ABANDONED - my Soul (Completed)

Laskuja; 07.06-12.06

Päiviä. Uusia auringon nousuja ja laskuja.
Uusia ruumiskasoja, uusia laskentoja. Harmaa pukuisia luurankoja.
Junalasteittain tänne tulee uusia, joilta viedään lapset ja isovanhemmat. Nämä lapset ja vanhukset pistetään kävelemään raiteita pitkin niin kauas, kunnes heitä ei enää näy.
Vanhimmat sanovat että he pääsevät taivaaseen.
Päiviä, jotka muuttuvat viikoiksi.
Viikot, jotka muuttuvat kuukausiksi.
Jossain vaiheessa en enää jaksa laskea. Luovutan.
Keskityn pitämään itseni hengissä.

7 VIIKKOA MYÖHEMMIN

Taas kerran satoja lääkäreitä tuodaan kuorma-autoilla Vublijanaan. Heillä on tahrattomat, valkoiset takit ja kiiltävät kengät.
He valitsevat joukon vankeja,jotka he pistävät eteemme riviin. "Valitkaa yksi, joka on tehnyt väärin" he sanovat. "Tuo!" Yksi sylkäisee suustaan ja osoittaa naista viisi rivissä, vieressäni.
Naisen kallo paistaa kasvojen ohuen ihon läpi.
Vartijat hakevat hänet jonoon.
Satoja valitaan ja lääkärit ovat tyytyväisiä. He laskevat meidät jäljelle jääneet ja ottavat taskustaan aseet. "Te, jotka te valitsette! Valitsitte itsenne! Pääsette taivaaseen!" Yksi hourupää julistaa.
Lääkärit ampuvat Valitut.
Meidät pistetään laskemaan riutuneet ruumiit. 189, 190..
Valinnat on tehty. Meidät päästetään takaisin töihin.

**** 

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ työt keskeytetään. Meidät komennetaan toiseen osaan leiriä, Telttaleiriin. Siellä meille annetaan kupit kahvia ja kaalivettä jota ne sontiaiset kutsuvat keitoksi. Meidän käsketään riisuutua alasti, jolloin tottelemme. Viime viikolla eräs kapinahenkinen nainen sai luodin korviensa väliin koska ei riisuutunut. Kukaan ei halua samaa kohtaloa.
Meidät ohjataan pitkille puupenkeille, jossa meidät ajetaan kokonaan kaljuiksi.
Emme saa vaatteitamme takaisin, vaan meidät ohjataan suihkuun. Joku tiesi että katosta tulisi joko happoa tai vettä.
Onneksi se on vettä. Katsahdan lattiaan. Vesi ylettyy nilkkaani asti. Ja vedessä uiskentelee täitä. Irvistän Lucylle, joka hymyilee minulle hajamielisesti takaisin. Mitä hänkin mahtaa ajatella?
Suihkun jälkeen saamme alastoman vartalomme peitoksi pyyhkeet, mikä on suurta ylellisyyttä. Jotkut meistä saavat myös harmaat huivit. Sen jälkeen meidät ajetaan kilometrien mittaiseksi jonoksi.
Jono etenee hitaasti. Todella hitaasti. "Nyt on valinnat!" Sana kiirii nopeasti eteenpäin.
Istumme pyyhkeidemme päällä ja yritämme nähdä jonon alkua.
Katselen taivaalle, kun aurinko laskee.
Uskomatonta, että yövyn taivasalla!
Aamulla ympärillämme on paljon kuolleita. Heitä on kilometreittäin.
Koleassa aamussa erotan aamu-usvan keskeltä telttoja. Telttojen edessä on pyyhekasa.
Jono liikkuu, kuten kellokin.
Perillä riisumme huivit ja pyyhkeet.
Edessämme on kaksi pitkää pöytää, joiden toisella puolella on upseereita. He tuijottavat meitä kuin sotasaaliita. Ei ei ei!
Me seisomme rivissä. He antavat meille käskyn kääntyä oikeaan, sitten vasempaan. Lopuksi ympäri.
Eräs kivestä karkeasti veistetty jätti (lääkäri) viittoo äitiä luokseen ja osoittaa oikealle. Sairaiden ja heikkojen joukkoon.
Sitten minä ja Lucy tulimme vuorollamme lääkärin luo.
"VASEMMALLE!" mies jyrisi.
Me pääsemme jatkamaan matkaamme.
Äidin tuskainen huuto nousee kaiken muun äänen yli: "Lapset.. voi hyvä jumala!"