Kuun valossa

Vanessalle

Kirjoitan tämän kiireellä, joten kirjeestä saattaa tulla tökerö ja töksähtelevä, mutta minulla on kiire pelastamaan sinua.

Ihan ensimmäiseksi haluan pyytää anteeksi. Anteeksi sitä, että tapasin sinua, vaikka se oli vaarallista, anteeksi sitä, että kerroin sinulle ihmissusista, anteeksi sitä, että kerroin tietäväni salaisuutesi, anteeksi sitä, etten juossut perääsi kun karkasit, anteeksi sitä, etten löytänyt sinua ennen Punasilmiä, anteeksi sitä, miten tulen käyttäytymään sinua kohtaan kun tulen Punasilmien luo, anteeksi sitä, että tulen sanomaan sinulle kamalia asioita, joita en tarkoita, anteeksi sitä, että valehtelin äidillesi sinusta ja minusta. Me molemmat tiedämme hyvin, kuka on syypää kaikkeen tähän, mitä tapahtui ja tulee tapahtumaan. Niin tietää myös isäsi ja hänen laumansa. Minä pyydän anteeksi.

Kun sinä juoksit metsään, yritin lähteä perääsi, mutta isäsi esti minua. Hän kertoi meille kaikille, että oli rakastunut ihmiseen, että sinä olet hänen tyttärensä ja että hän jätti sinut ja äitisi rakkauden tähden. Hän pelkäsi, että kun sinun vaistosi 9-vuotiaana heräisivät, saisit selville isäsi olevan ihmissusi. Silloin isäsi karkoitettaisiin, eikä hän saisi enää elää lähelläkään laumaansa, eikä siten perhettäänkään, koska asuitte ihan lähellä lauman reviiriä. Niinpä hän jätti teidät ja omistautui kokonaan laumalle, jottei menettäisi kaikkia rakkaitaan. Isäsi ei koskaan ottanut uutta naista.

Sen jälkeen isäsi alkoi syyttää minua siitä, että sinä karkasit. Minä väitin vastaan, ja aloin uhitella isällesi. Nyt tietenkin tajuan, että hän oli oikeassa, mutta silloin en sitä ymmärtänyt. Olin vähällä lyödä isääsi, mutta Niko tuli väliin. Suutuspäissäni menetin malttini ja löinkin Nikoa oikein kunnolla. En osaa tarkkaan selittää, mitä päässäni liikkui silloin, mutta muistan, että sain tarpeekseni kaikesta. Minä karkasin aivan kuten sinä.

Juostessani metsässä aloin miettiä sinua. Oliko sinulla kaikki hyvin, missä olit? Aloin etsiä sinua joka paikasta. Yhtäkkiä kuulin, kun kirkaisit. Juoksin paikkaan, josta kiljaisusi oli kuulunut, mutta tulin liian myöhään. Punasilmät olivat jo saaneet sinut kiinni ja vieneet reviirilleen. Minä tiesin, että ryntääminen Punasilmien reviirille sinua pelastamaan oli jo valmiiksi tuhoon tuomittu idea. Niinpä käännyin takaisin kotia kohti kertoakseni tapahtuneesta isällesi ja hänen laumalleen.

En ehdi selittää, miten sain tämän selville, eikä se ole tärkeäkään, mutta sinut on siepattu panttivangiksi. Punasilmät luulevat sinun kuuluvan isäsi laumaan. He kiristävät isääsi tulemaan laumoineen pelastamaan sinua, koska he haluavat laumataistelua. He haluavat laumataistelua, jotta voittaessaan saisivat lisää maita ja korjaisivat häviönsä edellisessä laumataistelussa.

Kerrottuani isällesi kaiken hän oli raivoissaan kuulemastaan. Hän käski lauman koolle ja kertoi heille tapahtuneesta. Sitten hän alkoi taas syyttää minua. Se johti lopulta siihen, että minut erotettiin laumasta. Syynä oli se, että olin kertonut ihmissusista ihmiselle ja se, että olin tavannut sinua kiellosta huolimatta. Erottaminen tarkoittaa sitä, etten saa enää koskaan astua isäsi lauman maille, enkä koskaan enää saa olla tekemisissä lauman kanssa. Kaikki mitä omistin, jäi isäsi laumalle. Erottaminen on minulle oikein ja olen itse aiheuttanut sen, joten minun ei auta olla katkera tai valittaa.

Lähdettyäni isäsi laumasta tulin äitisi luo. Olet ehkä jo kuullut, mitä täällä teen ja jos et, kysy äidiltäsi. Toivottavasti en loukannut sinua kovin pahasti valehdellessani äidillesi sellaista. Yritän vain korjata asioita. Olen aiheuttanut tämän kaiken, sen mitä sinulle kävi ja tulee varmaan vielä käymään, ja sen, että isäsi lauma on yhtä sutta vaille ja laumataistelun edessä. Niinpä minun velvollisuuteni on korjata kaikki. Sitä minä nyt olen tekemässä.

Kun luet tämän kirjeen, olet varmasti jo turvassa. Hyvä. Olet päässyt pakoon Punasilmiltä. Se tarkoittaa myös sitä, ettet näe minua enää koskaan. Minä olen aiheuttanut sinulle pelkkiä ongelmia. Et varmaan pysty antamaan minulle anteeksi, eikä sinun tarvitsekaan. Mitä ikinä ajatteletkin minusta, sinulla on täysi oikeus siihen. Kun olen korjannut sinulle aiheuttamani ongelmat, sinun ei tarvitse nähdä minua enää ikinä. Tiedän, että olen sanonut tämän jo kerran, mutta tällä kertaa pidän lupaukseni. Et näe minua enää. Unohda minut.

Hyvästi Vanessa

//Ja näin päästään tämän kirjan loppuun. Lämmin kiitos ja syvä kumarrus kaikille, jotka ovat seuranneet Vanessan ja Danielin tarinaa aina tänne asti.

Aloittaessani kirjoittamaan tätä ensimmäistä kirjaani en olisi rohkeimmissa unelmissanikaan uskaltanut kuvitella, että kirjasta tulisi näin suosittu.

Omaksi ilokseni kirjoittamisesta tuli pian vielä enemmän, sillä sain alkaa kirjoittaa myös teidän lukijoiden iloksi. Jokaisen julkaisemani luvun, uuden voten, kommentin ja seuraajan myötä intoni kirjoittamiseen vain kasvoi ja se kasvaa edelleen. On teidän ansiotanne, että tästä kirjasta tuli juuri tällainen. Ilman votejanne, kehujanne ja "jatkoa" kommenttejanne tästä kirjasta ei olisi tullut näin hyvä, jos saan niin sanoa.

Kun aloin kirjoittaa itseni lisäksi myös teille, sain jotain, mitä tavoitella, jotain, mitä varten kirjoittaa entistä hurjempia kohtauksia ja entistä suurempia tunteita. Kirjoittamisesta ei kuitenkaan missään vaiheessa ole tullut minulle "pakkopullaa" tai työtä, vaan nautin täysin rinnoin siitä, kun saan repiä päästäni rohkeita ideoita ja kummallisia käänteitä, sekä päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai sattuu. Toivon, että onnistuin tekstilläni ilahduttamaan teitä, yllättämään teitä, kuohuttamaan tunteitanne ja saamaan teidät odottamaan jatkoa.

Näin loppuun toivoisin teidän jättävän kommentteihin tyhjentäviä mielipiteitä kirjasta, sen tapahtumista ja hahmoista sekä minusta kirjailijana. Ehkä saan jopa vetistellä tai nauraa niitä lukiessani?

PS. EHDITKÖ JO SÄIKÄHTÄÄ? LOPPUUKO TARINA TOSIAAN NÄIN? NO EI! KIRJALLE ON TULOSSA JATKO-OSA Kuun värit. JULKAISEN SEN ENSIMMÄISEN OSAN HETI, KUN SE ON JULKAISUKUNNOSSA!