? Siksikö hän oli täällä? Vai oliko tämä vain sattumaa?

"Et näytä pitävän hänestä, vaikka luotit häneen niin, että kerroit ihmissusista", alfa sanoi taas hymyillen. En pysynyt mukana hänen mielenmuutoksissaan.
"Vihaan häntä. On hänen syytään, että minut erotettiin. Hänen takiaan minulla ei ole enää mitään", Daniel sanoi katsoen minua suoraan silmiin.

Hän puhuu totta. Jos en olisi sinä yhtenä täydenkuun yönä kertonut salaisuuttani sudelle, en olisi pudonnut siihen kirottuun kuoppaan, en olisi mennyt takaisin Danielin luo kiittämään häntä, en olisi uskonut häntä, kun hän kertoi ihmissusista, en olisi mennyt etsimään häntä, kun välimme olivat jo olleet poikki, olisin juossut pois silloin, kun Niko käski, en olisi karannut metsään. Silloin mitään tälläista ei olisi koskaan tapahtunut. En makaisi tässä sohvalla rinta haavoilla, siepattuna. Daniel ei seisoisi tuossa vihoissaan, laumasta erotettuna. Äitini ja kaverini eivät olisi huolissaan kotona. Niko ei olisi menettänyt ystäväänsä. Isäni lauma ei olisi yhtä sutta vaille. Lista jatkui pitkälle. Ja se kaikki oli totta. Mutta totuus sattui. Se sattui ihan hirveästi.