Me aseistakieltäytyjät; 1.04

238 15 0
                                    

Vartijat tulivat öisin. Ne kävivät taloja läpi, ja jos talossa asui vihollisia heidän kaikkien oli lähdettävä heti mukaan. Meidätkin vietiin, koko perhe. Isä, äiti, Max, minä ja pikkusiskoni Lucy.

01.04 2044, tiistai, kello 03.33

Ovelle koputetaan. "REEVES!" kuuluu karjuntaa. Väsynyt isä menee haukoitellen avaamaan ovea. Isän silmistä näen heti, että hän tietää. Äiti katsoo isään pelokas ilme kasvoillaan ja nyökkää.
Isä avaa oven. "Reeves' family? Does Max Reeves live here?" Kysytään englanniksi. "Yes" kuuluu ääni selkäni takaa, kun Max kävelee rauhallisesti ovelle. "I am" hän sanoo. Uskomatonta, miten korostus kuuluu!, ajattelen.
"Come with me, Max Reeves"
Kun Max on käynyt halaamassa meitä kaikkia, siniseen pukeutunut kommendantti sanoo pelätyt sanat: "YOU ALL COME WITH ME. NOW"
Kun olemme 5 minuutin varoitusajalla päässeet pihalle, meitä vastassa on kymmeniä sinipukuisia ja haukkuvia saksanpaimenkoiria, jollainen meilläkin oli ennen. Sotilaat ampuivat sen, koska heistä meillä ei ollut arvoa omistaa koiraa.
Koska isä on loikkari ja Max on polttanut passinsa ja kutsunsa.

Meidät lastataan kuorma-autoon, heinien keskelle. Näen hämärässäkin, että päämme päällä on sammaleen vihreä pressu.
Vielä monia muita tulee kuorma-auton kyytiin. Monia perheitä pienine lapsineen, isovanhempineen ja muine sukulaisineen. Kaikki viedään paikkaan nimeltä Itä.

Vasta noin neljältä aamulla sotilaat viitsivät viimein käynnistää auton. Vielä viisitoista minuuttia. Sitten matka alkaa

ABANDONED - my Soul (Completed)Where stories live. Discover now