Kylmää kyytiä; 12.06-16.06

86 5 0
                                    

Meidät pistetään muiden vasemmalle vinkattujen naisten seuraan. Meille kummallekin tuodaan pyyhkeet ja puukengät, samanlaiset, jotka heitin pois kauan sitten. Meille annetaan kaalivettä, ja palat kivikovaa, mustaksi palanutta leipää.
Sotilaat huutavat, ja paimentavat meidät kuin eläimet lähtölupaa odottavaan tavarajunaan. Karjavaunuissa on äärettömän kylmää ja ahdasta. Kymmeniä siitä vaunusta, jossa minä ja Lucy olemme, kuolee jo ensimmäisen vuorokauden aikana.
Juna kulki neljä päivää joskus kauan aikaa sitten loistaneen Amerikan raunioiden halki, pysähtyy ja sotilaat avaavat ovien teljet.
Meidät työnnetään pois vaunuista. Monet olivat menehtyneet matkalla. Meidän pitää vetää ruumiit laiturille ja jättää ne siihen.

YLI tuhat nälkiintynyttä ja sairasta naista ryömi junasta raunioutuneen suurkaupungin keskustaan. Tunnistan kaupungin, joka olisi pitänyt olla pommitettuna maantasalle. "Chicago" Lucy henkäisee kyyneleet silmissä. Kyllä, mietin. Tämä on Chicago.
"Alessa" Lucy sanoo ja osoittaa raunioutunutta kaupunkia. "Mitä tämä tarkoittaa?" Kyyneleet valuvat hänen myrskyn harmaista silmistään. "En tiedä, Lucy. Tule" sanon ja tarjoan hänelle kättäni. Sisareni tarttuu siihen. Tiukasti.
Meitä tyrkitään ja lyödään, kunnes olemme kymmenen riveissä. Pitkänä ryysyläisjonona, jolla ei ole loppua. Vartijat huutavat koko ajan. Koirat haukkuvat.
Kauheaa kauheaa kauheaa..
Raahustamme eteenpäin kuulaankirpeässä ilmassa.
Pohjoisessa, 19 kilometrin päässä, odottaa helvetti.
Tällä helvetillä on jopa nimi - Laswana.

ABANDONED - my Soul (Completed)Où les histoires vivent. Découvrez maintenant