Aurinko; 02.05

87 6 0
                                    

SAMAAN AIKAAN, KUN aurinko nousee, meidät, jotka makaavat kuin sillit suolassa puisilla lavereilla, herätetään hakkaamalla puisilla nuijilla sängyn pieliin.
"ULOS! KAIKKI ULOS! VIISI RIVIIN JÄRJESTY!" Kapot - parakin vanhimmat, joiden vastuulla on herätys - karjuvat.
Joukko raitapukuisia naisia ja tyttöjä juoksee ulos täydelliseen muodostelmaan käsivarsien mitan päähän toisistaan.
Joka puolella on vielä aamu-usvaa. Kello ei voi olla vielä viittäkään, mietin.
Meidät lasketaan.
Tunteja. Olen aivan turta. Olen aivan sekaisin ajasta ja hytisen kun joku kaatuaa aivan takanani.
Muutama raitapukuinen henkilö vie kaatuneen naisen pois.
Minä olisin yhtä hyvin voinut kaaduta.
En ole koskaan ennen elämässäni pelännyt niin paljon kuin silloin Valintaa.
Bloxpierrea, jossa lääkärit karsivat työntekijöidensä joukosta heikot ja muuten vain vajaat.
Lucy on vain alle kahden metrin päässä minusta edessäni. Äiti on vasemmalla puolellani, ja se nainen - Rachel Bonesko se oli? - on oikealla puolellani.
Rachelin edestä valitaan nuori tyttö, äitini edestä ja takaa valitaan molemmat, koska he yskivät.
Sitten vihelletään, ja työpäivä alkaa.

Meidät marssitetaan leirin läpi aukialle, jossa odottavat kaivaukset. Siirrämme ruohomattoja ja raahaamme kiviä.
Auringon ollessa korkeimmillaan, vihelletään tauko, jolloin saamme kupin kahvia ja leivän palan. Tauko on liian lyhyt. Puukenkäni hiertävät niin pahasti, että päätän heittää ne pois.
Jatkamme töitä yömyöhään, kunnes raahaudumme leiriin. Jotkut kaatuavat. Heitä väistetään parhaansa mukaan.
Jossain takana ase laukeaa muutaman kerran. Se kertoo kaiken, mitä tapahtuu, jos epäonnistuu.
Enkä minä epäonnistu.

ABANDONED - my Soul (Completed)Donde viven las historias. Descúbrelo ahora