Kahden päivän päästä saavuimme kai jonnekin Texasin tienoille.
Siellä näimme avaran maan, täynnä ruohoista aroa, jonka keskellä kohosivat kolmimetrisinä sähköistetyt piikkilanka-aidat, koirat räksyttivät ja junan jarrut kirkuivat sen pysähtyessä.
Juna pysähtyessä ne muutamat, jotka pystyivät vielä seisomaan pyörtymättä nestehukkaan, nousivat ylös ja tirkistelivät pienistä aukoista. "Siellä on ihmisiä!" Yksi näistä työkuntoisista gheton asukkaista kuiskasi kovaa.
Kaksi raitapukuista luurankoa kääntyi ja katsoi junavaunuihin päin tyhjin silmin. "Sanokaa hyvästit vaimoillenne, aviomiehillenne, sisarillenne, veljillenne ja rakkaille lapsillenne, sillä he menevät taivaaseen"
AURINGON OLLESSA korkeimmillaan tuttu klik- klak- ääni kuuluu, ja meidät käsketään kahteen riviin: miehet ja naiset eripuolille. Lääkärit valikoivat ne, jotka ovat liian heikkoja töihin.
Minut ja Lucy vinkataan työtätekevien joukkoon. Hyvin moni gheton asukki joutuu tietämättään kuolemaan.
Lapset viedään tällä kertaa eripaikkaan. Uskon, että jos heistä on hyötyä, he voivat selvitä hengissä.
Eräs lääkäri, jolla on ruskea armeijanlakki, jossa on pääkallo tulee kohdallemme ja kysyy Lucylta: "What's your age?"
"I am fourteen" Lucy valehtelee sujuvasti.
"And what's yours?"
"I am sixteen, Sir"
"Nationality?"
Hän ei taida tarkoittaa USA:n kansalaisuutta.
"We're stateless. We was germans" Mies sylkäisee jalkojemme juureen. "You're filith couple! Mud ruins in yo blood!"
Emme pysty sanomaan mitään.
Sillä jos sanomme, meidät hakataan veriseksi tohjoksi.
Olen nähnyt sen.
YOU ARE READING
ABANDONED - my Soul (Completed)
Science FictionMaailma on muuttunut. kolmas maailmansota on ohi. Ihmiskunta on noussut maailman tuhoutuvista raunioista, perien maan, joka on kyllästetty kemikaaleilla ja myrkyillä. He ovat perineet ilman, jota kukaan ei voi hengittää tukehtumatta, ja veden, jota...
